Ehkä tää on sitten mielipidekysymys. Mun mielestä vähemmistöä pitää aina tukee. Pitää olla vaihtoehto massalle. Luulen, että päättäjät on mun kans vähän samalla kannalla.
Totta kai se on mielipidekysymys. Mutta minun mielestäni on väärin, että kansan enemmistön rahat menevät vähemmistön harrastusten tukemiseen. On helppo olla sitä mieltä, että "muiden rahat kuuluvat minulle", mutta minulle sellainen ajatusmalli ei kelpaa.
Millä tavalla poppia voi harrastaa mielestäsi? Siihen tarvitaan juurikin se opettaja, musiikkiopisto. Tarvitaan klassisen tekniikka, että voit soittaa sitä poppia.
Klassisen musiikin opetusta ei suinkaan tarvita pohjaksi. Ei soittamiseen eikä laulamiseen. Poppia voisi harrastaa tietysti opettajien johdolla. Laulamista, soittamista, koreografiaa, kaikkea muuta esiintymiseen liittyvää. Sitten vetävien kappaleiden säveltämistä, jota musiikkiopistot eivät osaa opettaa ja sen näkee suomalaisten säveltäjien vähyydestä.
Tämä vaatisi rahaa tilavuokriin, palkkoihin ja soittimiin.
Idea onkin se, että tämä mahdollistuisi, jos klassisen musiikin ja jazzin osuus vähennettäisiin samalle tasolle kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa.
Niin mitä tuleee urheilijoiden ja muusikoiden palkkoihin, aika selkeästi ne Laura Lepistöt ja Tuomo Ruudut tienaa vähän enemmän kuin rivimuusikot.
Muutamat huiput tienaavat mutta iso massa ei tienaa. Ja olennaista siis on se, että rahat tulevat lipun ostajilta ja sponsoreilta. Samat lipun ostajat joutuvat osallistumaan myös muusikoiden palkan maksamiseen.
Ja erittäin kovia palkkoja maksetaan verovaroista kapellimestareille ja oopperan solisteille jne.
Ja olen sitä mieltä, että niitä muuskoita pitää tukea, että ne on olemassa. Urheilijat pärjää miljoonien sopimuksillaan, huikean taitavat orkesterisoittajat parin tonnin palkalla.
Minä olen sitä mieltä, että palkkarahat pitää kerätä lipputuloilla. Niin useimmissa muissa maissa tehdään - sponsorien lisäksi. Eli musiikinharrastajat maksakoon muusikoiden palkat. Jos ei ole maksavia kuuntelijoita, sitten muusikoiden pitää vain hakeutua muihin ammatteihin.
Toisaalta, musiikkiopiston oppilaita opettaa yliopiston käyneet lehtorit, kuntaas valmentajina toimii ammatikorkean tai liikunnan ammattikoulutason käyneet. Kyllä niille yliopiston käyneille pitää saada isompi palkka kuin vähemmän koulutetuille ja sillon tuetaan sitä, et ne saa sen palkan joka niille kuuluu.
Ehei, näin se ei mene. Ensinnäkään musiikin opiskelu ei kuulu etäisestikään yliopistoon. Toisekseen musiikin harrastajat maksakoot ne palkat kokonaan kuten tehdään urheilunkin puolella. Suomessa valmentamista opetetaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Ja se opetus taas kuuluu yliopistoon vallan hyvin, koska siihen liittyy niin paljon fysiologiaa jne. Toki opistotasoistakin koulutusta on. Mutta eivätpä palkatkaan kaksiset ole.
Oikeastaan olen aika tavallinen musaopiston oppilas. Ehkä vähän motivoituneempi, koska haluan siitä todella ammatin, mutta ihan samanlaisia summia ne muutkin siitä maksaa.
Useimmat eivät maksa samanlaisia summia. Tiedän sen, koska olen tuntenut monia musiikkiopistossa opiskelleita. Mutta jos se maksaa niin paljon, se maksaa. Minä tosin ostaisin 500 euron viulun. Olennaista on se, että verorahat menevät suuressa määrin kulttuurin tukemiseen vaikka harrastajien määrä ei sitä oikeuttaisi.
Tulin katsomaan mitä ne kirjottelee Diandrasta. Se on meinaan huippuviulisti, musiikkiopistojen kasvatti. Senkin opinnot on turvattu verorahoin. Siitä voi sitten katsoa kuinka hukkaan on mennyt. Tekniikka, sävelpuhtaus, lavaesiintyminen, lavavarmuus.
No Diandralle kaikki suotakoon!
Mutta lahjakkuuksia ja uutteria ihmisiä on muissakin harrastuksissa. En voi ymmärtää sitä, että musiikin harrastajat nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Minulle riittää tasapeli oikein hyvin! Arvostan kaikkea, mitä ihmiset tekevät saadakseen elämäänsä hyvää sisältöä, jotta aika ei menisi kaljan kittaamiseen jne.
