Onko forkalla musikaalien ystäviä? Ite oon aina tykänny musikaaleista. Musta ne on ihania, parhaita arjen irtiotto hetkii on ku kattoo jotain musikaalia. Ois mahtavaa ku ”oikeessakin elämässä” alettais välillä vaan tanssii koulun käytävillä. :’D
Nyt ei oo vähään aikaan tullu mitään mielenkiinnosta musikaalia joka ois innostanu. Tulossa on kyllä suomalainenkin produktio joka vaikuttaa tsekkaamisen arvoiselta,
Jos rakastat.
Jos Rakastat leffassa on suomalaisia biisejä aika monipuolinen kattaus, mm, Tik Takia ja Juicee.
On vaikee laittaa järjestykseen lempparimusikaalejani, mut tässä on muutamii;
Grease
Hyvä esimerkki siitä, et juonen ei tarvitse aina olla niin erikoinen. Yksinkertaisen kaunis rakkaustarina, vastakohtaisuusasetelma ja hurmaava fiftari tyyli. Biisit jää soimaan päähän ja tempaa mukaansa. Rakastuin Greaseen seiskaluokalla. Kai näitä biisejä voi hyvällä omatunnolla sanoa jo pienimuotoisiksi klassikoiksi.
Cherbourgin sateenvarjot
Siitä erikoinen leffa, et kaikki vuorosanat lauletaan. Siis koko elokuvan ajan lauletaan. Aluksi epäilin, ettei sellainen ratkaisu voi toimia…mutta toisin kävi. Ja tämä oikeasti on klassikko. Riipaisevan kaunis tarina nuoresta parista jotka joutuvat eroon toisistaan miehen lähtiessä sotaan. Seuraa aika pitkällä aikavälillä pääparin elämää.
Moulin Rouge!
No sitten on tietysti Moulin Rouge. Loistava idea sisällyttää musikaaliin tunnettuja biisejä ja yhdistellä niitä, joukosta voi bongata niin Nirvanan Smells Like Teen Spiritin kuin Madonnan Like a Virginin. Tarina on romanttinen, lavastus on täysi kymppi. Vain tunteeton idiootti voi haukkua tätä musikaalia.
Hair
Hauska ja yllättäen koskettava (loppu yllätti mut aikoinaan täysin) musikaali hipeistä ja Vietnamin sotaan lähdössä olevan maalaishepun kohtaamisesta josta kehittyy odottamaton ystävyys. Tämä on myös sellanen ajaton teos, joka kestää miljoonat katselukerrat!
” Hair, hair, hair, hair, hair, hair, hair
Flow it, show it
Long as God can grow it
My hair”High School Musical 3
Itseasiassa aika viihdyttävä pläjäys. Ensimmäinen osa joka pääsi teatterilevitykseen. Tanssinumeroihin, lavastukseen ja biiseihin on panostettu. Sen kyllä huomaa. Laulut on oikeesti yllättävän tarttuvia. Hömppäviihdettä, mut kivaa sellaista. Zach Efron ja Lucas Grabeel on varteen otettavia näyttelijöitä parin kehnomman näyttelijän joukossa.
Tossa ois suunnilleen ne mistä eniten diggailen, mukaan mahtuu kyllä vielä Singin' in the Rain, West Side Story ja Hairspraykin. Stephen Sondheimin ja Andrew Lloyd Webberin tuotannot on aina mahtavia, sellasia jotka oikeasti haluais nähdä lavalla. Jesus Christ Superstaria kannattaa joskus katsoa, vaikka se ei aluks nappaiskaan, siinä on rohkea idea.
Aihe: Musikaalit (Luettu 6812 kertaa)