Vastaa

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 120 päivään.
Jollet ole varma että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.
Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Minä vuonna Suomi itsenäistyi?:
Mikä on Anna A:n sukunimi?:
Mikä puuttuu: Hupu, Tupu:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Negativ
« : 29.07.2012 10:03:05 »

Höh....tää topsi on menny ihan sekasin (varmaan forkan siirto toiseen paikkaankin vaikutti).... Linkit ei toimi enää, eli ei pääse suoraan noihin arvioihin sitä kautta (etin äsken just yhtä tiettyy) ja sit mun arvioissa on menny noi värit ja fontit sillee sekasin, et se koko arvio on sen otsikon värillä. :< Ja eihän noita pääse muoksimaankaan enää...
Kirjoittanut: Rico
« : 02.04.2012 12:48:11 »

The Hunger Games 2012

***-/*****
Toiminta/Draama/Scifi

O: Gary Ross
Pääosissa Jennifer Lawrence, Stanley Tucci, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Elisabeth Banks, Woody Harrelson, Wes Bentley, Donald Sutherland

Amerikkalaista reality/sosiaaliporno/väkivaltaviihdefiksaatiota protestoiva Hunger Games on saavuttanut kevään aikana melko kovan hypen. Nuorison ja kriitikoiden suosiossa ollut elokuva on äkkiä noussut teattereiden puhutuimmaksi tapaukseksi. Itse kannanotto jää kuitenkin elokuvassa varsin taustalle ja tuloksena on varsin perinteisiä kaavoja seuraava yllätyksetön seikkailuelokuva, jonka hyvät elementit tekevät kuitenkin kokonaisuudesta ihan miellyttävän.

Luokkaerojen sävyttämässä dystopiassa muistutetaan kansalaisia kauan sitten tapahtuneesta kapinasta vuosittaisella Nälkäpelillä, jossa jokaisesta provinssista kaksi teiniä arvotaan kaikki vastaan kaikki-mittelöön hengestään. Tänä vuonna arpa osuu kaikista köyhimmällä alueella asuvan Katniss Everdeenin pikkusiskolle, jolloin Katniss päättää toimia ja lähteä verikekkereihin siskonsa sijaiskärsijänä. Alkaa matka kohti kisapaikkaa, jossa edessä on muutaman päivän treenaus, talkshow-edustamista nälkäiselle yleisölle, sekä tietenkin Hunger Games.

"They just want a good show, that's all they want"

Hunger Games ei pääse yllättämään oikein millään osa-alueella. Plot-armor vaivaa keskeisiä henkilöitä ja juoni etenee varsin suoraviivaisesti. Esikuvilta on lainailtu paljon ja hirveästi omaa uutta ja erikoista ei tuoda. Katsojalle ei voi olla tulematta ajatusta siitä, että Hunger Games on amerikkalainen kevytversio Battle Royalesta. Ikärajan alhaisuus näkyykin elokuvassa huonolla tavalla, kun raa'asta ideasta huolimatta, ruudulla ei missään vaiheessa ole sitä brutaaliuden tuntua tai kuoleman läsnäoloa. Hahmot jäävät varsin mustavalkoiseksi, kun peliin arvotut teinitkin jakautuvat siististi kiltteihin lapsiin ja inhottaviin rikkaiden alueiden teineihin. Ainoastaan peliä pyörittävä Crane sijoittuu moraalikartalla hieman harmaammalle alueelle. Ohjauksessa varsinkin elokuvan alkupuoliskolla häiritsee jatkuva käsivarakameran ja huonon tarkentamisen ylikäyttö, joka käy jo rasittamaan silmiä. Tarinan edetessä pääkaupunkiin, käsivaran käyttö vähenee ja kuvasta tulee huomattavasti miellyttävämpää seurattavaa, vaikka tappelukohtaukset ovatkin sitten taas Bournemaista kameran heiluttelua ja sillisalaattia.

Heikkouksista huolimatta tarina sisältää paljon mielenkiintoisia elementtejä. Elokuvan tulevaisuudennäkymä on varsin lohduton ja maailmasta on saatu monilta osin mukaansatempaava. The Hunger Gamesin parhaana puolena on ehkä visuaalisuus. Ruudulle räiskitään ties minkälaista grafiikkaa ja puvustusta, mutta mikään ei tunnu epäsopivalta. Näyttelijäpuolella ei löyty suurempia valittamisia, varsinkin Woody Harrelson vetää ihan mainion roolin ruutuajan vähyydestä huolimatta. Myös pääosan Jennifer Lawrence söpöstelee ruudulla tarpeeksi uskottavasti naispuolisena teinirambona. Jatko-osia tuskin tarvitsee mennä teatteriin kattomaan, enemmän heräsi kiinnostus kirjojen lukemiseen. Tarinan erinomaisesta premissistä olisi voinut saada irti enemmänkin, nyt tuntui siltä että hyvistä puolista huolimatta, päällimmäisenä mieleen jäi hukattu potentiaali.
Kirjoittanut: Negativ
« : 04.03.2012 23:01:24 »

-------


No great. Luin vanhaa arvostelua ja piti korjata siitä pari virhettä, niin enhän mä muistanukaan, et Etskun laittaman uuden asetuksen myötä kaikkii viestei ei pääsekään enää muoksimaan ja lainasin sen viestin tietty, ku eihän siinä sitä muokkaa nappia enää ollukaan. Ja nyt tuli turha viesti. : D Huoh.
Kirjoittanut: Negativ
« : 22.11.2011 15:19:10 »

[size=8] The Twilight Saga: Breaking Dawn Part 1[/size]





   
[size=8] ***+


(2011)

(Suom. Twilight: Aamunkoi osa 1)



Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Ashley Greene, Kellan Lutz, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Peter Facinelli, Elizabeth Reaser, Sarah Clarke, Billy Burke, Julia Jones, Booboo Stewart
Ohjaaja: Bill Condon
Käsikirjoittajat: Melissa Rosenberg (kässäri) & Stephenie Meyer (romaani)



Charlie Swan: You're ready?
Bella Swan: Yeah. Just don't make me fall, Dad.
Charlie Swan: Never.



Twilight saaga on tulossa päätökseensä ja ensimmäisen puoliskon perusteella ihan onnistuneen ja ansaittuun päätökseen. Tässä osassa vietetään Bellan (Stewart) ja Edwardin (Pattinson) häitä ja Bellan on aika jättää hyvästit ihmiselolle. Hääseremonia on kaunis (oikeasti se Bellan hääpuku oli aivan ihana niistä kengistä puhumattakaan) ja myönnän paatuneena romantikkona tirauttaneeni pari kyyneltä, koska tuntui oikeasti siltä, että istuin todella kauniissa häissä. Bellan High School kaverit sekä omat vanhemmat tuovat tässä kohtaa vähän omanlaistaan huumoriaan, joka on ihan tervetullutta, sillä se keventää elokuvaa sopivasti. Samantyylisiä hieman humoristisia elementtejä on myös ripoteltu jatkossa, vaikka loppua kohden onkin sitten aika totista.

Kun häät on juhlittu, lähtee pariskunta omalle yksityiselle saarelleen viettämään kuherruskuukautta. Kaikki sujuukin aluksi oikein hyvin ja Bellakin saa houkuteltua viimein miehensä kanssaan sänkyyn, vaikka Edward pelkää edelleen vahingoittavansa Bellaa, koska tämä haluaa muuttua vasta häämatkan jälkeen. Tapahtuu kuitenkin jotain sellaista, jota kukaan ei olisi osannut odottaa - Bella tulee raskaaksi. Ja miten nopeasti sikiö kasvaakaan.

Elokuva oli mielestäni hyvin toteutettu, rauhallinen, romanttinen ja hieman humoristinen ensimmäinen tunti ja sitten sitä synkempää materiaalia. Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä ja oikeasti jatketaan mielestäni Eclipsen kaltaisella tasolla, mikä on omasta mielestäni positiivinen asia, sillä Eclipse tuntui ensimmäiseltä ihan oikeasti hyvältä Twilight elokuvalta. Viimeisen Potteriin tapaan vikat osat tuntuvat muutenkin paremmalta, koska ne ovat kahdessa osassa, eikä ole tarvetta edetä liian nopeasti ja jättäen niin paljon asioita kertomatta. Puhun jo etukäteen kahdesta hyvästä osasta, vaikka toista Breaking Dawnia joutuu vielä tovin odottamaan, mutta uskoisin sen jatkavan samalla hyvällä linjalla.

Hieman kyllä sai facepalmata eräässä kohtauksessa, jossa ihmissuhdet keskustelivat suden muodossa. Ne ääniefektit oli aika noloja, mutta muuten ei sen suurempia häpeäpilkkuja. Tietysti itseäni ottaa edelleen (niin kuin kirjaa lukiessa) päähän Meyerin moraalisaarnamainen ote....hohhoijjaaa. Anorektinen Bella on kamalaa katsottavaa.

Lienee turha edes mainita, että soundtrack on jälleen kerran omaa luokkaansa. Elokuva myöskin osataan jättää hyvään kohtaan. Varsinkin kun elokuvateatterin äänet tupppaavat melko lujaa tulemaan, niin itse ainakin säpsähdin. Kannattaa muuten odottaa lopputekstejä, sillä näyttelijöiden nimien jälkeen tulee pätkä Voltureista, joka pohjustaa viimeisen osan alkua. Ja häävieraista voi bongata tutut kasvot. Ei muuta kuin ennakko-luulottomia hetkiä tämän leffan parissa. Annoin arvosanaksi 3+, vaikka melkein ois voinut jo antaa 3,5, mut ehkä se menee viimeiselle elokuvalle. Aika näyttää, itse olen positiivisin mielin.




 






Oho, oonki viimeks tammikuussa kirjottanu arvostelun tänne. :O
Kirjoittanut: Rico
« : 21.05.2011 11:40:11 »

Hái-kak chhit-ho (2008)

***½/*****
Romkom/Draama/Musiikki

O: Te-Sheng Wei
Pääosissa Van Fan, Chie Tanaka, Min-Hsiung, Wei-min Ying, Nien-Hsien Ma, Johnny Chung-Jen Lin

Hái-kak chhit-ho eli länkkärisilmälle tuttavallisemmin Cape no. 7 on kautta-aikojen katsotuin Taiwanilainen elokuva. Ohjaaja Te-Sheng joutui ottamaan lainaa ja kiinnittämään talonsa saadakseen elokuvan valmiiksi, mutta se oli ilmeisesti kannattavaa, sillä tähän päivään mennessä Cape no. 7 on tehnyt tuottoa yli kymmenkertaisesti budjettinsa verran. Taiwanilainen elokuvakerronta poikkeaa jonkin verran länsimaisesta ja elokuvan ensimmäinen puolituntinen meni totutellessa ylinäyttelyyn ja slapstick komediaan. Mutta vaikka alkupuoliskolla joutui kelloa vilkaisemaan parikin kertaa, elokuvan loppua kohden olin aivan imaistu sen maailmaan.

"Stay... Or 'll go with you"

Japanilainen opettaja kuolee jättäen jälkeensä kasan lähettämättömiä rakkauskirjeitä, jotka hänen tyttärensä ottaa asiakseen lähettää niiden kohteelle, Taiwanissa asuvalle naiselle. Kirjeet ovat kuitenkin 60-vuotta vanhoja ja niihin painettu vanha japanilaistyylinen osoite Cape no. 7, ei johda enää minnekään. Kirjeet päätyvät epäonnistuneelta Taipein kiertueelta palanneelle posteljoonina työskentelevälle rokkarille Agalle (Van), joka ottaa missiokseen löytää kirjeiden kohteen. Samaan aikaan samassa pikkukaupungissa käymässä oleva japanilainen PR-nainen Tomoko saa tehtäväkseen koota paikallisista esiintyjistä lämppäribändin tulevaa megakonserttia varten. Cape No. 7 sotkee monta mielenkiintoista ihmiskohtaloa samaan tarinaan ja tuloksena on yllättävänkin eheä kokonaisuus. Elokuva parin tunnin kestonsa aikana onnistuu naiivista ulosannista huolimatta(tai siitä johtuen) esittelemään ja saamaan katsojan kiinnostumaan isosta liudasta hahmoja. Musiikki on elokuvassa suuressa osassa ja varsinkin elokuvaa varten tehty originaalimusiikki on hyvää, vaikka aasialaisille elokuville tyypillisesti tässäkin oli joissain kohtauksissa todella outoja musiikkivalintoja. Elokuvan heikkoudeksi muodostuu varsin fiftififti prosentilla onnistuva huumori ja vaihtelevantasoiset näyttelijäsuoritukset.

Kirjoittanut: Rico
« : 21.05.2011 10:48:26 »

Garden State (2004)

****½/*****
Draama/Komedia

O: Zach Braff
Pääosissa Zach Braff, Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Ian Holm

Andrew Largeman, heikohkosti menestyvä TV-näyttelijä palaa Hollywoodista kotiseudulleen Newarkiin (Garden state) hautaamaan äitinsä. Kotikonnuillaan Largeman huomaa, ettei meininki ole juuri muuttunut hänen lähdettyään kahdeksan vuotta aiemmin. Entiset kaverit ovat kunnianhimottomia pilvenpolttajia ja kontrolloiva isä etäinen. Largeman ei itsekään ole löytänyt elämälleen varsinaista suuntaa ja luuseriuden tasolla killuvat kaverit toimii viimeisenä sysäyksenä ottamaan itseä niskasta kiinni. Tavattuaan eksentrisen nuoren Samin (Natalie Portman), lapsuudesta asti mielialalääkkeiden turruttamassa sumussa elänyt Largeman päättää lopettaa lääkityksen nauttimisen voidakseen kokea ja tuntea, edes tuskaa.

"This is my life, Dad, this is it. I spent 26 years waiting for something else to start, so, no, I don't think it's too much to take on, because it's everything there is."

Zach Braffin kirjoittama, ohjaama ja tähdittämä kahdenkympin kriisistä kärsiville täydellisesti uppoava Garden State on muodostunut jonkinlaiseksi kaksituhattaluvun indie-elokuvaikoniksi, eikä aivan suotta. Braff pääsee esikoiselokuvassaan varsin hienosti henkisen myöhäisaikuistumisen kynnyksellä olevan miehen pään sisälle ja niinpaljon kuin vihaankin sitä sanaa, Garden State on elämänmakuinen elokuva. Uskottavaa draamaa sävyttää ajoittain päätään nostava ironinen ja kuiva huumori. Kerrontaa tehostaa indieklassikkoja vilisevä soundtrack joka ainakin omissa kirjoissa nousee yhdeksi elokuvahistorian vahvimmista soundtrackeista.

"I know it hurts. That's life. If nothing else, It's life. It's real, and sometimes it fuckin' hurts, but it's sort of all we have."
Kirjoittanut: Rico
« : 28.01.2011 05:26:08 »

Sherlock - Ensimmäinen tuotantokausi

4/5

Mark Gatiss, Steven Moffat
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Martin Freeman, Una Stubbs, Rupert Graves

Sherlock on BBC:n vuonna 2010 tuottama nykyaikaan siirretty adaptaatio Sherlock Holmesin seikkailuista. Ensimmäinen kausi sisältää kolme puolentoistatunnin mittaista jaksoa.

Päättelykyvyn mestari Sherlock Holmes siirrettynä nykyaikaan vaikutti ideatasolla varsin kummalliselta ajatukselta. Mutta vaikka suurennuslasi on vaihtunut älypuhelimeen ja piippu nikotiinilaastareihin, netissä surffaileva Sherlock tuntuikin yllättävän luontevalta heti alkuun. Itselleni aiemmin tuntematon pääosan Benedict Cumberbatch tekee loistavan roolisuorituksen eksentrisenä induktiovelhona ja brittisarjojen vakiokasvo Martin Freeman toimii myös loistavasti Afganistanin sotaa nähneen Dr. John Watsonin roolissa. Sarjan ensimmäisen tuotantokauden kolmesta jaksosta toinen on selvästi heikoin, mutta varsinkin kolmasjakso on nokkeluudessaan viehättävä ja liimaa katsojan penkkiin koko puolitoistatuntisen kestonsa ajaksi. Sarjan jaksot menisivät helposti läpi vaikka yksittäisinä elokuvinakin.


Sherlockin visuaalinen ilme on yllättävänkin tuoreen oloinen ja tykkäsin varsinkin siitä miten tekstiviestit tuotiin katsojan näkyville puhekuplatyyliin. Jaksojuonet ovat hyvin mietittyjä ja Sherlock on rikoksenratkontasarjana huomattavasti luovempi kuin mitä amerikkalaiset vastineensa. Ensimmäisen tuotantokauden lopetus jättää kuumeisena odottamaan jatkoa ja sitä onneksi onkin tulossa loppuvuodesta toisen tuotantokauden merkeissä. Suosittelen todellakin katsomaan jos sarja aikanaan suomenkanaville eksyy. Voi tosin olla että erikoispitkien jaksojen vuoksi sarja pätkitään suomessa kuuteen osaan ja viikon odottelu puolivälissä jaksoja todellakin rikkoisi jaksojen rytmiä.
Kirjoittanut: Negativ
« : 27.01.2011 13:02:34 »

[size=8] Män som hatar kvinnor


   
****[/size]

(2009)
(Suom. Miehet jotka vihaavat naisia)


Pääosissa: Michael Nyqvist, Noomi Rapace, Sven-Bertil Taube, Lena Endre, Peter Andersson
Ohjaaja: Niels Arden Oplev
Käsikirjoittajat: Nikolaj Arcel (kässäri), Rasmus Heisterberg (kässäri) & Stieg Larsson (romaani)



”Jag är ett sadistiskt svin och våldtäktsman.”

 




Mikael “Kalle” Blomkvist (Nyqvist) työskentelee toimittajana Millenium aikakauslehdessä ja on juuri joutunut suureen mediaryöpytykseen. Hänet on tuomittu kunnianloukkauksesta vankilaan. Ennen häkkiin joutumista saa Mikael toimeksiannon erään teollisuussuvun arvostetuimmalta henkilöltä, Henrik Vangerilta (Taube). Mikaelin pitäisi toimittaa suvun historiikkia, mutta pääasiassa hänen tehtävänään on selvittää 40 vuotta sitten kadonneen veljentyttären kohtalo. Aluksi vaikuttaa siltä, että tutkimukset eivät etene minnekään, vaikka suvun sisällä näyttäisi olevan paljon tongittavia salaisuuksia. Yllättäen Mikael saa avukseen nuoren ja salaperäisen hakkerin Lisbeth Salanderin (Rapace).

Elokuva tuntui ensin aika perusdekkarista väsätyltä tekeleeltä ja aloin miettiä, että olinko taas pettymässä kaikkien kuulemieni kehujen jälkeen. Nopeasti se kuitenkin tempaisi mukaansa. Ruotsalainen tuotanto on erittäin laadukkaan näköinen jokaiselta osa-alueelta, että ei voi kuin vain ihailla miten kansainvälisen oloinen se on. Tunnelma oli todella tiivis ja jännittävä läpi elokuvan, vaikka melko pitkä leffa kyseessä onkin. Musiikki oli hyytävää. Ei jäänyt myöskään sellainen olo, että katsojaa olisi aliarvioitu, vaan mukana oli hyviä juonenkäänteitä, eikä mitään loputtoman tylsiä takaa-ajokohtauksia.
Erityisesti ihastuin Noomi Rapacen tulkitsemaan voimakkaaseen naishahmoon Lisbethiin. Ei oikeasti heti tule mieleen noin monipuolista naishenkilöä, vaikka elokuvia ja sarjoja on paljon tullut katsottua. Miten joku voi olla samaan aikaan niin haavoittuvainen ja kova? Koko Millenium-trilogia lopulta kietoutuukin juuri Lisbethin ympärille, kuten jatko-osista käy ilmi. Hänen menneisyytensä selittää paljon miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Lisbethin ja Mikaelin välinen suhde ja jännite on olennainen osa koko elokuvaa. Se kehittyy varovaisesti ja jää lopulta vähän aukinaiseksi, mutta vankka luottamus heidän välillään on.

Vähän pelottaa minkälaisen käsittelyn trilogia tulee kokemaan Hollywoodissa, sillä remaket ovat kovaa vauhtia tulossa.

Kirjoittanut: Negativ
« : 26.01.2011 17:26:37 »

[size=8] The Social Network


 
***[/size]

(2010)


Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Armie Hammer, Brenda Song, Justin Timberlake, Rashida Jones, Rooney Mara
Ohjaaja: David Fincher
Käsikirjoittajat: Aaron Sorkin (kässäri) & Ben Mezrich (kirja: "The Accidental Billionaires")


”Drop the "the". Just "Facebook". It's cleaner.”

 



En ollut kovin innoissani tästä elokuvasta, vaikka sekä ohjaaja että käsikirjoittaja ovat kummatkin saaneet paljon hyviä tuotoksia aikaan. Silti ajatus Facebook-elokuvasta kuulosti täysin typerältä rahastukselta. Suuri hypetys ja menestys palkintogaaloissa, sekä Oscar-ehdokkuudet saivat vihdoin vakuuttuneeksi siitä, ettei elokuvaa voi missata.

Mark Zuckenberg (Eisenberg) tulee jätetyksi. Loukkaantunut mies viettää yön tietokoneen ääressä ja purkaa tunteitaan blogiin. Mark onnistuu herättämään Harvardin yliopiston huomion ja häneen ottavat yhteyttä Winklovessin kaksoset (Hammer tuplaroolissa). Tästä lähtee alulle idea sosiaalisesta verkostosta, joka on aluksi tarkoitettu yliopiston käyttöön, mutta myöhemmin se luonnollisesti laajeni kaikille avoimeksi. Markin ainoa ystävä Eduardo (Garfield) päätyy uuden sivuston talousvastaavaksi ja hänen ansiostaan laajennus yliopistosta toiseen mahdollistuu. Myöhemmin myös Napsterin perustamisessa mukana ollut Sean Parker (Timberlake) liittyy remmiin.

Mark on hieman omalaatuisen ja sosiaalisesti rajoittuneen oloinen nörtti, joka tietää kyllä mitä tekee, koska hänellä on tarvittavat taidot. Suhteissa hän kuitenkin on kömpelö ja hyvin töksäyttelevään sävyyn puhuva. Näin ollen hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista tilannetajua. Facebook tuo tietysti mukanaan mainetta ja menestystä, joka tuntuu hyvältä. Siipeilijöitä toki löytyy joka nurkan takaa. Facebookin ideanahan on verkostoituminen; se on paikka, jossa ihmiset voivat jakaa avoimesti tietoja itsestään ja mahdollisesti syventää suhteita. Huvittavaa on kuitenkin se, että hieno idea kalahtaa nopeasti omaan nilkkaan. Aletaan kiistellä siitä, kenen idea Facebook lopulta oli, ja miksi Mark on ominut yksinään kaiken. Todelliset ystävät taitavat lopulta vain kaikota Markin ympäriltä, mutta hei ainakin tienaat rutosti.

Vaikka pyrin aina sulkemaan mielestäni muiden ajatukset tai arviot, oli tätä elokuvaa katsellessa vaikeaa unohtaa sitä, miten puhuttu elokuva oli kyseessä. Elokuva tuntui todella keskinkertaiselta draamalta, mutta toisaalta olen jossain mielessä yllättynyt siitä, että Facebookin syntytarinasta on saatu kasaan ihan mielenkiintoinen elokuva. Kyseessä kuitenkin on ihmissuhteisiin pureutuva draama. Silti se vain tuntui hitusen pitkäveteiseltä. Näyttelijöistä jäivät parhaiten mieleen Andrew Garfield sekä Armie Hammer. Viime vuonna tähän aikaan Garfield oli suhteellisen tuntematon ja näin hänet ensimmäistä kertaa Heath Ledgerin viimeiseksi jääneessä elokuvassa The Imaginarium of Doctor Parnassus. Mielestäni Garfield on yllättävän karismaattinen näyttelijä. Hammer teki kelpo työtä tuplaroolissa. Jesse Eisenbergista on helppo pitää, mutta hän esittää useasti samanlaista roolia, niin myös tässä. Tosin tällä kertaa hänen roolissaan oli sentään k*sipäisempi puoli. Justin Timberlaken haluaisin mielelläni tekevän jo uutta musiikkia, mutta ei häntä tarvitse valkokankaallakaan hävetä, ei huono. Elokuvan soundtrack oli myös hyvä. Trent Reznorin soundi oli tunnistettava. Yllättän tyylikäs.







Kirjoittanut: Negativ
« : 26.01.2011 14:48:48 »

[size=8] Scream


   
***[/size]

(1996)


Pääosissa: Neve Campbell, David Arquette, Courteney Cox, Skeet Ulrich, Rose McGowan, Drew Barrymore, Matthew Lillard
Ohjaaja: Wes Craven
Käsikirjoittaja: Kevin Williamson


”Who is this?”



 


Scream on tulossa taas. Neljäs osa (turhanpäiväinen uudelleenlämmittely) saapuu piakkoin teattereihin, joten siitä inspiroituneena päätin katsoa jonkinlaiseksi teinikauhuleffaklassikoksi muodostuneen Screamin vuosien tauon jälkeen. Valitettavasti jo ennen trailerin julkistamista tiesi, että neljännestä osasta ei tule olemaan mihinkään, ja kyllä trailerin jälkeen on samat fiilikset. Mutta miltä tuntui katsoa eka osa, joka oli muistini mukaan ihan toimiva tapaus?

Sidneyn (Campbell) äidin kuolemasta tulee pian vuosi täyteen. Äidin murhaaja on saatu kiinni ja Sidney yrittää jälleen elää normaalia elämää. Kuinka ollakaan kaupungissa alkaa riehua maskiin ja mustaan viittaan sonnustautunut tappaja. Uhreiksi joutuvat tietysti high school nuoret. Tapahtumat lähtevät käyntiin pelottavalla puhelulla, jota monikaan uhreista ei tajua ottaa vakavasti. Piakkoin mystinen maskimurhaaja on Sidneyn kimpussa ja Sidneyta piinaava reportteri (Cox) vihjailee, että Sidneyn äidin murhaaja ei olisikaan kaltereiden takana.

Valitettavasti aika oli kullannut muistot. Scream ei ole tippaakaan pelottava. En saanut kertaakaan edes sätkyä, vaikka tavanomaisia sätkykohtauksia tässä oli niin paljon, että voisi muillekin elokuville jakaa. Ala-asteikäiselle elokuva oli kuitenkin ollut silloin aikanaan jännittävä kokemus. Sinänsä sääli ettei sitä tunnetta voi enää kokea, kun on kasvanut ja muuttunut muutenkin kriittisemmäksi katsojaksi. Silti Screamissa on jotain äärimmäisen viihdyttävää. Elokuvaa on itse asiassa tehty selkeästi kieliposkella ja siinä on paikoin ihan hauskaa ja nokkelaa dialogia. Katsoessa tuli väkisinkin mieleen ensimmäinen Scary Movie (se on niin tuoreessa muistissa), jossa parodioidaan melko tarkasti muun muassa juuri Screamia. Tavallaan se häiritsi jossain mielessä. Toisaalta miellän Screaminkin parodiaksi. Motiivit ja käänteet tuntuivat typeriltä ja hieman päälle liimatuilta. Osan jutuista muistinkin, joten siinä mielessä ne vähäisimmätkin twistit olivat jo odotettavissa. Oikeasti meinasin antaa kaksi tähteä, mutta jotenkin se kaikki koomisuus, ysäritunnelma, nostalgia ja ihan hauska dialogi sai arvosanan nousemaan kolmeen.

Myönnettäköön silti, että jos puhelimeni soisi juuri nyt, voisi vähän pelottaa.

Kirjoittanut: Iita
« : 22.01.2011 05:28:51 »

The Tourist


5-/5

Valmistusvuosi: 2010
Ohjaaja: Florian Henckel von Donnersmarck
Pääosissa: Angelina Jolie, Johnny Depp, Paul Bettany, Steven Berkoff
Genre: Action, draama

Elise Clifton-Ward (Jolie) on hienostunut rouva, jota poliisit tarkkailevat saadakseen kiinni tämän miehen, joka on kavaltanut kaksi miljardia dollaria rikospomolta. Istuessaan kahvilassa Elise saa kirjeen mieheltään. Elisen on noustava tiettynä kellonaikana tiettyyn junaan, etsittävä junasta joku miehensä näköinen, ja uskoteltava mahdollisille tarkkailijoille, että tämä kyseinen mies on juuri hänen oma miehensä, siis se, jota poliisit etsivät.

Junamatkalla Venetsiaan Elise tapaa Italiaan saapuneen amerikkalaisen turistin, matematiikan opettajan Frank Tupelon (Depp). Hän ei tiennyt mihin joutui tutustuessaan Eliseen.... vai tiesikö sittenkin? Tästä lähtee liikkeelle takaa-ajo, jossa sekä poliisi että rikospomon kätyrit yrittävät saada Elisen miestä kiinni. Samaan aikaan Elise saa yhä enemmän viestejä mieheltään, jota ei kaikesta huolimatta tunnu löytyvän mistään.


Elokuvan tapahtumapaikkana toimiva Venetsia on aivan hurmaavan upea! Pääosaparia esittävät Angelina Jolie ja Johnny Depp olivat myös aivan nappivalinnat rooleihinsa. Tässä elokuvassa on niin paljon kaikkea hienoa, ettei millään pysty kertomaan kaikkea. Elokuvaan oli piilotettu niin herskyvän hauskoja kohtauksia, että se toi erittäin hyvää vastapainoa toiminnantäyteisille takaa-ajokohtauksille ja herkille romanttisille hetkille. The Tourist ei ollut liian raskas, mutta sitä katsoessaan istuu penkissään kuin naulittu. Hetkeäkään ei ajatus herpaantunut. Erittäin suuri plussa tulee myös ennalta-arvaamattomasta, mutta sitäkin loistavammasta loppuratkaisusta!
Kirjoittanut: Rico
« : 15.01.2011 05:28:06 »

Six Feet Under - Ensimmäinen tuotantokausi

5/5

Alan Ball
Pääosissa: Peter Krause, Michael C. Hall, Frances Conroy, Lauren Ambrose, Freddy Rodriguez, Rachel Griffiths, Mathew St. Patrick, Richard Jenkins, Eric Balfour

Mullan alla on Alan Ballin luoma ja HBO:n tuottama draamasarja, jonka ensimmäinen tuotantokausi sisältää 13 tunnin mittaista jaksoa.

"Every Day Above Ground Is A Good One."

Kuoleman ympärillä elantonsa tehnyt hautaustoimistoa pyörittävä Los Angelesilainen Fisherin perhe joutuu muuttamaan suhtautumistaan kuolemaan, kun perheen isä Nathaniel Fisher (Richard Jenkins) kuolee äkillisessä auto-onnettomuudessa. Kuoleman läsnäollessa varttuneet lapset saavat surusta osakseen, kun elämä menee kerralla uusiksi. Perheen patriarkan testamentistä käy ilmi, että firma on testamentattu puoliksi kotoa teini-iässä muuttaneen tuhlaajapoika rasavilli Natelle (Peter Krause) ja puoliksi uskollisesti isänsä rinnalla bisnestä pyörittäneelle Davidille. Veljesten hankalat välit kitkaantuvat lisää, mutta hautaustoimistoa pitäisi silti pyörittää yhdessä. Äiti Ruth kamppailee äkillisen yksinjääntinsä kanssa oltuaan parisuhteessa viimeiset neljäkymmentä vuotta. Perheen tytär Clairella on vaikeuksia itsensä ilmaisemisen kanssa ja tuntee olonsa tukahdutetuksi perheessä, jossa tunteet haudataan asiakkaiden tavoin: mullan alle.

Nate: You can pump him full of chemicals. You can put makeup on him. You can prop him up for a nap in the slumber room; but the fact remains, David, that the only father we're ever gonna have is gone! Forever … and that sucks, but it's a goddamned part of life and you can't really accept it without getting your hands dirty. Well, I do accept it, and I intend to honor the old bastard by letting the whole world see just how fucked up and shitty I feel that he's dead! God damn it!
Priest: Amen.


Six Feet Under mullisti television 2000-luvun alussa. Sarja nosti pöydälle lukuisia länsimaalaisen kulttuurin tabuja ja esitti niitä luonnollisesti, eikä lainkaan skandaalinhakuisesti. Sarjassa tuoretta on myös se, että keskiössä ei niinkään ole hahmojen kokemat tapahtumat, vaan tunteet. Sarjan verkkainen ja vähätapahtumainen kerronta ei varmasti miellytä kaikkia, mutta sarja antaa ennennäkemättömästi tilaa hahmoilleen. Sarjaa avoimien mielin katsova saa varmasti teemoista todella paljon irti ja Mullan alla pistää katsojan myös miettimään omaa arvomaailmaa ja valintojaan. Hahmot ovat todella moniulotteisia vikoineen ja virheineen, kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikista löytyy rakastettavia puolia. Hahmojen ajatusmaailmaan ja mietteisiin syvennytään hienosti mm. heidän kuolleiden läheistensä kanssa käymiensä kuvitteellisten keskustelujen avulla.


Six Feet Under pyörii temaattisesti paljon kuoleman äärellä ja sarja on yleisilmeeltään surumielinen ja ajoittain jopa synkkä. Sarjassa pohditaan paljon elämän ja kuoleman merkitystä, mutta tarinalla ei ole mitään varsinaista opetusta, vaan sarja heittää vastaukset katsojan itsensä pohdittavaksi. Senlisäksi, että sarja saavuttaa kovapintaisemmankin katsojan tunnesensorit, se on tuotannollisesti laatua viimeisen päälle. Näyttelijät, dialogi ja ohjaus on kaikki huippulaatua ja tästä on TV-draamaa enää vaikea, ellei mahdoton parantaa.
Kirjoittanut: Iita
« : 10.01.2011 11:46:22 »

Grey's anatomy -
kolmas tuotantokausi
4- / 5

Pääosissa: Ellen Pompeo, Sandra Oh, Katherine Heigl, T.R. Knight, Justin Chambers, Chandra Wilson, James Pickens Jr., Patrick Dempsey, Sara Ramirez, Kate Walsh, Eric Dane, Isaiah Washington

Greyn anatomian kolmas tuotantokausi alkaa, kun apulaislääkäri Meredith Grey (Pompeo) on vaikean valinnan edessä - hänen pitäisi valita kahdesta miehestä itselleen paras. Päänvaivaa tuottaa myös oma dementikkoäiti, entinen huippukirurgi Ellis Grey ja isä Thatcher, joka ei ole ollut ikinä pahemmin yhteyksissä tyttäreensä. Samaan aikaan tapahtuu myös muiden Seattle Grace Hospitalin apulaislääkäreiden elämässä mullistuksia. Christina Yangin (Oh) ja sydänkirurgi Preston Burken (Washington) suhde syvenee entisestään ja myös George O'Malley (Knight) on löytänyt itselleen naisen. Izzie Stevens (Heigl) yrittää kovasti toipua miehensä kuolemasta, vaikka hän oli itse osaltaan aiheuttamassa tätä kauheaa tapahtumaa. Alex Karev (Chambers) taas pysyy aivan omana itsenään... ainakin siihen asti, kun löytyy joku, joka saa Karevista esiin aivan uuden puolen. Mukavan lisän Seattle Grace Hospitaliin tuo "kuumatohtori" Mark (Dane), Derekin (Dempsey) ex-ystävä, joka petti häntä vaimonsa Addisonin (Walsh) kanssa.

Ystävyyttä, rakkautta, vihaa, surua, kunnioitusta, nöyryyttä, turhautumista ja pettymyksiä. Niitä pitää sisällään Greyn anatomian kolmas kausi.



Kolmatta kautta aloitellessani ajattelin, että ei hemmetti, tämähän on aivan täyttä shittiä. Muutaman ensimmäisen jakson aikana ajattelin, että jätän koko katsomisen kesken - onneksi en tehnyt niin. Lopulta kolmoskausi ylitti odotukseni aivan täysin. Paljon odottamattomia juonenkäänteitä, ja pareja, joiden ei olisi ikinä uskonut päätyvän yhteen. Samalla löytyi myös vanhoja tuttuja pareja. Lisäksi potilaat olivat tällä kaudella hyvin mielenkiintoisia ja erilaisia verrattuna kahteen ensimmäiseen kauteen. Päähenkilöistä löytyi aivan uusia puolia ja monia mielenkiintoisia sivuhahmojakin saatiin sarjaan.
Kirjoittanut: Rico
« : 10.01.2011 07:46:50 »

Lainaus käyttäjältä: Negativ - 10.01.2011 07:41:50
Lainaus käyttäjältä: Federico - 10.01.2011 07:35:32

p.s. graphic novel on kait ihan vaan sarjakuva <:
Niin mut jossain oikeen korostettiin, et tää ois semmone ei .... niinku ... ei pelkästään sarjakuva. 8D En osaa selittää. No kyl mäki aikasemmin oon lukenu tästä, et se on sarjakuva mut......no joo.
Mjoo.. Suomessa ei taida olla semmosta iha sanaa noille. Esim Sin Cityt on graphic noveleja. En tiedä sit onko Tex Willerit kumpaa kun ne menee pituutensa puolesta vähä marvel-lehtien ja sin cityjen välimaastoon %D
Kirjoittanut: Negativ
« : 10.01.2011 07:41:50 »

Lainaus käyttäjältä: Federico - 10.01.2011 07:35:32

p.s. graphic novel on kait ihan vaan sarjakuva <:
Niin mut jossain oikeen korostettiin, et tää ois semmone ei .... niinku ... ei pelkästään sarjakuva. 8D En osaa selittää. No kyl mäki aikasemmin oon lukenu tästä, et se on sarjakuva mut......no joo.