Hmm, ensimietteet on kyllä sellaiset, että toivon seuraavista semeistä parempia ehdokkaita lähetettäväksi Tukholmaan. Livet eivät ihan vetäneet vertoja levytetyille versioille, mikä on tietysti ymmärrettävää, mutta silti on vähän vaikea tottua näihin noin yhtäkkiä, kun vähän jännittää katsoessa.
Stella Christine pärjäsi mielestäni parhaiten odotuksiin nähden, mutta en silti oikein pidä hänen kappaleestaan. Saara Aallon mekkotamppu oli kyllä sellainen tempaus, että veti minut viimeistään aktiivisten kannattajien joukosta ja pelkäsin ihan liikaa Herrasen juoksevan ohi lavalta tms. että olisin voinut edes keskittyä kunnolla kuuntelemaan. Pää-äijilläkin oli ihan hirveästi tapahtumaa siinä. Olisin siis tarvinnut pikauusinnan kaikista esityksistä selventämään mielipiteitäni.

Etukäteissuosikkini ClemSO ei laulanut kovin vakuuttavasti. Einikin oli vain ok.