Aivan turhaa, lapsellista ja todella säälittävää vöyhöttämistä sinulta kun et kykene näkemään isoa kuvaa. Ilmeisesti nykyajan kermaperseille pitäisi tarjota kaikki mahdollisuudet avoimine ovineen ettei vaan joutuisi itse kantamaan mitään vastuuta. Pelkistetysti sanottuna Idols lieveilmiöineen on ainutlaatuinen ponnahduslauta ja jokaisella täysikäisellä on henkilökohtainen vastuu jos tuota kautta lähtee uraansa luomaan. Riskit ja mahdollisuudet pitää kyetä punnitsemaan. Alaikäisten kohdalla viimeisen järjellisyyden pitää tulla vanhemmilta. Tämän vuoksi on tärkeää idolseihin mennessään tietää mistä tulet, missä olet ja minne olet menossa. Muussa tapauksessa on turha kitistä jos harrastaa ilkkajääskeläismäistä spedeilyä.
Pahoittelen purkaustani. Mutta en todellakaan tarkoittanut, että kaikki pitäisi antaa valmiina. Miksi ihmeessä pitäisi? Sen sijaan ajattelen, että musiikkiuran luomiseen
pitäisi saada käyttää sitä aikaa ja harkintaa. Jotta artisti
voisi kantaa vastuunsa, käyttää harkintaa ja tehdä työtä, joka on mielekästä.
Vain tältä pohjalta mielestäni artistille voidaan asettaa sitä vastuuta oman uran rakentamisesta. Idolsin taholta vaatimus juuri aikaan liittyen tuntuu kohtuuttomalta, kun kaiken pitäisi tapahtua heti, nopeasti ja olla alusta lähtien pelkkään nousukiitoa.
Tässä meillä on näkökulmaero.
Ilkka Jääskeläistä en tässä halunnut ottaa esiin, vaan puhua asiasta yleisemmin. Ja minusta todella pitäisi antaa hieman painoarvoa niidenkin lausunnoille, jotka todella ovat musiikkialalla! Ovat musiikkibisneksen ammattilaisia, joko levy-yhtiön tai muun tahon edustajina, tai ovat tehneet sitä pitkään.
Minä en näe mitään syytä panna Idols-formaatin edustajien asettamia vaatimuksia musiikkialan todellisten ammattilaisten lausuntojen edelle.
Vaikka olen pitänytkin Idolsista viihdeohjelmana, sen asettamat tavoitteet ovat koko ajan tuntuneet kohtuuttomilta. Minkä nuo asiantuntijatkin tuossa edellä selvästi ilmaisivat.
Ilkan ohjelmassa esiintymistavasta voi olla monta mieltä, mutta hän
tiesi mitä tahtoi. Hänellä oli levyyn materiaali valmiina, mutta hänen näkemyksiään ei kuunneltu.
Tässäkin tulee esiin se näkökulma, että Idols viihdeohjelmana olisi yhtä kuin musiikkibisnes. Ei ole.
Idols on ennenkaikkea viihdeohjelma. Ja viihdeohjelmana se on haluttu esittää "tähtientekoformaattina", jonka asettamat ihanteet on tarkoitettu kannattelemaan
ohjelman mainetta. Ja vastuu tästä on asetettu kilpailijoiden harteille.
Tämä on väärin, mielestäni ja myös monen musiikin ammattilaisten mielestä. Joilla on realistisempi ote, ja tietävät mitä menestykseen vaaditaan. Se ei tule helpolla eikä voi odottaa että se tulisi helpolla, vain siltä pohjalta että on osallistunut Idolsiin ja saanut näkyvyyttä.
Eli ei, en puolusta bisnestä kun olen sen likaisuudesta jo aiemmin avautunut. En kuitenkaan ala myöskään lapselliseksi yhden totuuden taistelijaksi jos idoleille ei olekaan katettu pöytää koko uran ajaksi.
Ei ole mielekästä asettaa kahta ääripäätä ainoiksi vaihtoehdoiksi.
Jos bisneksessä (tarkoittaen tässä sekä Idolsin että musiikkialan bisnestä) näkee likaisuutta, ei voi syyttää kaikesta artistia, jos kaikki ei mene alusta alkaen putkeen. Minusta "likaisuus" bisneksessä tai missä hyvänsä, tarkoittaa kieroa, epäreilua ja epätervettä toimintaa. Tätä täytyy kritisoida, ei riitä että "ei puolusta"sitä. Mutta ainoa kritiikki taholtasi kohdistuu kilpailijoihin.
Bisneksessä (missä hyvänsä bisneksessä) "raaka" ja "likainen" eivät siis ole minusta synonyymeja, vaikka sinusta ehkä ovat. Musiikkibisnes on raakaa: tulos tai ulos. Mutta se on raakaa sen mukaisesti mikä oikeasti kannattaa, mitä tarvitaan homman pyörittämiseen. Rahasta on kyse, mutta "likaisuutta" on se jos pelkkiä mielikuvia luomalla määritetään mikä on "tarpeeksi" hyvää menestystä ja mikä ei.
Idols rakensi kilpailijoiden levymyyntilukuja esittelemällä vain omaa mainettaan. Ei muuta.
Tässä mielessä Idolsin meininki on likaista. Ja siksi kilpailijat ansaitsisivat tässäkin katsauksessa vähintään reilun "oikeudenkäynnin", ilman että kaikki mitä he sanovat tulkitaan valitukseksi kun "kaikkea ei annetukaan valmiina."
Ura täytyy saada luoda rauhassa ja harkitusti. Sitähän Ilkkakin halusi. Myös Koop halusi alusta lähtien tehdä omannäköistään juttua vaikka pienemmälle yleisölle, kuten sanoi.
Ja minusta on hemmetin tekopyhää ruveta saarnaamaan kuin hellaripastori jos ei itse kykene ymmärtämään toisen puolen arvomaailmaa. Bisnes toimii tiettyjen normien mukaan ja se on vain todellisuutta. Tässä lajissa löytää harvemmin kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja ja silloin kultaista keskitietä lähimmäksi osunut on tyytyväisin.
Minkä "toisen puolen" tässä yhteydessä?
Se mitä olen ymmärtänyt musiikkibisneksestä ja sen arvomaailmasta, on tullut esiin juuri noissa lainaamissani musiikkibisneksen ammattilaisten lausunnoissa. Edelleen, Idols viihdeohjelmana on erilaista bisnestä.
Idols ja musiikkialan ammattilaiset ja edustajat eivät ole täysin "samalla puolella". Ei ole vain yhtä "toista puolta". Jos siis ajatellaan koko musiikkikenttää. Juuri yllä mainitsemani kommentit osoittavat sen. Siksi yritän saada selvää kummasta kulloinkin puhut, Idolsista ja sen asettamista vaatimuksista ja arvoista vai musabisneksestä?
Näen kyllä mitä Idols formaattina haluaa. Mutta en näe syytä pitää sitä ainoana totuutena, jonka rinnalla musiikkialan ammattilaisten lausunnot eivät merkitse mitään.
Ennen Idolsia oli mahdollista hakeutua nollatason lauluskabojen kautta alalle tai duunata autotallissa se hikinen demo. Jälkimmäisessä tapauksessa piti vielä itse mennä setämiesten luo markkinoimaan ja myymään itseään. Nykyään tarvitsee laulaa n. 10 kertaa laulukisassa ja urasi voi olla jo valmis. Vähän siis perspektiiviä, kiitos.
Mutta juuri näin sen
ei minusta pitäisi mennä. Eikä varsinkaan pitäisi vaatia kestomenestystä siltä pohjalta, että on laulanut 10 kertaa laulukisassa.
Nimenomaan sitähän nuo, jotka jotain musiikkibisneksestä tietävät, ovat sanoneet, että siten sitä uraa ei pitäisi luoda. Eikä sitä pitäisi keneltäkään odottaa.
Se, johtaako Idolsissa menestyminen menestymiseen musiikkibisneksessä riippuu miljoonasta pienestä asiasta. Ammattiartistit ja levyalan ammattilaiset tietävät tämän. Mutta heitä ei kuunnella, sinäkään et välitä heidän näkökulmistaan lainkaan. Juuri tätä tarkoitin. Idols ja sen asettamat säännöt ja arvot menevät sinun päässäsi kaiken edelle.
Ja nähdäkseni on todella yleisön aliarvioimista, jos se ei saisi edes kunnollista ja harkittua, artistin näköistä huolella tehtyä levyä odottaa, kun kaiken pitää tapahtua niin nopeasti. Mitrankin kohdalla tämä olisi ollut harkitsematonta.
Jos levy on hyvä, se löytää kohderyhmänsä. Sillä ei pitkällä tähtäimellä ole merkitystä kuinka monen suosikki artisti on kisassa ollut, paitsi naamana tuttuuden ja tähän pohjautuvan kiinnostuksen ja huomion osalta toki.
Otan myös Voice of Finlandin viihteen kannalta, enkä ajattele, että jos voittajan levy ei myy sen ja sen verran, niin voittajasta ei ole mihinkään. Se vain ei ole mielestäni terve eikä realistinen tapa suhtautua näihin kilpailuihin. Ne ovat viihdettä. Ne antavat julkisuutta, mutta ei kisassa esiintyminen vielä sinänsä anna minkäänlaista pohjaa menestymiselle.
Minusta jokaisen pitäisi antaa kokeilla omalla tavallaan, joko menestyä tai flopata sillä omannäköisellään musiikilla. Sillä mitä on valmis tekemään pitkällä tähtäimellä.
Todellinen menestyminen ei minusta voi eikä pidä tarkoittaa sitä kuinka paljon on onnistunut saamaan kisan kautta sellaisia faneja, jotka ostavat mitä tahansa hätäisesti tehtyä, missä on idolin nimi. Tämän varaanhan Idolsissa on paljolti laskettu. Ja levy-yhtiö on lähtenyt nopean ja helpon rahan perään.
Musiikkibisneksessä nyt vain pitäisi minun mielestäni olla vähän kyse siitä musiikistakin, ja artistin oman tien löytämisestä. Ja siihen saa ja siihen täytyy käyttää aikaa.
Tämä on Idolsissakin vasta vähitellen ymmärretty. Mutta hyvä niin. Kunpa linja vain alusta lähtien olisi ollut se.
Ei tuossa yhtälössä ole mitään mieltä eikä logiikkaa.
