Stepfordin naiset (The Stepford Wives) 2004
**½
Ohjaus: Frank Oz
Pääosissa: Nicole Kidman, Matthew Broderick, Bette Midler, Glenn Close, Christopher Walken, Roger Bart, Jon Lovitz
Stepfordin naiset on Ira Levinin vuonna 1972 julkaistu romaani, josta on tehty kaksi elokuvaa: toinen vuonna 1975 ja tämä uudempi versio, minkä minä katsoin, siis vuonna 2004. En ole lukenut kirjaa, tai katsonut alkuperäistä leffaa, mutta käsittääkseni niissä molemmissa on enemmän kauhua, ja koska tämä uudelleen filmatisointi sen sijaan perustuu komediaan, tapahtuu väistämättäkin se tosiseikka, että leffan idea ei ihan aukea mulle. Nicole Kidman näyttelee uranaista Joannaa, joka miehensä (Broderick) kanssa muuttaa muutaman selkkauksen jälkeen idylliseen Connecticutiin, Stepfordin pikkukaupunkiin, jossa kaikki näyttää olevan enemmän tai vähemmän outoa. Naiset passaavat miehiään, tasa-arvosta ei ole tietoakaan, ja kaikki naiset näyttävät muutenkin pyntätyiltä ja hillityiltä. Pääpiruna helmat korvissa pyörii Claire Wellington (Glenn Close), jonka mies Mike Wellington (Christopher Walken) näyttää viihtyvän miesten klubilla. Ainoat vähän edes täysjärkisen oloiset tyypit ovat homo arkitehti ja räväkkä kirjailija Bobbie Markowitz (Bette Midler). Elokuvan tapahtumat voivat ehkä yllättää aavistuksen, jos ei ole hajuakaan Stepfordin naisista tai kirjan tapahtumista, mutta minä en yllättynyt siltikään mistään käänteistä. Hahmoissa oli niin paljon koomisuutta, että alkoi ällöttää, ja vaikka näyttelijät olivat teemaan sopivasti muovisen oloisia ja teennäisiä, en silti vaikuttunut tästä leffasta. Se ei oikein toiminut komediana ja loppu oli jopa irvokas ja naurettava (ei hyvällä tavalla). Alkuperäinen trilleri sen sijaan tuntuu tämän leffakokemuksen jälkeen kiinnostavammalta katsottavalta, koska idea sinänsä oli varmaan hyvä. Toteutus on jäänyt puolitiehen. Leffan parasta antia on jotkut hassut tilanteet ja Bette Midler.