Olen katsonut ainakin pari kertaa Melodifestivalen-finaaleja, mutta en kai koskaan näitä alkukierroksia.
Komeat olivat puitteet ja väliaikanumeroon oli satsattu paljon. Pidin erityisesti näpäköistä artistien esittelyvideoista ja siitä, että kappaleet kuultiin aika ripeään tahtiin. Hyvää on myös se, että kansa päättää.
Ja sitten mielipiteitä:
1. David Lindgren - Skyline
Hyvin harjoiteltu, laskelmoitu ja tyhjää koliseva tanssi- ja laulunumero. Eipä hämmästyttänyt, että meni suoraan finaaliin. Periruotsalaista.
2. Cookies N Beans - Burning flags
Ihan mielllyttävä ja pirteä (jäi alku vähän näkemättä). Meni jatkokarsintaan.
3. Jay-Jay Johanson - Paris
Minulle tutuin artisti, jota kuulin jonkin verran 90-luvulla ja voisin pistää vaikka seuraavaksi soimaan, mutta tämä laulu oli kieltämättä melko tylsä luetelma Pariisilaisista kaduista. Jäi viimeiseksi eikä se juuri yllättänyt.
4. Mary N’diaye - Gosa
Tämä hokematanssi vetoaa varmaan 3-5 -vuotiaisiin. Ei jaksaisi kovin motaa kertaa kuunnella, vaikka pirteä olikin. Ei mennyt jatkoon, vaikka lähellä oli.
5. Eric Gadd - Vi kommer aldrig att förlora
Tämä oli tällainen normaali laulu vähän aikuisempaan makuun, ja meni jatkokarsintoihin. Ihan kiva.
6. YOHIO - Heartbreak Hotel
Ulkokuoreen oli satsattu, mutta laulu oli tylsä ja konservatiivinen. Suoraan finaaliin.
7. Anna Järvinen - Porslin
Tämä oli illan koskettavin laulu, mutta sen verran surullinen, että en ole varma haluaisinko kuulla uudelleen. Tippui jatkosta.
8. Michael Feiner & Caisa - We’re still kids
Vähän vanhanaikainen tanssibiisi, jonka jujuna oli saksofoni. Niistä saksofoni-osuuksista tuli mieleen joku vanha laulu, mutta en saa päähän että mikä. Ei päässyt jatkoon.
Yksikään kipale ei saanut minua hirveästi innostumaan, ihan hauska oli katsella kuitenkin.