Pasila kyl on demonstroinu toteen karrikoidummalla tasolla hyvin sen, mitä Bill Lawrence on aina puhunut tekemiensä sarjojen kohdalla: oikealla biisivalinnalla, voi tunnelman muuttaa reikäpäisestä komediasta liikuttavaan draamaan todella nopeasti. Toki usein tossa mennään metsään laadukkaissakin tuotannoissa ja se vaatii tarkkaa silmää ohjaajalta... Pasila on onnistunut siinä oikein hyvin jo pariin kertaan (kakkoskauden Veli-jakson loppumontaasi ja neloskauden viimeinen jakso), vaikka Pasilassa tätä temppua on helpottanut se, että tuskin mitään hirveän syvällistä draamaa on yritettykään tehdä

. Mutta ei noi ole tuntunut mitenkään epäsopiviltakaan kohtauksilta vaikka kyse on piirretystä crazy-komediasta.