Nyt ne analyysit...
Finaali
Adam aloittaa toistamalla kauden lempiesityksensä, Mad Worldin. Kaunis alku kuten viimeksikin. Hieman yllättävästi alussa oli vähän epätarkkuutta, mutta toinen kertosäe oli hieno. Erityisesti tykkäsin falsettikoruilusta. Rauhallinen biisi, ei kirkumista mikä on hyvä Aavistuksen tylsä ehkä, mutta hieno silti.
Krisin valinta jo vedetyistä biiseistä oli Ain't No Sunshine When She's Gone, josta veti totaalisen erilaisen version kuin aiemmiin. Sovitus oli aivan mahtava ja lopetus ihanan herkkä. Kyllä mä ainakin tämän tulen muistamaan vaikka oonkin tähän mennessä ollut sitä mieltä että Kris ei jää mieleen.
Ohjelman luoja valitsi Adamille I-HA-NAN biisin A Change's Gonna Come. Liian sähköinen sovitus mun makuun. Epävireisyyttä ja liikaa kirkumista. Pilas nauttimisen tuosta Sam Cooken klassikosta ihan täysin. En tykänny yhtään tarpeeksi. No, makunsa kullakin.
Simon Fuller valitsi Krisille Marvin Gayen What's Going Onin. Tämä taas oli mukavan pelkistetty sovitus ja ollakseen tämän tyypin versio vanhasta R'n'B-klassikosta, versio teki kunniaa myös alkuperäiselle toisin kuin Adamin A Change's Gonna Come. Okei, pitänee sanoa, että todellakin rakastan tuota Sam Cooken versiota A Change's Gonna Comesta, mikä epäilemättä vaikutti myös mielipiteeseeni.
Sitten voittajan kappale No Boundaries. En voi tälle mitään, epäpuhtauksia ja kimeää kirkumista. Mutta siis todella paljon epäpuhtauksia varsinkin ensimmäisellä puoliskolla. Kuulosti siltä, että tempo olisi ollut liian nopea sanojen määrään suhteutettuna. Tosi hätäinen.
Samasta kappaleesta Krisin versio... Kitaravoittoisempi alku ja tempo hitaampi, mistä heti jo tykkään enemmän kuin edellisessä versiossa. Tästä tuli aika perus-pop/rock-balladi. Tässäkin versiossa vähän epäpuhtauksia, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä. Pehmeämpi versio. Enemmän mun juttu.
Tämän jakson perusteella toivon että Kris voittaa, mutta vahvasti epäilen että Adam vie tän potin kotiinsa ellei Dannyn kenties hieman konservatiivisempi kuulijakunta käänny Krisiä tukemaan.
