Idolslandia

 Jos kansa on jo äänestänyt itselleen suosikkifinalistit, niin jokaisella on takanaan oma fanijoukkonsa. He voisivat yhä laulaa ohjelmassa ja heitä voisi äänestääkin, mutta miksi tarvitsee pelata mitään pudotuspeliä?

No, tässähän ei yleisöllä ollut osaa eikä arpaa ennenkuin finaalissa - tuomarit tekivät kaikki valinnat siihen asti. Ja yksi X-factorin huonoja puolia lieneekin se, että joukko karsiutuu kovin pieneksi ennenkuin yleisö edes pääsi äänestämään (3x3 finalistia eri kategorioista - viimeisessä Idolsissakin oli sentään vielä 13 semifinalistia).

Pitää nyt vielä korostaa, etten todellakaan tarkottanut, että voittajan pitäisi levyttää jotain omaan tyyliinsä sopimatonta. En vaan näe sitä suurena menetyksenä, ettei artistiraakile pääse ihan heti toteuttamaan ihan kaikkia ideoitaan . Hieman keikkakokemusta niin voi sitten siitä väkisin hieman kompromissina syntyneestä matskusta haarukoida omaa tyylisuuntaa. Eli ehkä ensin vähän enemmän mainstreamia ja sitten kun se on "juurtunut" kuulijoihin, voi alkaa ujuttaa vaikka erikoisempaa taiteellista hörhöilyä sekaan.

Tosin eihän sitä tiedä - mainstreamia on niin paljon, että joku tosi erikoinen juttu vois olla heti hirmunen hitti (ehkäpä esim. Anna Puun kohdalla kävi näin, mutta kyllähän se kai oli koko levytystiimin eikä pelkästään Annan omaa visiota). Hmh, niin joo, Annahan ei ollut voittaja, eli sai tehdä levyään rauhallisemmin. Mistä tajusin juuri ehkä yhden syyn Parkkosen ei-niin-menestyksekkääseen uraan: hän kärsi voiton huonot puolet (teki levyn vielä nopeammin kuin Koop) ilman voittajan tavallaan automaattisesti suurempaa fanipohjaa.

TrueB:

Minulle tuo floppisana kuuluu valitettavasti arkipäivään jo urheiluharrastuksien myötä, jossa tulee sanottua/kuultua mm. "floppasit tässä pelissä aika pahasti" jne jne.

En näe tuota sanaa henkilökohtaisesti niin KARMEANA, mitä teistä moni muu taas näkee. Ja floppaaminen on ainakin minun käsityksen mukaan "ennakko-odotuksien pettäminen/alisuorittaminen". On asetettu tavoite, jos suoritat enemmän tai vähemmän rajusti sen alle, voidaan sitä kutsua flopiksi.

Mutta tämä tästä. Minulle tuo sana ei todellakaan ole mikään toisen ihmisen alimpaan helevettiin parjaaminen. Ja mitä Ilkkaan tulee, levy oli pazka(kiireellisen aikataulun ja whateverien vuoksi), mutta Ilkka on ihmisenä varmasti tosi yes. Ei pidä sotkea ihmistä itseään siihen, mitä tämä tekee.

Phineakselle vielä sen verran hiusten halkomista aiheesta "floppi", että mielestäni tässä yhteydessä ei ole tarpeellista käyttää ihmisestä ITSESTÄÄN minkäänlaista negatiivista nimitystä. "Floppaamisesta" tapahtumana voi kyllä puhua, jos aihetta on. Mutta ei ole tarvetta leimata ihmistä itseään, varsinkaan yhden levyn ja lyhyen uran perusteella, jonka lopettamiseen voi olla monenlaisia syitä.
 Idols-tähtien kohdalla ollaan usein liiankin innokkaita leimaamaan, jos ura ei heti lähde käyntiin... Ja sillä leimaamisella viedään sitten ne viimeisetkin mahdollisuudet, joita ehkä vielä olisi...
 
Nyrkkisääntönä mielestäni voisi yleensäkin pitää sitä että ei käytä ihmisestä sellaista nimitystä, jota ei voi edellyttää tyypin itse käyttävän itsestään. Jos joku sanoo "mä oon ihan floppi", aivan vakavissaan, niin se kuulostaisi mielestäni hyvin huolestuttavalta...

On siinä kuitenkin se, että jos ensimmäinen levy ei ole oman näköinen, niin voi olla vaikea myöhemmin saada läpi sitä omaa tyyliä, jos se ensimmäinen levy on jo saanut yleisön ajattelemaan että ahaa, tämä artisti tekee tällaisia levyjä...

Tämä on todella tärkeä pointti!

Tuntuum että sen vuoksi maailman luokan artistitkin vaihtelevat tyyliään levy levyltä, etteivät joudu koskaan tyyliansaan. Naisista Madonna, Christina Aguilera ja Avril Lavigne ovat ikään kuin huomanneet tämän.

Perinteisestihän musiikkialalle on päästy musiikin kautta. Levy-yhtiö kiinnostuu laulajan tai bändin musiikista ja siitä sitten lähtee se yhteistyö. Mutta nyt tehdäänkin ensin taviksista tähtiä ja sitten vasta tulee se musiikki...

Kautta vuosikymmenten levysopimuksia ovat saaneet monet sellaiset, jotka eivät ole tehneet mitään omaa musiikkia. Sooloartisteihin ei myöskään oikein aina liity käsite "bändin musiikkia".

Eli ihan sama tilanne on ollut  ennenkin. Nyt levy-yhtiöt voivat vaan käyttää kykykilpailuja sopivien artistien etsimiseen.

Homman nimi on se, että oli kyseessä sitten X-Factor tai Idols-kilpailija, pitää tällä olla oma linja selvänä jo kisan aikana. Ei pidä toimia sillä tavalla, että laulelee kisan aikana virsiä ja kansanlauluja, mutta tekeekin sitten deathmetal-levyn.

Parhaat esimerkit ovat mielestäni Ari Koivunen ja Anna Abreu. Annalla oli koko kisan ajan selvänä, että ärränbee-painotteinen pop on hänen juttunsa. Arilla se oli hevimusiikki. Arin levy tehtiin kiireellä, mutta fanit saivat sitä mitä kisassakin kuuli ja levy myi huikean hyvin. Sama tarina Annalla.

Kyse on kuitenkin myös siitä, haluaako levy-yhtiö ylipäätään uskoa näiden kisojen voittajaan. Mm. Ilkka Jääskeläisen kohdalla näimme, ettei Sony edes uskonut häneen ja debyytti olikin sitten melkoista kuraa. Hei come on, debyytti levy ja liki 50% covereita. Toisaalta Ilkka ampui itse itseään jalkaan, koska järki ei riittänyt tuomaan kisan aikana esiin omaa linjaansa. Fanikunta ei tiennyt mitä odottaa ja floppihan miehestä tuli sitten.

Ilkan levyllä oli ihan hyviä kappaleita, mutta kokonaisuus ei ollut Ilkan näköinen, kuten Ilkka itsekin sanoi... Esim. kansikin olisi voinut olla iloisempi ja positiivisempi, enemmän sen Ilkan näköinen joka oli ollut telkussa ... Ja mielestäni levyllä iloisten ja haikeiden laulujen tasapaino ei ollut löytynyt onnistuneesti...
 Joku arvostelija oli myös ottanut esiin sen, että monipuolisuus kisassa oli ehkä kompastuskivi levyntekoa ajatellen...

Toivoisin että Ilkka olisi saanut tehdä oman levyn omilla biiseillään kun niitä kuitenkin oli... Nyt ei koskaan saa tietää miten sille levylle olisi käynyt, mutta olen aika varma että paremmin olisi otettu vastaan. Jälkeenpäin ajatellen eka levy oli vähän pettymys, ja selvästi kiireellä tehty...
 Ainakin suurin osa faneista tykästyi enemmän Ilkan omiin biiseihin kun ne tuotiin julki...

Tämä ei ole mitenkään henkilökohtaista, Phineas, mutta tuo "floppi"-nimitys saa minut näkemään punaista... Siis kenen hyvänsä kohdalla käytettynä. Monikaan ei näytä huomanneen sellaista asiaa, että aikana ennen Idolsia sanaa "floppi" ei käytetty ihmisestä, vaan ainoastaan tuotteista, jotka eivät myyneet ja olivat muutenkin huonoja. Kuten levyistä ja elokuvista.
 Kun sitä alettiin käyttää Parkkosesta, alettiin keskustella, mielestäni ihan aiheellisesti,  siitä että mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. "Floppaamisesta" voidaan mielestäni puhua jos levy myy TODELLA vähän, mutta se on mielestäni eri asia kuin "floppi". Vähän niinkuin "hävitä" ja "häviäjä"...

Anyway... Ilkan tapauksessa kävi niin että levy myi kyllä riittävästi seuraavan levyn tekoa varten, mutta Ilkka kieltäytyi ja lopetti keikkailunkin omasta halustaan. Uran aikana moni asia oli vielä hakusessa, mutta kaikki olisi voinut loksahtaa kohdalleen ajan myötä...
 

Homman nimi on se, että oli kyseessä sitten X-Factor tai Idols-kilpailija, pitää tällä olla oma linja selvänä jo kisan aikana. Ei pidä toimia sillä tavalla, että laulelee kisan aikana virsiä ja kansanlauluja, mutta tekeekin sitten deathmetal-levyn.

Parhaat esimerkit ovat mielestäni Ari Koivunen ja Anna Abreu. Annalla oli koko kisan ajan selvänä, että ärränbee-painotteinen pop on hänen juttunsa. Arilla se oli hevimusiikki. Arin levy tehtiin kiireellä, mutta fanit saivat sitä mitä kisassakin kuuli ja levy myi huikean hyvin. Sama tarina Annalla.

Kyse on kuitenkin myös siitä, haluaako levy-yhtiö ylipäätään uskoa näiden kisojen voittajaan. Mm. Ilkka Jääskeläisen kohdalla näimme, ettei Sony edes uskonut häneen ja debyytti olikin sitten melkoista kuraa. Hei come on, debyytti levy ja liki 50% covereita. Toisaalta Ilkka ampui itse itseään jalkaan, koska järki ei riittänyt tuomaan kisan aikana esiin omaa linjaansa. Fanikunta ei tiennyt mitä odottaa ja floppihan miehestä tuli sitten.

Tuolla suloisen Samulin ketjussa keskustellaan vaikka mitä, mm. siitä kannattaako voittaa vai ei, kun voittajan levykin pitää tehdä niin hätäisesti. Tekee mieli filosofoida aiheesta sen verran, että piti perustaa uus aihe voittajan levylle. Eli hieman toinen näkökulma voittajalevyyn: joskus voi olla hyväkin, että eka levy tehdään suht pikaisesti asiantuntijavoimin, ja voittaja itse pääsee selkeämmin tekemään omaa juttuaan vasta seuraavassa. "Idols-musa" voi nimittäin olla yleisölle helpompi niellä kuin täydellisellä artistin vapaudella ajan kanssa väsätty.

Omakohtainen esimerkki: ainakin toistaiseksi pidän Koopin ensimmäisestä levystä enemmän kuin toisesta. Toinenkin on LOISTAVA mutta siihen oli hieman vaikeampi päästä "sisään". Yleinen mielipide - ja varmaan totuuskin - on se, että uusi levy on enemmän Koopin omaa tyyliä, mutta... no se tyyli on vielä kauempana siitä, mitä itse muuten kuuntelisin. Kuuntelen ja tykkään koska tykkään Koopista ja Koopin äänestä, mutta muuten musa olisi mulle varmaan "liian hienoa"

Ekan levyn kohdalla olin kieltämättä niin hurahtanut että mikä tahansa mitä idoli laulaa olisi ihastuttanut, mutta tämä Elias-fanitus on sen verran hillitympää,että jatkon kannalta levynkin pitäs "sopia korvaan". Mistä päästään siihen, että nää molemmat finalistit on kyllä sellasia, että hieman hirvittää mitä ne saisi aikaan jos ihan itsekseen temmeltäisivät studiossa . Elias saattaisi tehdä vaikka omaan sanomaansa sopivaa gospelia, joka toki voisi olla ihan hienoa kuunneltavaa tai sitten ei. Ja Samulinkin oma tyyli taitaisi olla meikäläiselle turhan taiteellista. Mutta kumpi tahansa voisi "koukuttaa" minut ääneensä ekalla sopivan kaupallisella levyllä, ja sit ehkä se erikoisempi "oma tyylikin" avautuisi.

Koko ajan oon ollut sitä mieltä, että mun ois PITÄNYT tykästyä Yrjänään. Sen jossain haastiksessa suunnittelema "Suomen urpoin levy" olis varmaan just mulle sopiva

Edit: ja siis missään nimessä en tarkoita, että voittajan "jyrääminen" levytysprosessissa ois hyvä juttu - tietenkin hänen pitäisi saada tehdä sellaista musaa, jota mielellään laulaa. Mut sopiva kompromissi - ammattisäveltäjien biisejä avuksi, jos ei omia vielä ole riittävästi jne. Esim. Koop vaikutti olevan hyvin tyytyväinen siihen, miten pääsi vaikuttamaan ekaan levyyn, vaikka sitten toiseen vielä reilusti enemmän