Kirjoittanut: TrueB
« : 06.05.2010 08:21:07 »Tykkäsin kybällä tästä sarjasta alusta loppuun, vaikka ykköskausi on ikuisesti se paras! Tosin senkin aikana monet valittelivat kun ei mitään tapahdu, ja junnataan paikallaan ja täysin epäuskottavia juonenkäänteitä ym.
On monenlaisia sarjoja. Joissakin eri kaudet ovat selkeää jatkumoa ja kaikki liittyy kaikkeen ensimmäisestä kaudesta viimeiseen. Joissakin kaudet ja jaksotkin ovat itsenäisiä tarinoita. Ensin mainitusta syystä tämä sarja lähinnä jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Ja kyllä se minusta selviytyi lopulta kunnialla, vaikka huomasikin että ideat ja aiheet alkoivat olla jo vähän tyhjiin puristettuja.
Kiehtovaa oli sekin, miten ketään ei esitetty lopulta selkeänä pahiksena. Ja hyviksetkään eivät olleet läpeensä puhtoisia. Kaikista löytyi inhimillisiä piirteitä. Ja sitä inhimillisyyttä, empaattisuutta sekä ennen kaikkea ystävyyttä ja uskollisuutta selvästi arvostettiin tekijätiimin ja käsikirjoittajien taholta. Kaikkein pahimpienkin roistojen tekojen motiivina oli usein inhimillinen pelko
Roolit ja tiimien kokoonpanot vaihtuivat moneen kertaan, eikä juuri ketään hahmoa voinut pelkästään vihata.
Sarja oli myös älyllisesti haastava. Michael käytti aivojaan enemmän kuin aseita. Muut oli tosin esitetty vähän pölvästeinä, jotka vain yrittävät pysyä perässä
Wentworth Miller oli pääosaan täydellinen, ja ohitti suosikkilistallani Matt Damonin...
Neloskausi oli ok. Tuskin parempaa oltaisi voitukaan tehdä. Täytyy ottaa huomioon, että sarjan piti alun perin jäädä muutaman jakson mittaiseksi.
Ostan harvoin DVD:boxeja kotiin, mutta tästä piti saada joka ikinen kausi. Se oli epäilemättä helpotus muutamille lähisukulaisille, jotka muuten eivät olisi keksineet joululahjaa... Vimeinen sen päätösjakson DVD nyt oli pelkkää rahastusta, mutta tuli hankittua sekin jo ennen sarjan loppumista TV:stä...
On monenlaisia sarjoja. Joissakin eri kaudet ovat selkeää jatkumoa ja kaikki liittyy kaikkeen ensimmäisestä kaudesta viimeiseen. Joissakin kaudet ja jaksotkin ovat itsenäisiä tarinoita. Ensin mainitusta syystä tämä sarja lähinnä jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Ja kyllä se minusta selviytyi lopulta kunnialla, vaikka huomasikin että ideat ja aiheet alkoivat olla jo vähän tyhjiin puristettuja.
Kiehtovaa oli sekin, miten ketään ei esitetty lopulta selkeänä pahiksena. Ja hyviksetkään eivät olleet läpeensä puhtoisia. Kaikista löytyi inhimillisiä piirteitä. Ja sitä inhimillisyyttä, empaattisuutta sekä ennen kaikkea ystävyyttä ja uskollisuutta selvästi arvostettiin tekijätiimin ja käsikirjoittajien taholta. Kaikkein pahimpienkin roistojen tekojen motiivina oli usein inhimillinen pelko
Roolit ja tiimien kokoonpanot vaihtuivat moneen kertaan, eikä juuri ketään hahmoa voinut pelkästään vihata.
Sarja oli myös älyllisesti haastava. Michael käytti aivojaan enemmän kuin aseita. Muut oli tosin esitetty vähän pölvästeinä, jotka vain yrittävät pysyä perässä
Wentworth Miller oli pääosaan täydellinen, ja ohitti suosikkilistallani Matt Damonin...Neloskausi oli ok. Tuskin parempaa oltaisi voitukaan tehdä. Täytyy ottaa huomioon, että sarjan piti alun perin jäädä muutaman jakson mittaiseksi.
Ostan harvoin DVD:boxeja kotiin, mutta tästä piti saada joka ikinen kausi. Se oli epäilemättä helpotus muutamille lähisukulaisille, jotka muuten eivät olisi keksineet joululahjaa... Vimeinen sen päätösjakson DVD nyt oli pelkkää rahastusta, mutta tuli hankittua sekin jo ennen sarjan loppumista TV:stä...
Että ilmanki ois pärjätty : D
) En ole koskaan PB:tä seurannut. En ole siis nähnyt jaksoakaan.