Taso oli järjettömän korkea.
Clint Jun Gamboa muistuttaa jotenkin sarjakuvahahmoa silmälasiensa takia. Hän vaikuttaa myös hyvin kunnianhimoiselta, mikä vie ehkä ripauksen iloa pois esityksestä. Taitoa kyllä riittää, mutta ei kovin persoonallinen esitys.
Jovany Barreto on myös hyvä laulamaan, mutta ei tässä joukossa jää oikein mieleen.
Jordan Dorsey epäonnistui ehkä pahiten, mikä on sääli, sillä voisin pitää hänestä paljonkin. Kiva ääni, ja saa varmaan helposti kosketuksen yleisöön. Kummallista valita ensimmäiseksi laulu, jota hän ei itsekään pidä omimpana tyylinään. Yritti ehkä kosiskella yleisöä sitten?
Tim Halperin ei ole kyllä jäänyt yhtään mieleen aiemmilta kierroksilta eikä jää kyllä tästäkään. Henkilökohtaisesti ääni ja laulu eivät miellyttäneet itseäni, vaikka ei tämä varsinaisesti huonosti mennyt.
Brett Loewenstern on minusta ihan hauskannäköinen (toisin kuin joistain etanoista
), mutta vaikka tämä oli ihan ok esitys, ei tämä kuulu illan parhaimmistoon.
James Durbin onnistui kyllä aivan täysillä! Hän oli onnistunut valitsemaan erittäin sopivan kappaleen ja saamaan itsestään irti parhaimmat puolensa. Nappisuoritus!
Robbie Rosen kaipaisi miellyttävyytensä vähän särmää, mutta todella taitava laulaja.
Scotty McCreery on niin omalajisensa, että vähän vaikea verrata muihin. Käy hänelle kisassa miten hyvänsä, niin on vaikea kuvitella, ettei hän saisi noin miellyttävällä olemuksella ja hyvällä äänellä luotua uraa countrypiireissä.
Stefano Langonen esiintyminen näyttää ja kuulostaa vaivattomalta (siitä yhdestä pieleen vedetystä sävelestä huolimatta). Tämä tosiaan onnistui leijuttamaan kuulijan pois sieltä kilpailutilanteesta, mikä on hyvä saavutus.
Paul McDonaldilla on kiva tapa olla lavalla. Ihan hyvä, mutta jotenkin tuntuu, että pitäisi kuulla vielä lisää ennen kuin osaisin muodostaa oikein mielipiteeni. Minulle tuli tästä vähän liikaa kyllä mieleen alkuperäisesittäjä Rod Stewart.
Jacob Lusk on minusta todella mielenkiintoinen. Hieno ääni, jolla voi tehdä kaikenlaista jännää, ja kun äänen takana on persoona, joka vaikuttaa energiseltä, ilkikuriselta ja tunteelliselta diivalta, niin täältähän voi pamahtaa ilmoille ihan mitä tahansa.
Casey Abrams osaa myös panna itsensä likoon täysillä, mikä on hieno asia. Tämä on varmaan yksi lempikappaleistanikin, johon Casey sai mukaan alkuperäisen esityksen vimmaa, joten olin kyllä myyty.
Tässä on nyt kolme herraa, joiden pitäisi minusta ehdottomasti päästä jatkoon: James Durbin, Jacob Lusk ja Casey Abrams. Koska taso on niin kova, niin kyse ei oikeastaan ole enää laulutaidosta, vaan nämä kolme saivat itsestään eniten irti ja pistävät jatkuvasti koko persoonansa peliin. Kyse on enemmän jostain räjähdysvoimasta. Se vetoaa ainakin minuun.
Mutta toki hillitymmätkin artistit voivat olla hyviä. Jatkoon myös Stefano Langone ja sitten on ihan mahdoton valita... Joku näistä: Robbie Rosen, Scotty McCreery ja Paul McDonald.