Elokuva-arvosteluja

[Jennu]

^ Että mä rakastan tota elokuvaa. Niiin ihana. Rupeen aina poraamaan ku mikäki vauva siinä lopun Killing me softly -kohtauksessa. Vaikkei se ees oo mitenkään surullinen.

[Negativ]

[size=8] The Hills Have Eyes 2



*[/size]

(2007)

Pääosissa: Michael McMillian, Jessica Stroup, Jacob Vargas, Daniella Alonso, Flex Alexander, Lee Thompson Young, Michael Bailey Smith
Ohjaaja: Martin Weisz
Käsikirjoittajat: Wes Craven & Jonathan Craven


”Last year the lucky ones died first. On march 23rd the lucky ones die fast.”

The Hills Have Eyes…again. Alexandre Ajan vuonna 2006 ohjaama uusintaversio menestyi mukavasti ja yllätti sillä, että oli oikeesti tunnelmallinen leffa, joten totta kai piti saada jatko-osaa kehiin.
Ensimmäisessä elokuvassa eräs perhe valitsi väärän reitin ja joutui pelottavien ydinkoeuhrien kiusaamaksi autiomaalla, nyt kyseiseen paikkaan on lähetetty armeijan miehiä (ja naisia) tutkimaan aluetta, jonne on kadonnut viime aikoina paljon porukkaa. Kuten arvata saattaa heidänkin ryhmästään alkaa ihmisiä hävitä nopsaan ja ruumiita kertyy. Ensin säntäillään melkein tunti aavikolla edestakaisin ja avuttomina, sitten suunnataan luolille ja sekös onkin sitten vikatikki. Sotilaat tuntuvat tampioilta jotka hädin tuskin osaavat tähdätä. Irtonaiset ruumiinjäsenet tuntuvat olevan kova sana tässä teoksessa. Sekasikiöhirviömiehillä on jokin pakkomielle päästä lisääntymään ja nämä kohtaukset olivat kerta kaikkiaan ällöjä.
Oikeasti elokuvasta ei voi sanoa mitään positiivista, paitsi sen, että tämäkin roska loppui aikanaan. Ja vieläpä itse herra Craven veljensä kanssa on käsikirjoittanut tämän? Näyttelijät ovat aika lailla tusinatavaraa ja jälleen kerran täytyy vain todeta, ettei henkilöistä välitä pätkän vertaa koska he kaikki ovat niin yksiulotteisia, ei edes säälittänyt naissotilas jolla oli lapsia kotona…hohhoijaa. Kelloa vilkuilin varmaan viiden minuutin välein, ei kannata ostaa edes dvd-alesta 4 eurolla.



Saako muuten antaa leffalle vain puolikkaan? Nimittäin tää olis sitä luokkaa.

[capri]

Mun mielestä leffalle on kai käytännössä annettava edes se huonoin mahdollinen arvosana eli yksi tässä tapauksessa.
Toisaalta en kyl ton(kaan) arvion jälkeen halua mokomaa nähdä!

[Negativ]

Mulla on tapana joskus antaa jopa puolikkaita (omaan arvosteluvihkooni), koska joskus tulee vastaan todella luokattomia räpellyksiä. 8') Mut mennään nyt sääntöjen mukaan eli 1 tähti (ku kerta etusivul lukee et 1-5 arvosteluasteikko), mut mun kirjois tää on sit puolikas.

[capri]

Hairspray 2007

***+

Ohjaus: Adam Shankman
Pääosissa: John Travolta, Michelle Pfeiffer, Christopher Walken, Nikki Blonsky, Queen Latifah, Amanda Bynes, Zac Efron

Tanssi, jos osaat -ohjelmastakin tuttu tuomari Shankman on ohjannut tämän uusintaversion musikaalista Hairspray. Elokuva kertoo 1960-luvun Baltimoresta ja muuttuvasta amerikkalaisesta yhteiskunnasta, jossa mustat alkavat vähitellen saada omaa ääntään kuuluviin. Elokuvassa käsitellään myös itsensä ja muiden hyväksymisongelmia sekä pakollista teinirakkautta. Koreografina paremmin tunnettu Shankman ei onnistu mielestäni elokuvan juonen tasolla tekemään komediansa kanssa oikein yhtään mitään. Kaikki rotuasiat ja muut syvemmät tunnelmat jäävät täysin toisarvoiseksi hötöksi, kun koko elokuva perustuu pelkkään showhun, näyttävään tanssiin ja lauluun. Mutta musikaalien on tarkoitus mielestäni enemmänkin ilostuttaa ja viihdyttää ja siinä tämä elokuva onnistuu hyvin. Elokuva on ihanan pirteä, iloinen ja pastellinsävyisen herkullinen. 1960-luvun lookit miellyttävät tietysti minua ja päänäyttelijöiden laulutaito on miellyttävää, ja laulut (erityisesti elokuvan ensimmäinen ja viimeinen) iskeviä. Elokuvan puoliväli on sen sijaan vähän semmoista hohhoijaa meininkiä. Elokuvan hahmot ovat aika mitäänsanomattaman etäisiä ja pysyvät kiiltokuvamaisina. Näyttelijöiden työtäkin on sen takia vähän vaikea arvioida muun kuin laulutaidon osalta. John Travolta tekee toki hilpeän roolisuorituksen - mutta se ei kuitenkaan kovin paljon hilpeyden lisäksi anna, mielestäni hassusta asetelmasta olisi voinut saada enemmänkin irti. Pääosassa Nikki Blonsky on tosi onnistunut valinta, ja Queen Latifah loistaa kaikissa kohtauksissaan. Elokuvasta saa eniten irti kun ei ajattele turhia ja antaa vaan musiikin viedä ja shown hurmata. Plussaa ehdottomasti elokuvan värikkäästä puvustuksesta ja lavastuksesta.

[Negativ]

Hairspray<3. Haluaisin nähdä myös alkup. version. Kävin katsomassa tuon kaverin kanssa ja naurettiin elokuvalle, se oli niin värikäs ja ihana. Ja Zac Efron.

[capri]

Paksuna (Knocked Up) 2007

***

Ohjaus: Judd Apatow
Pääosissa: Seth Rogen, Katherine Heigl, Paul Rudd, Leslie Mann, Jonah Hill, Jason Segel, Jay Baruchel, Martin Starr

Tämä elokuva on mielestäni semmoista ok-kamaa: ihan hauska, kivat näyttelijät ja ihan ok tarina. Mutta ei mitään yllättävää, ei maailmaa järisyttävän hauskoja vitsejä, ei todella aidon koskettavia roolisuorituksia. Paksuna-elokuva on kelpo viihdettä, mutta ei sen enempää (tai vähempää). Elokuvan huumori on paikoin jopa hieman surullista, mikä toisaalta on plussaa mielestäni, koska elokuvan aihekaan ei ole mikään maailmaa syleilevän suloinen. Kertoohan elokuva työttömästä nahjuksesta, Benistä (Rogen), joka erään hurjan bileillan päätteeksi pistää upean uranaisen, Allisonin (Heigl), paksuksi. Loppupeleissä elokuva ei anna paljon mitään, eikä siitä ole sen takia kovin paljon sanottavaa. Rogen on ihan kelpo pääosassaan, Heigl on suloinen, kaunis ja aidonoloinen ja myös Rudd ja Mann onnistuvat sivurooleissa hyvin. Hauska yksityiskohta leffassa on Ryan Seacrestin tekemä itseironinen kohtaus, jossa hän esittää Allisonin kollegaa. Elokuvan huono puoli on sen valtava määrä kliseitä. Erityisen ärsyttävän kliseellisiä ovat Benin huumehörhöt kaverit. Elokuva yrittää olla kovinkin realistinen, mutta sortuu valtavaan määrään stereotypioita (esim. miesten ja naisten vastakkainasettelu). Elokuvassa parasta on ehkä kohtaus, jossa Allisonin sisko sortuu yökerhon edustalla. Kaikille hahmoille lopulta nauretaan päin naamaa, ja osa osaa nauraa jopa itselleen. Elokuva on myös aavistuksen liian pitkä. Huolimatta näistä huonoista puolistaan, se ansaitsee keskivertoarvosanan.

Olipas tosi huono arvostelu. Ei osannut sanoa leffasta oikein mitään järkevästi. Ihan tää kannattaa katsoa.

[Thesugarangel92]

^ Mustaki toi oli muuten hyvä, mut iha oikeesti aika pitkä. ;O

[Negativ]

Knocked Up on 2,5/5 mun pisteytyksellä. Petyin silloin aikanaan, ettei se ollutkaan niin hauska mitä odotin sen olevan ja kesto oli tosiaan vähän liian pitkä, ehti kyllästyy jossain vaiheessa. Näyttelijät oli kyl hyvii.

[Negativ]

[size=8] Psycho




***½[/size]

(1960)


Pääosissa: Anthony Perkins, Janet Leigh, Vera Miles, John Gavin, Martin Balsam
Ohjaaja: Alfred Hitchcock
Käsikirjoittajat: Joseph Stefano & Robert Bloch (romaani)


” Uh-uh, Mother-m-mother, uh, what is the phrase? She isn't quite herself today.  ”



Hitchcockin Psyko oli silloin aikanaan jotain uutta ja täysin ennen näkemätöntä, kaikki tuntevat suihkukohtauksen vaikka eivät olisikaan elokuvaa kokonaan katsoneet.

Toimistotyöntekijä Marion Crane (Leigh) tuntuu olevan kyllästynyt elämäänsä. Hän tapaa miesystäväänsä Samia (Gavin) hotelleissa ruokatauoilla, sillä he eivät voi julkistaa suhdettaan tai ainakaan virallistaa sitä menemällä naimisiin. Samin pitää maksaa elatusmaksua entiselle vaimolleen niin kauan kunnes tämä ex menee uusiin naimisiin.  Rahasta on siis pulaa. Ilman sen suurempia suunnitelmia hän varastaa työnantajaltaan rahaa, kirjekuori piti käydä tallettamassa pankkiin. Marion näkee 40,000 dollarissa mahdollisuuden uuden elämän aloittamiseen ja lähtee kohti Samin Kaliforniassa sijaitsevaa työpistettä.
Matkan aikana hän väsyy ja pysähtyy Batesin motelliin, ystävällisen oloinen mies Norman Bates (Perkins) kutsuu väsyneen matkalaisen taloonsa, mutta joutuukin riitoihin äitinsä kanssa. Hän tarjoaa syötävää motellin toimistossa ja käy mielenkiintoista keskustelua Janetin kanssa.
Kotipuolessa Janetin työpaikalla huolestutaan, Janetin sisko Lila (Miles) ja miesystävä Sam päättävät lähettää etsivän Janetin perään oudon katoamisen vuoksi. Vihjeet kuljettavat Batesin motelliin.
Erinomaista elokuvassa on se, ettei motiiveja paljasteta heti. Janet Leigh onnistuu täydellisesti esittäessään naista joka ajomatkan aikana käy päässään läpi mahdollista kiinnijäämistä. Omatunto soimaa taukoamatta. Lisäksi Bernard Hermannin säveltämä pauhaava musiikki on jo itsessään pelottavaa ja todella dramaattista. Anthony Perkinsin roolisuoritus on unohtumattoman monipuolinen, ystävälliseltä ja herkältä vaikuttavaa nuorta miestä melkeinpä säälii. Juonessa on loistava twisti, harmi sinänsä että sen tiesin etukäteen. Olisi mahtavaa palata siihen aikaan kun katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa. Hitchcockin paras elokuva! (Vaikka enhän mä kaikkia olekaan nähnyt, mutta paras niistä muutamista jotka olen katsonut).

[capri]

Kultaiset aamut - siniset illat (Moonlight and Valentino) 1995

**½

Ohjaus: David Anspaugh
Rooleissa: Elizabeth Perkins, Whoopie Goldberg, Gwyneth Paltrow, Kathleen Turner, Jon Bon Jovi

Rebeccan (Perkins) mies kuolee auto-onnettomuudessa, hänen paras ystävänsä (Goldberg), sisarensa (Paltrow) ja äitipuolensa (Turner) tukevat häntä. Samaan aikaan heillä on omat ongelmansa. Rebeccan tunteet heräävät, kun hänen taloaan tulee maalaamaan flirttaileva nuorimies (Bon Jovi). (No joo lainasin alun ohjelman esittelystä - sillä elokuvan juonesta ei ole kovin kummoisesti mitään omaa sanottavaa.) Elokuva on aikasta mitäänsanomaton, vaikka välillä on ihan nokkelaa dialogia. Mutta hohhoijaa kun on paikoin puuduttava elokuva. Välillä tapahtumat etenevät (ja oikeastaan juuri mitään ei tapahdu) niin saamerin hitaasti, että tekisi mieli repiä päätään. Elokuvan alku ei kosketa yhtään, vaikka tapahtumat ovat surullisia ja lopun draamankaaren huipentuma on itseasiassa vain vähän korni ja naurettava. Miksi sitten jopa kaksi ja puoli tähteä. No siksi, että elokuvan aikana on tosiaan muutamia maireita ja hauskoja dialogin pätkiä, elokuva ei ole korniudestaan huolimatta kovin kliseinen ja näyttelijät osaavat ihan asiansa. Jon Bon Jovin hahmo ja hänen näyttelijän taitonsa eivät kyllä minulta juurikaan kehua saa. Myös Perkins on pääosassa vähän kuivakka, vaikkakin melko uskottava. Elokuvan nimen takia olisi kyllä tehnyt mieli vähentää yksi tähti.

[capri]

Stepfordin naiset (The Stepford Wives) 2004

**½

Ohjaus: Frank Oz
Pääosissa: Nicole Kidman, Matthew Broderick, Bette Midler, Glenn Close, Christopher Walken, Roger Bart, Jon Lovitz

Stepfordin naiset on Ira Levinin vuonna 1972 julkaistu romaani, josta on tehty kaksi elokuvaa: toinen vuonna 1975 ja tämä uudempi versio, minkä minä katsoin, siis vuonna 2004. En ole lukenut kirjaa, tai katsonut alkuperäistä leffaa, mutta käsittääkseni niissä molemmissa on enemmän kauhua, ja koska tämä uudelleen filmatisointi sen sijaan perustuu komediaan, tapahtuu väistämättäkin se tosiseikka, että leffan idea ei ihan aukea mulle. Nicole Kidman näyttelee uranaista Joannaa, joka miehensä (Broderick) kanssa muuttaa muutaman selkkauksen jälkeen idylliseen Connecticutiin, Stepfordin pikkukaupunkiin, jossa kaikki näyttää olevan enemmän tai vähemmän outoa. Naiset passaavat miehiään, tasa-arvosta ei ole tietoakaan, ja kaikki naiset näyttävät muutenkin pyntätyiltä ja hillityiltä. Pääpiruna helmat korvissa pyörii Claire Wellington (Glenn Close), jonka mies Mike Wellington (Christopher Walken) näyttää viihtyvän miesten klubilla. Ainoat vähän edes täysjärkisen oloiset tyypit ovat homo arkitehti ja räväkkä kirjailija Bobbie Markowitz (Bette Midler). Elokuvan tapahtumat voivat ehkä yllättää aavistuksen, jos ei ole hajuakaan Stepfordin naisista tai kirjan tapahtumista, mutta minä en yllättynyt siltikään mistään käänteistä. Hahmoissa oli niin paljon koomisuutta, että alkoi ällöttää, ja vaikka näyttelijät olivat teemaan sopivasti muovisen oloisia ja teennäisiä, en silti vaikuttunut tästä leffasta. Se ei oikein toiminut komediana ja loppu oli jopa irvokas ja naurettava (ei hyvällä tavalla). Alkuperäinen trilleri sen sijaan tuntuu tämän leffakokemuksen jälkeen kiinnostavammalta katsottavalta, koska idea sinänsä oli varmaan hyvä. Toteutus on jäänyt puolitiehen. Leffan parasta antia on jotkut hassut tilanteet ja Bette Midler.

[Negativ]

Mä en kans oikeen pitäny tuosta Stepfordin naisista, oli sillä muutamat hyvät hetkensä. Hitsi kun saisikin sen alkup.version jostain käsiinsä.

[Jennu]

Toi Stepfordin naiset oli miusta ihan järkyttävän huono. Sellasta yhen tähen luokkaa.. Nicole Kidman on ihana, mut ei se oikee tota tekelettä pelastanu

[Negativ]

[size=8] The Hills Have Eyes (alkup.)



***[/size]

(1977)
(Suom. Yön silmät)

Pääosissa: Susan Lanier, Robert Houston, Martin Speer, Lynn Wood, John Stedman
Ohjaaja: Wes Craven
Käsikirjoittajat: Wes Craven 


”Baby's fat. You fat... fat and juicy. ”


Idea on siis sama kuin 2006 vuoden uusintaversiossa, joka olikin yllättävän uskollinen tälle alkuperäiselle leffalle. Amerikkalainen perhe lemmikkeineen on matkalla Kaliforniaan ja vanhemmat juhlivat hääpäiväänsä. Perhe pysähtyy vanhalla huoltoasemalla jossa papparainen neuvoo ettei kannata eksyä päätieltä. Auto kuitenkin melkein suistuu tieltä ja pimahtaa, joten siinäpä sitten ollaan keskellä aavikkoa. Omituiset kannibaalit asustavat vuoristossa ja stalkkaavat perhettä.
Juoni oli melkein identtinen, paitsi nämä örkit eivät kyllä olleet mitään ydinkokeiden jälkivaikutuksista kärsineitä ihmisiä vaan ihan peruskannibaaleja ja skitsoja. Ihmisiä tapettiin samassa järjestyksessä, loppu erosi uusintaversiosta. Vähän kyllästyin koska osasin odottaa mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta toisaalta ihan hyvä, että katsoin nämä leffat lyhyellä aika välillä, pystyi paremmin vertailemaan. Parissa kohdassa sain sätkyt ja äänet olivat myös alkuperäisessä leffassa tosi hyvin toteutettu. Tekoveri näytti ehkä maailman epäaidoimmalta ja ehkä tässäkin oli sellasta pientä tahatonta komiikkaa, 70-luvun leffa kuitenkin…vähän ikä painaa. Susan Lanierista ainakin lähti ääntä, siinä ois mallia kauhuleffojen naisnäyttelijöille. Uusintaversio oli ihan himpun verran parempi (3,5/5), mutta kannattaa tämäkin tsekata, ihan kelpo leffa.




( Nyt saa vähäksi aikaa piisata nämä leffat, koska The Hills Have Eyes 2 (1985) on kuulemma aika lailla yhtä kuraa ku 2007 vuoden niin enpä jaksa sitä nyt katsoa).

[capri]

Toi Stepfordin naiset oli miusta ihan järkyttävän huono. Sellasta yhen tähen luokkaa.. Nicole Kidman on ihana, mut ei se oikee tota tekelettä pelastanu

No joo melkein olis voinu antaa vähemmänki tähtii... olkoot.

[capri]

Twister 1996

***½

Ohjaus: Jan De Bont
Pääosissa: Helen Hunt, Bill Paxton, Jami Gertz, Cary Elwes

Elokuva Twister kertoo luonnonilmiöstä nimeltään tornado. Elokuvassa on runsaasti jännää takaa-ajoa, kun tornadotutkija Jo (Hunt) ja hänen ex/miehensä Bill (Paxton) yrittävät saada lentäviä palloja tornadon sisään. Joo - ei kuulosta miltään maailmaa syleilevältä aiheelta, ja jotkut kohtaukset ovatkin ehkä vähän naurettavia. Tuntuu, että päähahmot selviävät oudon helposti tilanteesta kuin tilanteesta, mutta sitten kokonainen talo saattaa romahtaa silmänräpäyksessä. Pääkaksikon kemia on myös vähän niin ja näin - välillä okei, mutta tuntuu, että heitä naurattaa jokainen yhdessä kuvattu kohtaus. Hunt näyttelee kyllä hyvin rajua, mutta välillä herkkääkin hahmoa. Sivuhahmoissa löytyy monta hauskaa tyyppiä, vaikka kovin yksiulotteisia ovatkin kaikki leffan hahmot. Mutta elokuvassa on kyllä toimintaa, viihdettä, paljon hienoa erikoistehosteita (näyttävät digitaaliset tornadot ja valtava määrä lentävää rojua sopii tähän leffaan kuin nenä päähän) ja sopivassa määrin huumoria. Joten en voinut muuta kuin pitää leffasta. Jan De Bontin ohjaama leffa toimii siis takuuvarman dynaamisena ja vauhdikkaana action leffana, ja siitä ansaitut pojot.

[Negativ]

Twister! Taidettiin katsoa tuo seiskal tai kasil mantsan tunnilla. Ei mitään muistikuvaa, et pidinkö leffasta vai en. Kaipa se ihan ok oli.

[Thesugarangel92]

SILMÄNKÄÄNTÄJÄ (THE ILLUSIONIST) 2006

                               
                                                             ****

                                               
                                                  Ohjaus: Neil Burger
                                                  Perustuu: Steven Millhauserin novelliin
                                                  Pääosissa: Edward Norton, Paul Giamatti, Jessica Biel ja Rufus Sewell

Elokuvan päähenkilö on taikuri Eisenheim (Edward Norton), jonka temput hämmästyttävät koko Wieniä. Taikurille ei tunnu mikään olevan mahdotonta.

Lavalla hän loihtii peilikuvan elämään aavemaisesti itsenäisesti ja mandaarinipuun kasvamaan pikavauhtia. Eisenheimin kohtaloksi muodostuu rakkaus herttuatar Sofieen (Jessica Biel), jota vallanhimoinen kruununprinssi Leopold (Rufus Sewell) tavoittelee vaimokseen.

Poliisipäällikö Uhlin (Paul Giamatti) urkkijat saavat vihiä herttuattaren ja taikurin salaisesta suhteesta. Kruununprinssi päättää kostaa taikurille, mutta päätyy vain nöyryyttämään itsensä julkisesti. Lopulta kruununprinssin alemmuuskompleksi ja raivo johtavat traagisiin seurauksiin.

Mä tykkäsin tästä leffasta tosi paljon ! Kaveri suositteli sitä mulle ja niinpä ostin sen alennusmyynneistä, kun löysin. (:
Tää oli jotenkin ihanan dramaattinen ja tässä sai todellakin itkeä ja nauraa. Oli hauskaa nähä Jessica Biel vähän erilaisessa roolissa, kuin mihin siltä on totuttu ja pakko myöntää, että hän onnistui kyllä ! (: Edward Norton oli myös mahtava, mutta mua nauratti, koska sillä oli IHAN erilainen ääni kun mitä sen kasvoihin sopi. Mutta jotenkin se anto sympatiaa hänen hahmolleen ja teki siitä suloisen. :')
Elokuvan taikuudet oli toteutettu hienosti ja pienistä epäkohdistaan huolimatta se rullasi hienosti.
Loppuratkaisu on aivan uskomaton ja sitä kannattaa odottaa !
P.s. Tahtoisin sellaisen medaljongin kuin Eisenheim teki Sofielle ;<

[Negativ]

Miks kaikki tykkää Illusionista paitsi minä? :'D Inhosin Bielia ja se oli mun mielestä ennalta-arvattava leffa. :'D (Kaikki taas kiinnosti kuulla mun mielipide).

[capri]

Miks kaikki tykkää Illusionista paitsi minä? :'D Inhosin Bielia ja se oli mun mielestä ennalta-arvattava leffa. :'D (Kaikki taas kiinnosti kuulla mun mielipide).

Ei se nyt niin huono ollu Ehkä joku 3/5 mun mielestä. Pitää arvostella tarkemmin, jos katsois joskus uudestaan. Mutta kyllä samana vuonna tehty Prestige huomattavasti parempi.

[Negativ]

Miks kaikki tykkää Illusionista paitsi minä? :'D Inhosin Bielia ja se oli mun mielestä ennalta-arvattava leffa. :'D (Kaikki taas kiinnosti kuulla mun mielipide).

Ei se nyt niin huono ollu Ehkä joku 3/5 mun mielestä. Pitää arvostella tarkemmin, jos katsois joskus uudestaan. Mutta kyllä samana vuonna tehty Prestige huomattavasti parempi.

Mä jossain vaiheessa sekotin Illusionistin ja Prestigen keskenään ku niiden kannetki melkee näytti samalta. Mut se pitäis tosiaan katsoo. Illusionist on mun mielestä 2,5, puolikas tuli viel Nortonista. Hyvä näyttelijä. Katoin Illusionistin keväällä ku tuli neloselta.

Tänään täytyy illalla jossain vaiheessa tehdä 3 arvostelua!

[Jolanne]

Mä en edes muista kumpi juoni on kummassa ku katottiin sillon joskus Illusionist ja Prestige peräkanaa

[capri]

Mä en edes muista kumpi juoni on kummassa ku katottiin sillon joskus Illusionist ja Prestige peräkanaa

Haha. Se on kyl hassuu, miten noi kaksi elokuvaa niin helposti sekotetaan, vaikka niissä on aivan erilaiset juonet. Ehkä se kun molemmat liittyy taikuuteen... Prestigessä on paremmat näyttelijät ehdottomasti - vaikka Norton kyllä tosiaan pelastaa Illusionistista paljon. Prestigen juoni on monitahoisempi, samoin kerronta. Mutta ei toi Illusionisti nyt niin huono oo sekää.

[Thesugarangel92]

Miks kaikki tykkää Illusionista paitsi minä? :'D Inhosin Bielia ja se oli mun mielestä ennalta-arvattava leffa. :'D (Kaikki taas kiinnosti kuulla mun mielipide).

No mä oonki Matti Vanhanen leffojenkattoja.