City Lights (suom. Kaupungin valot) 3,5/5. Charlie Chaplinia. :') Mykkäelokuvia on joskus niin rentouttavaa kattoa. Niissä on niin erilainen tunnelma. Tämäkin oli oikein hauska ja piristi mua sunnuntaina tosi paljon, ku olin ihan masiksena maanantain tulosta! : D Tässäkin oli toki myös surullisia elementtejä, mut hyvän mielen se toi ja loppu oli kaunis.
Le scaphandre et le papillon / The Diving Bell and the Butterfly / Suom. Perhonen lasikuvussa 3,5/5. Kertoo Elle-lehden päätoimittajasta Jean-Dominique Baubystä, joka saa jonkinlaisen kohtauksen ja halvaantuu. Hän pystyy räpyttämään vain toista silmäluomeaan. Puheterapeutti keksii tekniikan, jonka avulla Jean pystyy kommunikoimaan räpyttelemällä. Sen avulla syntyy samanniminen kirja. Elokuva on saanut paljon tunnustuksia, enkä ihmettele. Jossain mielessä vähän petyin, mut elokuva oli koskettava ja melko ahdistavakin. Miettikää nyt miltä tuntuis olla halvaantuneena, mut aivot kuitenkin toimii koko ajan. Et vaan pysty puhumaan. :s Hirveen surullinen tarina. Kirja pitää lukea ehdottomasti joskus.