Idolslandia

Tässä Ilkan sivut 25.2.2008:

https://web.archive.org/web/20080225134849/http://www.ilkkajii.webs.com/

Kato ihmettä, tuokin vanha versio vielä löytyy netistä. Tuon jälkeen nimittäin muokkasi sitä monesti ihan toisenlaiseksi. Tuo kansikuvakin vaihtui. Ja viimeisin tieto on tosiaan ettei sivuja enää ole... Mutta hauskahan tuota on katsella vielä

Vaikka oikeastaan pidin enemmän siitä asiallisemmasta versiosta, joka muotoutui sen jälkeen kun tyyppi itsekin oli vähän "aikuistunut".

Ilkka on näköjään pannut nettisivunsa kiinni. Sivut saivat minut todella nauramaan. Vahinko vain, että nauroin Ilkalle mutta en hänen vitseilleen.

Niin on sulkenut sivunsa. Etusivulla infoa asiasta.

http://ilkkajii.webs.com/

Aivan turhaa, lapsellista ja todella säälittävää vöyhöttämistä sinulta kun et kykene näkemään isoa kuvaa. Ilmeisesti nykyajan kermaperseille pitäisi tarjota kaikki mahdollisuudet avoimine ovineen ettei vaan joutuisi itse kantamaan mitään vastuuta. Pelkistetysti sanottuna Idols lieveilmiöineen on ainutlaatuinen ponnahduslauta ja jokaisella täysikäisellä on henkilökohtainen vastuu jos tuota kautta lähtee uraansa luomaan. Riskit ja mahdollisuudet pitää kyetä punnitsemaan. Alaikäisten kohdalla viimeisen järjellisyyden pitää tulla vanhemmilta. Tämän vuoksi on tärkeää idolseihin mennessään tietää mistä tulet, missä olet ja minne olet menossa. Muussa tapauksessa on turha kitistä jos harrastaa ilkkajääskeläismäistä spedeilyä.

Pahoittelen purkaustani. Mutta en todellakaan tarkoittanut, että kaikki pitäisi antaa valmiina. Miksi ihmeessä pitäisi? Sen sijaan ajattelen, että musiikkiuran luomiseen pitäisi saada käyttää sitä aikaa ja harkintaa. Jotta artisti voisi kantaa vastuunsa, käyttää harkintaa ja tehdä työtä, joka on mielekästä.
 Vain tältä pohjalta mielestäni artistille voidaan asettaa sitä vastuuta oman uran rakentamisesta. Idolsin taholta vaatimus juuri aikaan liittyen tuntuu kohtuuttomalta, kun kaiken pitäisi tapahtua heti, nopeasti ja olla alusta lähtien pelkkään nousukiitoa.

Tässä meillä on näkökulmaero.

Ilkka Jääskeläistä en tässä halunnut ottaa esiin, vaan puhua asiasta yleisemmin. Ja minusta todella pitäisi antaa hieman painoarvoa niidenkin lausunnoille, jotka todella ovat musiikkialalla! Ovat musiikkibisneksen ammattilaisia, joko levy-yhtiön tai muun tahon edustajina, tai ovat tehneet sitä pitkään.

Minä en näe mitään syytä panna Idols-formaatin edustajien asettamia vaatimuksia musiikkialan todellisten ammattilaisten lausuntojen edelle.
 Vaikka olen pitänytkin Idolsista viihdeohjelmana, sen asettamat tavoitteet ovat koko ajan tuntuneet kohtuuttomilta. Minkä nuo asiantuntijatkin tuossa edellä selvästi ilmaisivat.

Ilkan ohjelmassa esiintymistavasta voi olla monta mieltä, mutta hän tiesi mitä tahtoi. Hänellä oli levyyn materiaali valmiina, mutta hänen näkemyksiään ei kuunneltu.
 Tässäkin tulee esiin se näkökulma, että Idols viihdeohjelmana olisi yhtä kuin musiikkibisnes. Ei ole.

Idols on ennenkaikkea viihdeohjelma. Ja viihdeohjelmana se on haluttu esittää "tähtientekoformaattina", jonka asettamat ihanteet on tarkoitettu kannattelemaan ohjelman mainetta. Ja vastuu tästä on asetettu kilpailijoiden harteille.
 Tämä on väärin, mielestäni ja myös monen musiikin ammattilaisten mielestä. Joilla on realistisempi ote, ja tietävät mitä menestykseen vaaditaan. Se ei tule helpolla eikä voi odottaa että se tulisi helpolla, vain siltä pohjalta että on osallistunut Idolsiin ja saanut näkyvyyttä.

Eli ei, en puolusta bisnestä kun olen sen likaisuudesta jo aiemmin avautunut. En kuitenkaan ala myöskään lapselliseksi yhden totuuden taistelijaksi jos idoleille ei olekaan katettu pöytää koko uran ajaksi.

Ei ole mielekästä asettaa kahta ääripäätä ainoiksi vaihtoehdoiksi.
 Jos bisneksessä (tarkoittaen tässä sekä Idolsin että musiikkialan bisnestä) näkee likaisuutta, ei voi syyttää kaikesta artistia, jos kaikki ei mene alusta alkaen putkeen. Minusta "likaisuus" bisneksessä tai missä hyvänsä, tarkoittaa kieroa, epäreilua ja epätervettä toimintaa. Tätä täytyy kritisoida, ei riitä että "ei puolusta"sitä. Mutta ainoa kritiikki taholtasi kohdistuu kilpailijoihin.
 
Bisneksessä (missä hyvänsä bisneksessä) "raaka" ja "likainen" eivät siis ole minusta synonyymeja, vaikka sinusta ehkä ovat. Musiikkibisnes on raakaa: tulos tai ulos. Mutta se on raakaa sen mukaisesti mikä oikeasti kannattaa, mitä tarvitaan homman pyörittämiseen. Rahasta on kyse, mutta "likaisuutta" on se jos pelkkiä mielikuvia luomalla määritetään mikä on "tarpeeksi" hyvää menestystä ja mikä ei.
 Idols rakensi kilpailijoiden levymyyntilukuja esittelemällä vain omaa mainettaan. Ei muuta.
 
 
Tässä mielessä Idolsin meininki on likaista. Ja siksi kilpailijat ansaitsisivat tässäkin katsauksessa vähintään reilun "oikeudenkäynnin", ilman että kaikki mitä he sanovat tulkitaan valitukseksi kun "kaikkea ei annetukaan valmiina."
 Ura täytyy saada luoda rauhassa ja harkitusti. Sitähän Ilkkakin halusi. Myös Koop halusi alusta lähtien tehdä omannäköistään juttua vaikka pienemmälle yleisölle, kuten sanoi.

Ja minusta on hemmetin tekopyhää ruveta saarnaamaan kuin hellaripastori jos ei itse kykene ymmärtämään toisen puolen arvomaailmaa. Bisnes toimii tiettyjen normien mukaan ja se on vain todellisuutta. Tässä lajissa löytää harvemmin kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja ja silloin kultaista keskitietä lähimmäksi osunut on tyytyväisin.

Minkä "toisen puolen" tässä yhteydessä?

Se mitä olen ymmärtänyt musiikkibisneksestä ja sen arvomaailmasta, on tullut esiin juuri noissa lainaamissani musiikkibisneksen ammattilaisten lausunnoissa. Edelleen, Idols viihdeohjelmana on erilaista bisnestä.
 Idols ja musiikkialan ammattilaiset ja edustajat eivät ole täysin "samalla puolella".  Ei ole vain yhtä "toista puolta". Jos siis ajatellaan koko musiikkikenttää. Juuri yllä mainitsemani kommentit osoittavat sen. Siksi yritän saada selvää kummasta kulloinkin puhut, Idolsista ja sen asettamista vaatimuksista ja arvoista vai musabisneksestä?

Näen kyllä mitä Idols formaattina haluaa. Mutta en näe syytä pitää sitä ainoana totuutena, jonka rinnalla musiikkialan ammattilaisten lausunnot eivät merkitse mitään.

Ennen Idolsia oli mahdollista hakeutua nollatason lauluskabojen kautta alalle tai duunata autotallissa se hikinen demo. Jälkimmäisessä tapauksessa piti vielä itse mennä setämiesten luo markkinoimaan ja myymään itseään. Nykyään tarvitsee laulaa n. 10 kertaa laulukisassa ja urasi voi olla jo valmis. Vähän siis perspektiiviä, kiitos.

Mutta juuri näin sen ei minusta pitäisi mennä. Eikä varsinkaan pitäisi vaatia kestomenestystä siltä pohjalta, että on laulanut 10 kertaa laulukisassa.
 Nimenomaan sitähän nuo, jotka jotain musiikkibisneksestä tietävät, ovat sanoneet, että siten sitä uraa ei pitäisi luoda. Eikä sitä pitäisi keneltäkään odottaa.
 Se, johtaako Idolsissa menestyminen menestymiseen musiikkibisneksessä riippuu miljoonasta pienestä asiasta. Ammattiartistit ja levyalan ammattilaiset tietävät tämän. Mutta heitä ei kuunnella, sinäkään et välitä heidän näkökulmistaan lainkaan. Juuri tätä tarkoitin. Idols ja sen asettamat säännöt ja arvot menevät sinun päässäsi kaiken edelle.
 
Ja nähdäkseni on todella yleisön aliarvioimista, jos se ei saisi edes kunnollista ja harkittua, artistin näköistä huolella tehtyä levyä odottaa, kun kaiken pitää tapahtua niin nopeasti. Mitrankin kohdalla tämä olisi ollut harkitsematonta.
 Jos levy on hyvä, se löytää kohderyhmänsä. Sillä ei pitkällä tähtäimellä ole merkitystä kuinka monen suosikki artisti on kisassa ollut, paitsi naamana tuttuuden ja tähän pohjautuvan kiinnostuksen ja huomion osalta toki.

Otan myös Voice of Finlandin viihteen kannalta, enkä ajattele, että jos voittajan levy ei myy sen ja sen verran, niin voittajasta ei ole mihinkään. Se vain ei ole mielestäni terve eikä realistinen tapa suhtautua näihin kilpailuihin. Ne ovat viihdettä. Ne antavat julkisuutta, mutta ei kisassa esiintyminen vielä sinänsä anna minkäänlaista pohjaa menestymiselle.
 Minusta jokaisen pitäisi antaa kokeilla omalla tavallaan, joko menestyä tai flopata sillä omannäköisellään musiikilla. Sillä mitä on valmis tekemään pitkällä tähtäimellä.
 
Todellinen menestyminen ei minusta voi eikä pidä tarkoittaa sitä kuinka paljon on onnistunut saamaan kisan kautta sellaisia faneja, jotka ostavat mitä tahansa hätäisesti tehtyä, missä on idolin nimi. Tämän varaanhan Idolsissa on paljolti laskettu. Ja levy-yhtiö on lähtenyt nopean ja helpon rahan perään.
 Musiikkibisneksessä nyt vain pitäisi minun mielestäni olla vähän kyse siitä musiikistakin, ja artistin oman tien löytämisestä. Ja siihen saa ja siihen täytyy käyttää aikaa.

Tämä on Idolsissakin vasta vähitellen ymmärretty. Mutta hyvä niin. Kunpa linja vain alusta lähtien olisi ollut se.

AnGus:

On kuitenkin hyvä muistaa sekin näkökulma että tällaiset heti-tässä-nyt-supertähdeksi -formaatit tarjoavat sen ainutlaatuisen mahdollisuuden uran sujuvaan käynnistämiseen n. 5kk prosessilla. Saat luoda fanipohjaa, saat mahdollisuuden levydiiliin ja saat mahdollisuuden menestykseen. Musiikkibisneksen ohella katson siis kieroon myös näitä tiettyjä vinkujia jotka haluaisivat itse määritellä kaikki ehtonsa, mutta unohtavat sen mitä he puoli-ilmaiseksi saavat formaatilta/lafkalta.

Ehkä sinun mielestäsi tuollainen asia on "hyvä muistaa", mutta minä olen erimieltä. Idols ei tarjoa ainutlaatuista mahdollisuutta, koska ylipäätään Idolsin resepti, että menestyksen täytyy tulla heti tai muuten olet nolla, ei ole terve eikä realistinen.

Ja sinusta kilpailijoiden pitäisi olla vielä kiitollisia tästä   Vaikka kilpailijat itse ovat usein fiksumpia, maanläheisempiä ja realistisempia.

Kuten itse sanoit, ei Idols formaattina eikä levy-yhtiö ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö. Siksi juuri kilpailijat eivät olekaan minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa. Varsinkaan kun Idols-formaatti haluaa kilpailijoiden kautta vain kunniaa ja nostetta formaatille itselleen. Jotta formaatin maine "tähtientekijänä" säilyisi ja kasvaisi.

Ennemmin formaatti käyttää kilpailijoita hyväkseen. Ottaa kunnian näiden menestyksestä, jos sitä tulee, mutta jos ei tule, niin artisti ja vain artisti yksin on syyllinen. Joku jollain toisella forkalla sanoikin osuvasti, että "kilpailijoita moititaan huonoiksi, jos heitä ei onnistuta tuotteistamaan", lyhyellä aikavälillä kisan jälkeen.
 Julkisuus ennen uran luomista voi olla hyvä juttu, mutta joidenkin kohdalla Idols ja sen antama "tuomio" voi pilata lopullisesti ne mahdollisuudet, joita ehkä olisi ollut.

Kilpailijoiden edellytetään kilpailevan myös aikaa vastaan. Aikaa ei saa käyttää uran luomisessa hyväksi, vaan se esitetään vihollisena, joka on voitettava ennenkuin se "vie mahdollisuudet menestyä". Tämä on mielestäni hyvin epäterve asenne.

Musiikin ammattilaiset (kuten ylläolevissa sitaateissa voi nähdä) ymmärtävät miten asiat oikeasti menevät. Vaikka he tietävät myös musiikkibisneksen raadollisuuden. Nimenomaan formaatin taustajoukot eivät tunnu ymmärtävän mitä musabisnes oikeasti on.



AnGus:

En edelleenkään puolusta tätä bisnestä, mutta muistuttaisin ettei kyseessä ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö. Eikä varsinkaan silloin kun sinulle tarjotaan muutaman kuukauden prosessilla mahdollisuus huippumenestyksekkääseen uraan. Nämä Idolsissa olleet tietävät tämän tasantarkkaan ja ei ole sattumaa että nämä kitisijät ovat olleet monesti niitä jotka eivät ole lyöneet kunnolla läpi. Harva kultaa tai tuplaplatinaa vuorannut on itkenyt pelin raakuutta.

On turha mainita, että "kultaa ja platinaa myyneet eivät ole itkeneet pelin raakuutta". (Pointti oli mikä?) He ovat kuitenkin ehkä huomanneet myöhemmin mitä todellinen menestys on.
 
Jos sinulle formaatin jälkimainingeissa tuplaplatinaa myyneet levyt ovat todellista menestystä, jonka pohjalta artisti ansaitsee ihailua ja arvostusta ja kaiken kunnian, niin se on sinun arvomaailmasi, mihin sinulla on oikeus.
 Mutta ainoat vaihtoehdot eivät ole nopea huippumenestys tyylillä, jota ei lopulta koe omakseen tai sellainen asenne, että "mä oon täysi surkimus" kun levy ei myynyt yhtä paljon kuin jonkun toisen Idols-tähden.
 
Asenne, jolla aloitetaan harkitusti, rauhassa ja vähitellen, tehdään mikä tuntuu omalta ja oikealta ja katsotaan mihin se riittää on terve, realistinen ja aikuismainen asenne.
 Tämä on ollut ainakin Suomessa ilahduttavan monelta Idols-kilpailijalta. Joillakin on ollut tämä lähtökohta jo ennen ohjelmaan menoa, kuten ilmeisesti Mitralla. Tai se on tullut välittömästi ohjelman jälkeen tai parin vuoden kuluttua tai myöhemmin.

Tässä asiassa kannattaisi kuunnella nimenomaan niitä musiikin ammattilaisia. Mm. Danny sanoi muutama vuosi sitten lehtihaastattelussa: (mulla on näitä tallessa vaikka miten paljon )

"Aikaisemmin kun teki hyvän levyn, siitä tuli hitti, mutta nyt pitää voittaa joku Idols-kisa. Radioasemien ja TV-ohjelmien kautta levyjä manipuloidaan hiteiksi. Tarjonta määrää kysynnän eikä toisinpäin, kuten aikaisemmin."



AnGus: sanoisin että sinun on aivan turha esittää että "et puolustele Idols-formaattia", koska se on sinun mielestäsi näistä tahoista (levy-yhtiö, ammattiartistit, musiikkialan ammattilaiset vs. TV-viihdeformaatti) se, joka on oikeassa. Ja jota ei voi arvostella. Ja joka määrää ja määrittää kaiken muun arvon. Formaatti, (sen luojat, taustavaikuttajat, tuotanto ja edustajat) on se ainoa Asiantuntija, joka tietää.
 Idols-formaatti tuntuu olevan sinulle lähes jumalan asemassa. Idols on se, jonka antama "tuomio" on ainoa oikea. Sillä ei ole merkitystä, mitä musiikin ammattilaiset sanovat, eikä sillä mitä levy-yhtiö sanoo. Levymyynneistä ym. The Formaatti sanoo totuuden.

Eikä sinulla koskaan tunnu olevan muuta sanottavaa kuin se itsestäänselvyys, että "Idols ei ole hyväntekeväisyysjärjestö." Tai levy-yhtiö. Mitä kukaan ei ole väittänytkään ja tuskin luullutkaan. Ja "Musiikkibisnes on raakaa." Niin onkin, mutta juuri siksi musiikkibiseksen ammattilaisten pitäisikin antaa sanoa sanansa siitä mitä se oikeasti on.
 Idols on TV-viihdettä, ei musiikkibisnestä. Vaikka joku siellä itse asiasta jotain ymmärtäisikin pääpaino on siinä että "tähtientekoformaatti" säilyttää maineensa.

Tarkoitan sitä, että olet moneen kertaan viitannut Idolsiin formaattina mainitessasi että "musiikkibisnes on raadollista." Idols ei ole yhtä kuin musiikkibisnes, eikä Idolsin arvot ja tavoitteet ole yksi yhteen samat kuin arvot ja tavoitteet ("floppi"-määritelmät ja levymyyntitavoitteiden realistisuus, artistin imago ja sen muotoutuminen, ajan hyväksikäyttö, musiikin laadun merkitys, yleisön löytäminen jne.) musiikkibisneksessä. idolsilla on ennen kaikkea TV-viihdeohjelman tavoitteet. Ja siltä pohjalta se asettaa vaatimukset levymyynnille ym.


Sen vuoksi ei pidä ottaa ainoana totuutena sitä jaottelua ja "tuomioita", joita Idols-formaatti antaa. Siinä ketkä ovat niitä "menestyjiä" ja ketkä "floppeja". Usein Idolsin uutisoinnissa tätäkin on tarkoitushakuisesti vääristelty. Kuten esim. joidenkin levymyynti (kulta- ja platinarajat) on esitetty vanhan myyntirajapyykin mukaan, joidenkin uuden. Sen mukaisesti ketkä formaatti haluaa esittää hyvässä valossa tai huonossa.

Ennen Idolsia osattiin arvostaa sitä hyvää musiikkia, enemmän kuin levymyyntilukuja. Minullakin oli nuorempana vaikka mitä idoleita, eikä ole tänä päivänäkään mitään hajua paljonko niiden levyt myivät. Tietenkin sillä on biseksen kannalta merkitystä, mutta Idols on tehnyt siitä itsetarkoituksen. Jos levymyynti ei ole (riittävän) hyvä, millään ei ole mitään merkitystä. Mielestäni formaatin asia ei ole lainkaan painottaa sitä levymyyntiä, se on levy-yhtiön huoli.
 



 

Lainaus käyttäjältä: TrueB - 26.01.2015 09:16:49

Ari ei noudattanut hänelle annettuja ohjeita, ja vaikeaa on kuvitella, että tämän vuoden kisaajatkaan niin tekisivät. Siitä ei heitä voi syyttää. Koko ikänsä levytys-urasta haaveilevan muusikonalun on lähes mahdotonta sanoa "ei" kun hänelle ojennetaan levytyssopimusta hopeatarjottimella -olivat sopimuksen ehdot millaiset tahansa."

Ainakin Arin aikaan tilanne oli se, että voittaja sai käteensä 30000 euroa heti kisan päätyttyä ennakkomaksuna julkaistavasta levystä. Jos Ari ei olisi suostunut levyä tekemään, hän olisi varmaankin joutunut palauttamaan tuon rahasumman? Sehän ei siis ollut puhdas palkinto vaan vain ennakkomaksua tulevasta työstä. Tuskin levy-yhtiöllä olisi ollut motiivia jakaa pelkkää palkintorahaa vaan se olisi ollut TV-yhtiön tehtävä.

Niin olen itsekin ymmärtänyt, että näin olisi ollut tehtävä. Ja kyllä, se on mediassa selitetty, ainakin jossain vaiheessa tuli ilmi, että tuo 3000 on ennakkomaksu. Voittajan odotetaan tekevän levy heti. Ainakin tuohon aikaan laskettiin juuri sen nopeuden varaan.

Mutta monen musiikin ammattilaisen mielestä tämä ei ollut fiksua. Ja itsekin ajattelen, että tärkeämpää olisi tehdä ensimmäisestä levystä hyvä ja huolella tehty, kuin luottaa siihen TV-suosioon ja sen pohjalta odotettuun "fanitusmyyntiin".

Kiireessäkin voi tulla ihan hyvä levy. Mutta jos levy ei vastaa sitä mitä artisti itse haluaisi pitemmällä tähtäimellä tehdä, niin onko sillä ekan levyn myynnilläkään mitään merkitystä? Artistin kannalta, se voi ennemmin pilata jatkomahdollisuudet. Idols-formaatti voi hehkuttaa myyntilukuja, ja levy-yhtiökin saa ekasta levystä kivasti voittoa.
 Mutta mikä artistin kannalta olisi kannattavaa? Ymmärrän Mitraa, ja toivon, että moni olisi käyttänyt tuota mahdollisuutta. Tai se mahdollisuus olisi annettu muillekin.

Kyse on vain ja ainoastaan siitä että onko laulaja ollut riittävän selkeä sekä tietoinen "mistä tulen-missä olen-minne menen" -kuviostaan. Aina löytyy riittävän hyviä biisien tekijöitä jos artisti omaa itsetietoutta. Idols esimerkiksi on omannut jäätävän määrän tuuliviirejä jotka ovat sittemmin "hätälevyn" jälkeen ulisseet löysät lahkeissa.

Sinä tässä olet sinisilmäinen, jos ajattelet, että kaikki hoituu sillä jos artisti tietää mitä haluaa. Että kyse olisi "vain ja ainoastaan siitä".  Pyh. Musiikkibisnes on raakaa, mutta ei ole olemassa sellaista tekijää menestyksessä ja uran luomisessa, joka olisi se yksi ja ainoa.
 
Monet ovat tienneet joko ennen Idolsia tai oppineet tietämään sen jälkeen mitä haluavat. Jotkut olivat suunnitelleet vuosia sitä millaisen levyn haluavat tehdä, mutta kuitenkin joutuneet tielle, jolle eivät olleet halunneet. Ja kyllä minusta jos artistilla on sitä omaa matskua kasassa, niin riski kannattaisi ennemmin ottaa sen kanssa kuin ilman sitä. Vaikka levy tehtäisiin nopeastikin, niin olisi ainakin sellainen minkä artisti kokee omakseen.

(Vai sanotko nyt, että ei ole merkitystä sillä mitä artisti haluaa, kun levy-yhtiön tyypit tietävät kuitenkin paremmin? Miksi levy-yhtiön pitäisi päättää levyn sisältö TV-esitysten perusteella, jos artisti on koko ajan tiennyt mille linjalle haluaa lähteä? Ja miksi jonkun muun pitäisi tehdä ne biisit?)

Eikö Kristiankin ollut ennemmin rokkari kuin iskelmälaulaja? Mutta iskelmälevy tehtiin.
 

Ja mitä iloa on menestyksestäkään, jos menestyvä levy ja linja, jolle on tyrkätty ei ole oman näköinen eikä tuntuinen? Siitähän monet ovatkin luopuneet kun halusivat mieluummin tehdä omaa juttuaan omalla tavallaan. Kuten Koop ja Katri Ylander.

Mitran ratkaisu on minusta sellainen, joka kunnioittaa musiikkibisneksessä sitä musiikkia ja luovuutta. Ei nopeaa menestystä siten, että pitää julkaista äkkiä ennenkuin fanit kyllästyvät. Minkä varaan Idolsissa on laskettu.

Idols ei myöskään ole mielestäni oikealla tavalla tukenut artistin omaa tietä ja sen löytämistä. Tämä nähtiin Koivusen kohdalla. Ymmärrän nyt, että ei ollut mitään mieltä pistää laulamaan kaikkea, jos tietää kerran että on hevilaulaja. Jos haluaa kritiikkiä antaa, niin suuri osa siitä menee formaatille itselleen, etkö ole samaa mieltä?

Vai lauloihan Helmi musikaalia? Ainakin se kuulosti mielestäni siltä.

"Thank you for the music", ABBA:n biisi. Parhaita.

Helmin tulkinta veti vertoja Agnethalle, laulutaidollisestikin...

Ensiksi sanottava keskustelun olevan tältä osin ohi. Sinä näet asian kohdalla noin ja minä kerroin mihin perustan omat näkemykseni. Molemmat fine with me(vaikka oikeassa olenkin, köh).

Toivon vain sinun muistavan ja ymmärtävän, että tulkinta on vain tulkinta. Ja sinun tulkintasi vain sinun tulkintasi. Ja totuus on totuus, vaikkei se koskaan selviäisi. Aivot kestävät epävarmuutta huonosti tai vaihtelevasti, mutta kestettävä on.
 Negatiivisten tulkintojen esittäminen toisista ihmisistä ehdottomina totuuksina saa aikaan paljon pahaa. Eivät julkisuuden henkilöt ole tässä mikään poikkeus, että heistä saa tehdä millaisia päätelmiä vain ja esittää väitteitä totuuksina.

Se mitä sanoit Ilkka-ketjussa tietäväsi Ilkan motiiveista, motivaatiosta, asennoitumisesta, tosissaan olemisesta jne. on omaa tulkintaasi. Pahempi juttu oli se, että otit tulkinnastasi oikeutuksen omalle suhtautumistavallesi.

Emmehän me oikeasti voi päätä silitellen kohdella lähempänä kolmekymppistä Idols-kisaajaa joka tulee vähän etsimään itseään katselemaan olisiko musa se omin juttu. Tällaisille pitää antaa erittäin kovaa palautetta.

Ilkalla ei selkeästi ollut pienintäkään halua saavuttaa uraa muusikkona. Kaikki hänen toiminta tukee tätä väittämää. Onhan se ihan kiva puuhastella yhtä ja säädellä toista, mutta määrätietoisuus ei kuulunut tämän pikkukakkosen säämiehen ajatusmaailmaan. Idols-voitosta nostan hänelle hattua, mutta noin muutoin puhutaan asenteellisesta flopista sekä levynmyynnillisestä flopista.

Samoin se mitä esitit levy-yhtiön ja Ilkan välisen yhteistyön päättymisen syistä ja siihen johtaneista asioista, oli tulkintaa. Se millä asenteella mielestäsi ja missä tarkoituksessa Ilkalle tarjottiin kahta uutta levyprojektia, oli omaa tulkintaasi. Se, että Ilkasta haluttiin mielestäsi eroon huonon levymyynnin takia, vaikkei haluttu suoraan sanoa, oli omaa tulkintaasi.


Minäkin teen luonnollisesti tulkintoja, mutta yritän tehdä niitä mahdollisimman positiivisesti ja reilusti kaikkien kannalta.

Tällaisessa on oltava todella tarkkana. Jos (ja useinkaan kun) ei ole täyttä varmuutta siitä mitä toisen ihmisen mielessä liikkuu, olisi parempi tulkita asiat mahdollisimman positiivisesti, sen sijaan että esittää henkilön mahdollisimman huonossa valossa. Jos tässä ollaan väärässä, ja totuus on ikävämpi, vahinkoa on vähän jos lainkaan. Jos taas nähdään ja esitetään asiat negatiivisesti, ja siinä ollaan väärässä, vahingot ovat paljon suuremmat.

Julkisuuden henkilötkin ovat ihmisiä, eikä meillä ole oikeutta tietää kaikkea heistä, jopa heidän omaa sanaansa vastaan. Vaikka miten haluaisi uskoa olevansa oikeassa.

Ei pitäisi, mutta kysyn kuitenkin. Ihan mielenkiinnosta tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi. Kun osaat niin ehdottoman pätevästi ottaa huomioon kaikki levymyyntiin vaikuttavat asiat, ja sen perusteella laittaa idoleita paremmuusjärjestykseen, niin laita nyt sitten Ilkka, Diandra ja Martti. Kun sinulla oli niin paljon asiantuntevaa sanottavaa jokaisesta.

Siis (suhteellisella) levymyynnillä mitatun menestyksen perusteella, numerojärjestys, paras ensimmäiseksi. Ottaen huomioon ajankohdan, ja ennakko-odotukset / -hehkutukset. Arvaan järjestyksen, mutta lähinnä perustelut kiinnostavat.


Idols on tuonut sen ikävän piirteen, että kaikki mitataan vain ja ainoastaan levymyynnillä, että se on ainoa mittari menestyksessä. Ja myös, että levyn laadulla ei ole niin suurta merkitystä kuin statuksella ja formaatti-nosteella. Ja aika pinnallista on lähteä tällaiseenkaan kyselyyn vastaamaan levymyynnin pohjalta.
 Tai ajatella että tiettynä aikana julkaistujen levyjen pitäisi mennä paremmin kaupaksi. Kautta koko levymyynnin historian miljoona asiaa on vaikuttanut siihen miten levy myy, eikä myynti kerro hyvyydestä tai huonoudesta välttämättä yhtään mitään.

Onneksi useimmat osasivat katsoa asiaa muultakin kantilta kuin levymyynnin suhteen. Sanoinhan itsekin, että ainakin tuotannon näkökulmasta katsottuna Ilkka on "huonoin" voittaja, myös siksi ettei ollut kiinnostunut tähteydestä, eikä lopulta edes laulajan ammatista. Siksi häneen varmaan suhtaudutaan kaikkein nuivimmin.

Minusta myyntiluvut ovat sivuseikka eikä niitä voi verrata, tai niiden perusteella päätellä paljonkaan.

Kun kaikki sen kuitenkin tietää ja myöntää (jopa minä) niin mitä haittaa sen sanomisesta olisi ollut?

Valtanen edusti levy-yhtiötä ja samoilla apajilla kilpailee myös muita lafkoja. Jokainen voi miettiä millaisen kuvan antaisi kommentit jossa epäonnistujalle sanotaan suorat sanat. Varmastikin jatkossa olisi aika "innoissaan" kyseiselle lafkalle uudet artistit ylipäätään menossa. Imagojuttuja, sanoisi joku. Yksityishenkilöllä ei sen sijaan ole mitään riskejä kommentoida tätä asiaa törkeänkin rehelliseen sävyyn.

Törkeä ei tietenkään tarvitse olla, mutta rehellinen kyllä. Eikä tarvitse sanoa "suorat sanat", mutta sivulauseessa olisi ihan hyvin ihan samalla kohteliaisuudella voinut sanoa että "jäi alle tavoitteen" tms.
 Ne, joiden kohdalla selkeästi näin kävi, tipautettiin kylmästi pois, kuten Roni. Tällaisessa tilanteessa, kun todella jäädään tavoitteen alle, ei mielestäni ole ollut mitään vaikeutta sanoa rehellisesti, että yhteistyön päättymisen syy oli huonossa levymyynnissä. Sen sijaan jos sanotaan, että nimenomaan syy ei ollut levymyynnissä, niin en näe syytä olla uskomatta.

Voi myös kysyä millaisen kuvan antaisi (antaa) Idols-formaatista se, että epäonnistujalle sanotaan "suorat sanat", kuten Ilkan kohdalla on tehty pitkin matkaa. Ja kohdeltu muutenkin nuivasti. Ja yhä edelleen sinne pyrkii innokkaita osallistujia...

Jos ja kun Ilkalle tarjottiin levy-yhtiöstä kahtakin uutta projektia, niin mitä järkeä siinä olisi ollut? Hänhän olisi voinut vaikka suostua!  Joten sellainenkaan selitys ei ole uskottava, että halusivat nimenomaan noilla ehdotuksillaan ajaa jäbän talosta.

Kuvittelet omiasi.


En suoraan sanottuna tuosta selityksestäsi paljon ymmärtänyt, paitsi sen, että kovasti haluat uskoa noin. Siittä vaan sitten.

 

Minun nähdäkseni hän kertoi täysin rehellisen mielipiteensä levymyynnistä ammattilaisen näkökulmasta.

No ei kyllä kertonut. Muistan vieläkin elävästi kun luin eräästä iltaroskan aviisista Valtasen kiemurtelua Jääskeläisen kohdalla. Ilkan ei hänen mielestään mm. tarvinnut hävetä suoritustaan ja itseään voi kuulemma katsoa peilistä ihan kivasti. Muutenkin mies pyöritteli tätä asiaa kuin gigolo bambilolitaa. Väistämättä jäi sellainen maku että haluttiin sanoa kivasti, muttei missään nimessä kehua. Muutoinhan Ilkan suorituksen olisi voinut vain sanoa olleen hyvä ja piste.

Muistan elävästi saman. Tuo on kaikki vain omaa tulkintaasi. Josta olet jälleen kerran täysin varma ja tiedät mitä ihmiset oikeasti ajattelevat. Muutenkin nettikeskusteluissa aina nostaa vähän karvat pystyyn kun jotain esitetään faktana, ja perustellaan vain sillä, että "jäi vähän sellainen maku".

Mutta jos haluat olla tuossa uskossa, ja uskoa lujasti kaikkeen muuhunkin mitä olet sanonut Ilkasta ja hänen motiiveistaan, visioistaan ja yhteistyöstä levy-yhtiön kanssa ja kaikesta muustakin mistä tiedät niin paljon, niin usko ihan rauhassa. Jokaisella on oikeus vakaumukseen.

Ymmärtääkseni uskot myös, että sillä käytännöllä, että "Idols-voittajan levyn pitäisi myydä näin ja näin paljon, koska Idols-voittajan levyä ostetaan, koska se on Idols-voittajan levy", on jotain todellisuuspohjaa. Saat vapaasti uskoa siihenkin.
 Ja sen perusteella nimetä "floppeja" joiden "floppaaminen" on ehdoton fakta, koska eivät täyttäneet levymyynnin vaatimuksia.

Jos taas siinä ei ole järkeä eikä homma pelitä noin, niin sitten ei pelitä, eikä siltä pohjalta niitä "floppi" -leimoja voi jaella. Tai sen perusteella sanoa, että Ilkka on huonommin menestynyt kuin Martti, jonka floppaaminen selitettiin pois. Kaikki kunnia Martille, mutta kiemurtelua ja selittelyä oli minusta ennemminkin se mitä Nikula sanoi Martin levymyynnistä.
 
Itse olen erittäin skeptinen tuollaisen laskelmoinnin toimivuuteen kenenkään kohdallla. Aikuisten tai lasten. Se, jos mikä on yleisön aliarvioimista, että levystä viis, voittajan levyä ostetaan. Sanoisin että hyvin harva, jos kukaan, (ainakin Suomessa) oikeasti ostaa levyä koska se on jonkun voittajan levy.
 Eikä tämä oletus, että Idols-voittaja saa eniten fanitusta ja menestystä, koska voittaja kiinnostaa kaikkia, ole missään osoittautunut toimivaksi. Heti ekalla kaudella joku muu kiri menestyksessä voittajan ohi.

End of discussion.

Lainaus käyttäjältä: TrueB - 17.12.2013 10:25:39

No olen minäkin tuon kuullut. Mutta mielestäni ei ole järkeä asettaa tavoitteita voittajan levymyynnille pelkästään siltä pohjalta että kyseessä on Idols-voittajan levy. Ikäänkuin levyn laadulla ja musiikkityylin markkinapotentiaalilla ei olisi merkitystä.

Suomalainen tyytyy aina pistesijoihin. Ikävä asenne. Levy-yhtiön kannalta on varsin luonnollista asettaa artistille jotain tulosvastuutakin. He eivät kuitenkaan ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö.

Ei tietenkään ole. Mutta levy-yhtiössä ollaan myös realisteja ja tiedetään miten monet tekijät vaikuttavat levymyyntiin. Ja siellä ei lytätty Ilkan levyn myyntiä, joka edelleenkään ei ollut ihan surkea. Itse asiassa Kimmo Valtanen vaikutti mielestäni yllättyneeltä kun myi niinkin hyvin.

Lainaus käyttäjältä: TrueB - 17.12.2013 10:25:39

Kuka oikeasti ostaa Idols-voittajan levyn vain siksi että se on voittajan levy? Varsinkin kun äänestyskäytäntökin on mikä on.

Väittäisin että melko monille pienokaisille status määrittää laatuakin enemmän. Idols-voittajan levy jo pelkkänä terminä oli joskus iso myyntivaltti.

No, minä olen tehnyt töitä eka-tokaluokkalaisten kanssa aika kauan. On yhdessä seurattu Idolsia eri kausilla (silloin kun lapsetkin sitä seurasivat innokkaasti), ja kyllä ne pienokaiset valitsevat suosikkinsa ennen kuin kisaa on ratkaistu, väitän ma.

Lainaus käyttäjältä: TrueB - 16.12.2013 09:49:10

Minua kiinnostaisi tässä kohden tuo floppi-käsite ja sen ehdottomuus. Se esitetään ehdottomana faktana, sekä silloin kun kyseessä on "ehdottomasti floppi", ja silloin kun sanotaan, ettei joku "missään nimessä ole floppi". Onko siinä siis tulkinnanvaraa vai ei?

Tämä menee mutulla, mutta muistelisin ainakin aikoinaan voittajan hillojen olleen luokkaa 30 keijoa. Muistelisin myös Valtasen höpisseen aikoinaan että levynmyynnin olisi jotenkin hyvä vastata tuota hillomäärää. Tämän järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta johonkin tuohon se raja varmasti menee. Tältä pohjalta tietenkään eeppisiksi onnistumisiksi ei voi laskea kuin Koivusen ja Pakarisen levyt. Arponenkin veti suhteellisen lähelle tuota.

Flores, Jääskeläinen sekä Saarinen jäivät aika kauaksi tuosta.

No olen minäkin tuon kuullut. Mutta mielestäni ei ole järkeä asettaa tavoitteita voittajan levymyynnille pelkästään siltä pohjalta että kyseessä on Idols-voittajan levy. Ikäänkuin levyn laadulla ja musiikkityylin markkinapotentiaalilla ei olisi merkitystä.

Kuka oikeasti ostaa Idols-voittajan levyn vain siksi että se on voittajan levy? Varsinkin kun äänestyskäytäntökin on mikä on. Eli en pidä näkökulmaa kovin järkevänä, en ainakaan kun tavalliset kansalaiset jaottelevat artisteja tämän mukaan hyviin ja huonoihin. Sinänsä ymmärrettävää, että Idolsin tuotanto haluaa tietyn rajan ylittävän levymyynnin.

Mutta en pidä hyvänä suuntauksena sitä että levymyynti on kaikki kaikessa, ja ainoa mittari menestykselle. Edelleen pitäisin tärkeämpänä sitä että levy on hyvin tehty ja artistin näköinen.

Mitä mieltä Koivunen muuten on? Onko hänelle levymyynti itsetarkoituksellisen tärkeää laulajanurassa? Muistaakseni sanoi aikoinaan että kultalevykin kelpaisi. (Silloinen raja 15 000)