En tiedä kuuluuko tämä aihe suoranaisesti tänne ja onko tästäkin olemassa joku puhtaasti tähän aiheeseen kohdistunut keskustelu, mutta heitänpä tällaisen nyt ilmoille.
Itse olen huomannut, että sinänsä valitettavasti nämä itse kisassa tapahtuvat fanitukset eivät ole ainakaan meillä Suomessa paria poikkeusta lukuunottamatta kestäneet itse kisan jälkeen. Onko siis todettava radikaalisti, että tosiaan nämä äänestyskilpailut ovat oma maailmansa ja kisan jälkeiset tapahtumat sitten aivan omansa? Viittaan tällä nyt aiempiin Idolseihimme. Ja kyllä. Olen tietoinen mikä maailmalla on tilanne ja musiikkia ladataan laittomasti varmasti paljon. Vai onko se vain niin, että "yksi sadasta" menestysajattelu osuu kohdilleen? Tarvitaan tuuria ja hyvin muokattu tuote.
Levynmyynnit, tuo ikuinen kirosana, johon ei pitäisi vedota. Nostan esiin oman suosikkini Ari Koivusen. Huikeasti myynyt ensimmäinen levy ei jatkanut menestystään toisen albumin osalta ja nyt Arin liityttyä Amoraliin, on mies palannut takaisin aiemmin tuttuun meininkiin, vaikkakin upeasti sai Euroopan kiertueen vetää. En usko, että Ari pelkillä lausunnoillaan olisi menettänyt fanejaan kuitenkaan noin järjettömästi. Musiikin ainakin pitäisi puhua ensisijaisesti.
Samaan ihmetykseen nostan Koop Arposen ja Pete Parkkosen. Koop kuitenkin jyräsi ylivoimaiseen idols-voittoon, mutta homma ei sitten lähtenyt odotetulla tavalla liikkeelle. Sama Parkkosella, vaikkakin kummankin albumit myivät hyvin, muttei mm. levy-yhtiön asettamia odotusarvoja.
Kaiken edellämainitun rikkoo kuitenkin Anna Abreu, jolla keikkoja riittää ja levyt myyvät järestään pitkälti yli platinaa. Myöskin Antti Tuisku on hyvä esimerkki, että homma toimii edelleen.
Miten käy siis X-Factor -kilpailijoiden?
