Kirjoittanut: Aelether
« : 17.06.2012 21:40:41 »Minulle tuli ensimmäisenä mieleen kaksi hillittömän hauskaa muka-dokumenttia.
Toinen on jo klassikoksi muodostunut "This is Spinal Tap", joka sisältää niin järjettömän määrän viittauksia oikeisiin bändeihin että tuskin olen niitä kaikkia edes bongannut. Sen Stonehenge-jutunkin tajusin vasta vähän aikaa sitten kun luin yhden Black Sabbathista kertovan kirjan. Elokuva kuvaa hyvin hevibändin tyypillistä elämänkaarta ja sisältää myös hillittömän absurdeja yksityiskohtia kuten jatkuvasti räjähtävät rumpalit. Sekä tietenkin legendaarisen lauseen "this goes to eleven".
Toinen on "Näin tehtiin 'Ja Jumala sanoi' ". Se kertoo Raamattuaiheisen elokuvan tekemisestä, jossa vähän kaikki menee pieleen. Eevaa esittävällä näyttelijällä on valtavan kokoinen tatuointi käärmeestä ruumiissaan. Kukaan ei muista, montako opetuslapsia oli. Rahat loppuvat kesken. Tuottajat riitaantuvat keskenään. Ja niin edelleen. Todella hauska elokuva, joka myös tietyllä tavalla tarjoaa vilkaisun elokuvanteon kulissien taakse.
Toinen on jo klassikoksi muodostunut "This is Spinal Tap", joka sisältää niin järjettömän määrän viittauksia oikeisiin bändeihin että tuskin olen niitä kaikkia edes bongannut. Sen Stonehenge-jutunkin tajusin vasta vähän aikaa sitten kun luin yhden Black Sabbathista kertovan kirjan. Elokuva kuvaa hyvin hevibändin tyypillistä elämänkaarta ja sisältää myös hillittömän absurdeja yksityiskohtia kuten jatkuvasti räjähtävät rumpalit. Sekä tietenkin legendaarisen lauseen "this goes to eleven".
Toinen on "Näin tehtiin 'Ja Jumala sanoi' ". Se kertoo Raamattuaiheisen elokuvan tekemisestä, jossa vähän kaikki menee pieleen. Eevaa esittävällä näyttelijällä on valtavan kokoinen tatuointi käärmeestä ruumiissaan. Kukaan ei muista, montako opetuslapsia oli. Rahat loppuvat kesken. Tuottajat riitaantuvat keskenään. Ja niin edelleen. Todella hauska elokuva, joka myös tietyllä tavalla tarjoaa vilkaisun elokuvanteon kulissien taakse.