Elokuva-arvosteluja

[capri]

New Moon (2009)



***

Ohjaus: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Anna Kendrick, Billy Burke, Ashley Greene

Kuulin niin paljon huonoa tästä leffasta, ennen kuin sen katsoin, että joko tämän takia tai ihan muuten vain, mutta pidin tästä leffasta. Leffa oli mielestäni just sopiva kirjasarjan leffaksi. Ohjaus toimi ja näyttelijät olivat kehittyneet mielestäni ekasta osasta. Juoni eteni ihan sujuvasti. Eihän tämä leffana nyt mihinkään sfääreihin yltänyt, ei sentään. Mutta ennakko-oletuksiini nähden hyvää keskivertokamaa. Huonointa leffassa oli Pattinsonin surkea maskeeraus ja jotkut typerät dialoginpätkät. Erityisesti ärsytti Bellan ja Edwardin kohtaus metsässä. Se oli kökkö. Mutta toisaalta Bellan ja Jakobin kohtaukset oli tosi luontevia. Leffa sai kuitenkin taas innostuksen saagaa kohtaan, tekisi mieli lukea kirjat uudestaan.

[capri]

(500) Days of Summer (2009)



****

Ohjaus: Marc Webb
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt ja Zooey Deschanel

Tämä leffa on ihana. Pidin valtavasti käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja pääosissa vielä kaksi ihan loistokasta näyttelijää. Ei voinut kuin tykätä. En vain jostain syystä pysty antamaan tällaisille leffoille neljää tähteä enempää, koska romanttinen rakkaustarina, niin ihan kuin onkin, ei sinänsä herätä ihan sellaista vau-fiilistä. Vaikkakin tämä kyllä ryntäsi kertaheitolla tällaisten leffojen kärkikaartiin. Mielestäni oli kiva katsoa leffaa, jonka lopputuloksen periaatteessa tiesi koko ajan, mutta silti sai olla varpaillaan koko leffan ajan, että mitä oikein tapahtuu. Leffassa parasta on Joseph (voiko olla ihanampaa!) ja soundtrack, joka on loistokas. Niin ja pitää kehua myös leffan nimeä. Jotenkin niin osuva.

[capri]

Ärsyy ku tekis niin mieli lukee toi pienellä printattu Mutta EN LUE!

mä luin jo XDD

Nyt sain mäkin lukea ;p

[Negativ]

[size=8] The Proposal


  
***[/size]

(2009)
(Suom. Odottamaton ehdotus)
 

Pääosissa: Sandra Bullock, Ryan Reynolds, Betty White, Mary Steenburgen, Craig T. Nelson, Oscar Nuñez, Malin Åkerman
Ohjaaja: Anne Fletcher
Käsikirjoittaja: Peter Chiarelli


Margaret Tate: “What am I allergic to?”
Andrew Paxton: “Pine nuts, and the full spectrum of human emotion.”


Margaret Tatea (Bullock) äksympää pomoa saa hakemalla hakea. Kustannusyhtiön työntekijät juoksevat paniikissa omille paikoilleen heti kun Margaret astelee paikalle. Andrew (Reynolds) on Margaretin uskollinen assistentti. Hän saa kestää uskomattoman määrän lokaa, toiveenaan jonain päivänä tulla ylennetyksi. Kun Margaretille selviää, että hänet ollaan lähettämässä takaisin Kanadaan sen vuoksi, ettei hänellä ole edelleenkään Yhdysvaltojen kansalaisuutta, keksii hän johtajien edessä kamalan hätävalheen. Margaret on menossa naimisiin Andrewin kanssa! Andrewille ei jää muita vaihtoehtoja kuin vain myötäillä, Margaret kun ei halua luopua työstään mistään hinnasta.
  Romanttisia hömppäkomedioita katsoessaan tietää yleensä heti tasan tarkkaan millaisia hetkiä elokuva tulee tarjoilemaan. Oikeanlaisessa mielentilassa se ei haittaa ollenkaan. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että The Proposal itse asiassa onnistui jossain mielessä olemaan yllätyksellinenkin. Ei ollenkaan huono tapaus, varsinkin kun Bullockin ja Reynoldsin tiimityöskentely pelasi hienosti yksiin. Sekä Bullock että Reynolds ovat sellaisia perusmukavia näyttelijöitä, joista on aina helppo pitää, näki heitä sitten millaisessa leffassa tahansa. Sivurooleissa nähdään muun muassa aina yhtä ihastuttava ja hauska Betty White, joka esittää Andrewin isoäitiä. White onkin vastuussa parista erittäin herkullisesta hetkestä. Lisäksi on pakko kehua Oscar Nuñezia Ramonen roolista. Mies oli pienestä roolistaan huolimatta aivan hulvaton. Tämä mies toimi leffan aikana tarjoilijana, kaupan myyjänä ja jopa stripparina. Elokuvan ohjaaja Anne Fletcher on aiemmin ohjannut romanttisen komedian 27 Dresses ja tanssielokuvan Step Up. Itse en ole jälkimmäistä elokuvaa nähnyt, mutta 27 Dresses oli myös varsin onnistunut romkom, ei siis ihme, että lopulta tykästyin tähänkin. Mielestäni oli myös mukavaa, ettei loppu ollut ällöttävän siirappinen vaan leffa osattiin lopettaa juuri oikeanlaiseen kohtaan. Tavallaan loppu jäi myös hieman avoimeksi. Tähtiä en silti voinut antaa enempää kuin kolme, vaikka elokuva jonkun verran viihdyttikin.

[Negativ]

[size=8] Nick and Norah's Infinite Playlist


   
***½[/size]

(2008)
(Suom. Nick & Norah - Loputon soittolista)


Pääosissa: Michael Cera, Kat Dennings, Aaron Yoo, Ari Graynor, Alexis Dziena, Rafi Gravron, Jonathan B. Wright, Jay Baruchel
Ohjaaja: Peter Sollett
Käsikirjoittajat: Lorene Scafaria (käsikirjoitus), Rachel Cohn (romaani) & David Levithan (romaani)


Thom: “Well we came to Gray's Papaya to get a bite to eat and she must have woke up because the chick has flown the coop.”
Nick: “Thom, that's not acceptable.”


Blondi kateissa.


Nick (Cera) on homobändi The Jerk-Off:sin ainoa heterojäsen. Hän on juuri eronnut hemaisevan kauniista Trisistä (Dziena) ja on aivan alamaissa. Nick on tehnyt Trisille lukuisia itse tehtyjä cd-levyjä, koska yrittää saada tätä epätoivoisesti palaamaan hänen kanssaan yhteen. Moinen innokkuus Nickin puolelta alkaa jo näyttää hieman ahdistelulta. Tris ei välitä pätkääkään Nickin levyistä, mutta sen sijaan jonkinlaisessa tuttavuussuhteessa hänen kanssaan oleva Nora (Dennings) puolestaan pitää levyjä hyvinä. Kun The Jerk-Offsin keikkaa tulevat katsomaan Tris, Norah ja hieman hölmö blondi Caroline (Graynor), on varmaa, että illasta tulee vähintäänkin outo. Niinhän siinä sitten käy, että Nick ja Norah kohtaavat toisensa sattuman kautta ja kohta he joutuvatkin etsimään Norahin ystävää Carolinea ympäri kaupunkia. Caroline kun on täysin ”naamat” ja Nickin bändikaverien piti kuskata neitokainen kotiin, mutta kas vain Caroline ehtiikin kadota matkan aikana. Yön aikana Nick ja Norah huomaavat miten paljon heillä on yhteistä varsinkin musiikin saralla.
Leffa sisältää sekoilua ja hassuja tilanteita, söpöjä hetkiä ja jopa hauskoja dialoginpätkiä. Cera ja Dennings ovat täydellisiä tällaisiin rooleihin. Ceran esittämä Nick on vähän nörttimäinen, mutta toisaalta ei yhtään nörtti kuitenkaan, ehkä hän on enemmänkin vaihtoehtonuori. Fiksu ja vähän ujo, mutta silti rohkea. Tositilanteen ollessa päällä, häneen voi luottaa. Denningsin Norah ei tiedä miten suhtautuisi vaikutusvaltaisiin vanhempiinsa ja tavallaan kapinoikin heitä vastaan ajautumalla huonoon seuraan aina silloin tällöin. Pidin myös Carolinea esittäneestä Graynorista, joka osasi tehdä Carolinesta niin blondin kuin voi blondi vain olla. The Jerk-Offsin jäsenet (Yoo, Gravron ja Wright) olivat myös kaikki hupaisia tapauksia. Yoo onkin näistä herroista tunnetuin näyttelijä (hänet ollaan nähty muun muassa leffoissa Disturbia, Friday the 13th ja 21). Erityisesti naureskelin sille, miten jäsenet yrittivät miettiä bändilleen aina vain härskimpää nimeä. Nick and Norah's Infinite Playlist on luokiteltu romanttiseksi draamakomediaksi, mutta leffaa katsoessa en miettinyt minkä genren leffaa olen katsomassa. Elokuvan parissa yksinkertaisesti vain viihtyi. Mielestäni tämä oli mukavalla tavalla poikkeava leffa ja se sai hyvälle tuulelle.

[capri]

Ihanaa, että Negsu on saanut uuden inspiraation tehdä arvosteluja! Nää on niin hyviä.

[Negativ]

[size=8] Valentine’s Day


   

**[/size]

(2009)

 
Pääosissa: Tsekkaa kuva (ei jaksa luetella uudelleen kauheeta listaa. :p)
Ohjaaja: Garry Marshall
Käsikirjoittajat: Katherine Fugate, Abby Kohn & Marc Silverstein


”A Love Story. More or Less.”

Valentine’s Dayn näyttelijäkaarti on nimekäs ja ohjaaja on sentään aiemmin ohjannut Pretty Womanin, mutta valitettavasti metsään mennään silti. Elokuva on huono. Heikohko käsikirjoitus sortuu niin tavanomaisiin juonenkäänteisiin, että ihan harmittaa. Lähtöasetelmat kun olivat ihan mielenkiintoisia. On kukkakauppias (Kutcher), joka kosii tyttöystäväänsä (Alba). Irakin komennuksella oleva sotilas (Roberts), joka on palaamassa kotiin komennukselta. Lennolla hän rupattelee mukavan miehen (Cooper) kanssa. Puhelinseksillä rahaa tienaava nuori nainen (Hathaway), joka on sihteerin sijaisena toimistossa, jossa hänen tuore poikaystävänsä (Grace) työskentelee. On myös teinirakkautta ilmassa ja eräs pikkupoika kokee ensirakkautensa. Tässä eivät edes vielä olleet kaikki henkilöt, mutta on turhaa luetella kaikkia. Yksi syy leffan epäonnistumiseen on surprise surprise, liian suuri henkilömäärä. Vaikka henkilöiden tarinat on saatu punottua yhteen, on henkilöitä silti ihan liikaa. Henkilöt jäävät suurimmaksi osaksi ohuiksi ja mitäänsanomattomiksi. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta se ei auta. Se, että on paljon henkilöitä elokuvassa, ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että leffa on tuhoon tuomittu. Onnistuihan Love Actually olemaan aivan mahtava elokuva. Valentine’s Day tuntuukin sen halvalta jäljitelmältä. Tällaiselle tusinatavaralle on kuitenkin aina tarjontaa, tietysti ystävänpäivänä lähdetään katsomaan hömppää.
  Miksi sitten annoin 2 tähteä? Elokuvassa oli pari söpöä, kivaa hetkeä. Pidin Topher Gracen ja Anne Hathawayn esittämästä nuoresta parista. Pikkupoika oli suloinen, vaikka kieltämättä siitäkin tuli mieleen Love Actually. Pidin myös Emma Robertsista, josta voi hyvinkin kehkeytyä Julian kaltainen kestotähti.

Tuolta voi vielä tsekkailla näyttelijät.

[Negativ]

[size=8] Couples Retreat



**[/size]

(2009)
(Suom. Lomaterapiaa)
 

Pääosissa: Jason Bateman, Kristen Bell, Malin Åkerman, Vince Vaughn, John Favreau, Kristin Davis, Faizon Love, Kali Hawk, Jean Reno
Ohjaaja: Peter Billingsley
Käsikirjoittajat: John Favreau, Vince Vaughn & Dana Fox


”A comedy about a vacation in paradise they'll never forget.”


Terapiassa on kivaa……


Jason Smith (Bateman) ja hänen vaimonsa Cynthia (Bell) ovat päättäneet, että heidän on erottava jos suhteessa ei tapahdu muutosta. Ennen vaikeaa päätöstä he haluavat kokeilla pariterapiaa upealla lomasaarella. Pariskunta ehdottaa ystävilleen yhteistä matkaa, sillä ryhmäalennus on huomattavan suuri. Muut parit voisivat lomailla ja rentoutua, eikä heidän tarvitsisi osallistua pariterapiaan. Houkutteleva tarjous. Matkalle mukaan lähtevät kahden pojan ylpeät vanhemmat Dave (Vaughn) ja Ronnie (Åkerman), juuri vaimostaan eronnut Shane (Love) yhdessä uuden nuoren tyttöystävänsä Trudyn (Hawk) kanssa sekä high schoolissa seurustelun aloittanut pariskunta Lucy (York) ja Joey (Favreau).
Saari on oikea paratiisi, mutta kun he pääsevät paikalle käy ilmi, että kaikkien on otettava osaa pariterapiaan. Osa porukasta olisi valmis lähtemään pois, koska hehän tulivat pitämään vain hauskaa. Saaren upeus kuitenkin saa mielen muuttumaan ja niin kaikki parit ottavat osaa Marcelin (Reno) omituisiin harjoituksiin ja vielä erillisiin terapiasessioihin. Parit kokevat, että terapeutit vain kehittävät heidän suhteelleen ongelmia, mutta tosiasiassa heidän parisuhteensa eivät ehkä olekaan niin hyvässä kunnossa. Vastapäätä oleva saari on tarkoitettu sinkuille ja se on oikea bileparatiisi, sekös ärsyttää hauskanpidon takia tulleita henkilöitä.
   Ikävä kyllä leffa ei juuri naurattanut ollenkaan ja muutenkin vain kyllästyin. Muutamat hymyt sai oudosta joogaopettajasta, johon Lucy iski silmänsä. Samoin Daven ja Ronnien nuorin poika oli hassu. En tiedä saavatko kenties pariskunnat tästä enemmän irti, oliko tässä jotain vain pariskunnille. Harmitti vähän, koska leffassa olivat kuitenkin Vince Vaughn ja John Favreau, jotka ovat yleensä hauskoja. Myös Jason Bateman on hyvä näyttelijä, mutta tässä leffassa ihan samantekevä heppu. Leffa tuntui hyvin pitkälti matkailumainokselta, maisemat olivat henkeä salpaavia. Keskinkertaista...jos edes sitäkään.

[Negativ]

[size=8] 27 Dresses


   

***[/size]

(2008)
(Suom. 27 Dresses - Hääkuumetta)
 

Pääosissa: Katherine Heigl, James Marsden, Edward Burns, Malin Åkerman, Judy Greer
Ohjaaja: Anne Fletcher
Käsikirjoittaja: Aline Brosh McKenna



”Always a bridesmaid, never a bride.”



Komea mies, aina valmiina auttamaan pulassa olevaa neitoa.


Jane (Heigl) rakastaa häitä. On rakastanut pikkutytöstä saakka. Hän on ollut yhteensä 27 häissä morsiusneitona. Eräänä iltana hän on mukana kaksissa häissä ja joutuu ravaamaan edestakaisin. Hääreportteri Kevin (Marsden) huomaa Janen puuhat ja kiinnostuu naisesta. Kun Jane yrittää metsästää morsiuskimppua ja joutuu mukiloiduksi, ryntää Kevin auttamaan. He jakavat taksin. Jane unohtaa kalenterinsa takapenkille ja Kevin ei voi olla selaamatta sitä. Janesta saisi mielenkiintoisen jutun lehteen ja ehkä Kevin vihdoin pääsisi loistavan jutun avulla hääpalstalta pois muihin kirjoitushommiin. Mukaan heitetään vielä Janen huoleton pikkusisko Tess (Åkerman), joka hurmaa hetkessä Janen pomon Georgen (Burns). Pian Jane huomaa järjestelevänsä pikkusiskonsa häitä.
   Katsoin jo kolmatta kertaa tämän elokuvan. En tiedä mikä siinä viehättää, koska loppujen lopuksi se on vain ihan jees. Ehkä olen ihastunut Heiglin ja Marsdenin väliseen kemiaan. Katherine Heigl säteilee jokaisessa roolissaan ja hänellä on selkeästi luontaisia komediennen kykyjä. Kumpa hän vain jatkossa onnistuisi saamaan oikeasti hyviä komediarooleja. James Marsdenia on ilo katsella, mies osaa hauskuuttaa, laulaa, tanssia ja tietysti on kykyneväinen myös vakaviin rooleihin. Joka tapauksessa pidän elokuvaa hyvänä romanttisena komediana, vaikka annoinkin sille vain kolme tähteä. Jotenkin on vain vaikeaa antaa romanttiselle komedialle kovin korkeaa arvosanaa, sillä ei tämäkään onnistunut olemaan erityisen yllätyksellinen.

[Thesugarangel92]

^oon samaa mieltä tosta, ite vaan rakastan romkomeja mut toi on hyvä leffa :p ja Katherine Heigl on mahtava (:

[Negativ]

[size=8] Remember Me


   
***½[/size]

(2009)


Pääosissa: Robert Pattinson, Emilie De Ravin, Ruby Jerins, Tate Ellington, Chris Cooper, Pierce Brosnan, Lena Olin
Ohjaaja: Allen Coulter
Käsikirjoittaja: Will Fetters



”Live in the moments.”



Carolinella on maailman ihanin isoveli.

Tyler Hawkins (Pattinson) on nuori mies, joka ei ole vieläkään toipunut veljensä kuolemasta. Siitä on jo ehtinyt vierähtää tovi, mutta surun käsittely on ollut vaikeaa. Hän työskentelee New Yorkin yliopiston kirjakaupassa ja yrittää pohtia tulevaisuutensa suuntaa. Tyler ajautuu helposti ystävänsä Aidanin kanssa (Ellington) bilekierroksille. Eräänä iltana Tyler ja Aidan joutuvat vahingossa keskelle tappelua ja tulevat pidätetyiksi. Tyler ei tahdo pyytää apua isältään (Brosnan), joka on kova bisnesmies. Isä kuitenkin saa kuulla asiasta ja maksaa takuut. Yliopistolla Aidan saa selville, että poliisilla, joka pidätti heidät (Cooper) on tytär, Ally (De Ravin). Aidan ehdottaa Tylerille, että he voisivat kostaa poliisille, joka kohteli heitä töykeästi. Tylerin pitäisi saada Ally rakastumaan itseensä ja tämän jälkeen kylmästi dumpata tyttö. Kuulostaa melko tavanomaiselta romanttisen komedian alkuaineksilta, mutta sitä leffa ei onneksi ole. Tietysti Tylerin ja Allyn välille kehittyy nopeasti romanssin poikasta. Parivaljakolla on yllättävän paljon yhteistä. Kumpikin on menettänyt jotain korvaamatonta. Remember Me on kauniin haikea elokuva. Se käsittelee muun muassa vaikeita perhesuhteita. Tyler kokee, ettei hänen isällään ole aikaa ja kiinnostusta olla yhdessä lastensa kanssa. 
Elokuvaa katsoessani mietin, että mihin tämä leffa oikein meinaa loppua, jossain vaiheessa kun kerronta hidastui ja junnasi ehkä hieman paikoillaan. Mielenkiintoa en kuitenkaan menettänyt missään vaiheessa. Elokuva kuitenkin yllättää lopussa täysin ja kääntää koko elokuvaelämyksen päälaelleen.   
 Loppuratkaisu tuntui ehkä hivenen absurdiltakin, miksi näin suuri käänne, mutta toisaalta se oli juuri hyvä tällaisenaan. Robert Pattinsonin näyttelijänkykyjä epäileville lyödään luu kurkkuun. Pattinsonia rakastavat fanit puolestaan voivat rakastua mieheen entistä syvemmin. Tylerin ja Robertin omassa tyylissä on huomattavaa samankaltaisuutta. Emilie De Ravin on myös sopiva rooliinsa, hän on herttainen tyttö, jonka sisällä on annos kapinahenkeä, poliisi-isä kun tahtoo olla vähän ylisuojelevaa sorttia. Erityisen mieleenpainuvan roolisuorituksen teki mielestäni Tylerin pikkusiskoa, Carolinea esittänyt Ruby Jerins. Hän oli niin aito kuin vain voi olla. Ohjaajalla on selkeästi ollut pieniä vaikeuksia leffan rytmittämisessä, mutta kaiken kaikkiaan Remember Me oli mielenkiintoinen kokemus.

[PhineasMcClintock]

^Bueno Perfecto arvostelu. En itse olisi osannut tuota paremmin sanoiksi pukea.

[Negativ]

Muchas gracias. Itse pidän tekstejäni aina jaarittelevina, mut hyvä, jos selvää saa. Kirjoitan mitä mieleen tulee.

[PhineasMcClintock]

Ei kyllä tosissaan oli diamond arvostelu ihan kun Remember Me olisi samoilla silmillä katsottu. Loppu oli todellakin yllättävä ja jätti aika monta kysymystä ja ajatusta itselleni siitä, mitä oikeastaan sillä haluttiin tavoitella/kertoa.

[Iita]

YOUTH IN REVOLT



* * * -

Valmistusvuosi: 2009
Pääosissa: Michael Cera, Portia Doubleday, Jean Smart, Steve Buscemi, Ray Liotta, Zach Galifianakis
Ohjaus: Miguel Arteta
Käsikirjoitus: Gustin Nash
Genre: Komedia, draama, romantiikka

Nick Twisp (Cera) ei oikein sovi joukkoon. Hän haaveilee parhaan ystävänsä kanssa naisista ja käy kotonaan läpi seksuaalisia fantasioitaan. Nickin äiti (Smart) seurustelee yököttävän rekkakuski-Jerryn (Galifianakis) kanssa. Jerry paljastuu huijariksi, joten Nickin, äidin ja Jerryn on paettava kotoa surkealle leirintäalueelle rähjäiseen asuntovaunuun. Matka kuitenkin muuttaa Nickin elämän, sillä hän tapaa leirintäalueella samanikäisen Sheenin (Doubleday) ja rakastuu tähän päätä pahkaa. Nick ja Sheeni ystävystyvät, mutta Sheeni kuitenkin haaveilee Ranskasta ja ranskalaisesta miehestä. Kun Twispit päättävät palata kotiin, on Nickillä kiire hurmata Sheeni. Niinpä kuvioihin astuu Francois Dillinger (Cera), Nickin sosiopaattinen alter ego. Francois tietää kaiken naisten hurmaamisesta. Kun Nick alkaa seurata Francoisin neuvoja, hän muuttuu täysin ja rikkoo lakia minkä kerkeää.

Välillä leffa meni suoraan sanottuna yli hilseen. Ensin puhutaan Sheenin ja Nickin rakkaustarinasta, mutta seuraavalla sekunnilla kuvioihin astuukin Sheenin veli, joka alkaa syöttää vanhemmilleen sieniä. Annoin silti 3-/5, sillä leffa sai mut todella nauramaan monessakin kohtaa! Ei se huono ollut, mutta selvästi joukosta erottuva.

(olihan se pakko aloittaa tämä oma elokuva-arvostelu-ura)

[Negativ]

Hyvä Iita! 

[Rico]

Austin Powers: International Man of Mystery (1997)

**½/*****

Agentti, Komedia, Seikkailu

Jay Roach
(Mike Myers, Elizabeth Hurley, Seth Green, Michael York)

Legendaarinen pippelihuumori agenttikomedia naisille täysin vastustamattomasta brittiagentti Austin Powersista. Leffa alkaa kun tarinan pahis Dr. Evil syväjäädyttää itsensä 60-luvulla tarkoituksenaan palata myöhemmin valloittamaan maailma. Agentti Powers syväjäädytetään myös, ja kaksikko kohtaa jälleen 90-luvulla. Elokuva ammentaa huumoria agenttileffojen hölmöistä kliseistä, välillä siinä onnistuen vähän paremmin ja välillä vähän heikommin. Vitsiä väännetään myös siitä miten huonohampainen Austin Powers saa naisen kuin naisen. Melkein voisi kuvitella että Mike Myers on tutustunut Suomen ikiomaan komedian katulapseen, Uuno Turhapuroon.

"Groovy baby"

Parhaimmillaan Austin Powers on ihan hassunhauskaa komediaa. Oudot 60-luku-teemaiset väliskitit sopii elokuvaan mainiosti ja jotkut vitsit ovat napakymppejä. Valitettavasti osa vitseistä on yksinkertaisesti huo-no-ja. Elokuva kulminoituu hyvin pitkälti siihen diggaako Mike Myersistä vai ei. kaveri nimittäin vetää tuplaroolina sekä tarinan hyviksen, että pahiksen (Dr. Evil) osan. Tätä voi suositella kaveriporukassa katsottavaksi, varsinkin jos mukana on sellaisia kavereita jotka nauravat huumorille koskien ruotsalaista penispumppua. Leffan huumori on äärimmäisen helppoa. Ajoittain ihan osuva ja hauskakin. Mieleen tulee ensimmäisenä kohtaus jossa parodioidaan legendaarista "evil laugh"ia.

[Thesugarangel92]

LEAP YEAR (2010)

***½/*****

Romantic comedy
Starring Amy Adams & Matthew Goode

Anna (Amy Adams) ja Jeremy (Adam Scott) ovat täydellinen pari. He ovat rikkaita ja menestyviä ja aikeissa ostaa valtavan asunnon. Ainoa asia, joka heiltä puuttuu, on avioliitto. Eräällä illallisella Anna joutuu pettymään, kun Jeremyn kosintaa ei vieläkään tule. Kun Jeremy lähtee työmatkalle Dubliniin, saa Anna isänsä puheista idean. Irlantilaisilla on romanttinen tapa joka karkausvuonna, 29.2. Silloin naisilla on lupa kosia miehiään. Anna, joka on turhaan odottanut avioliittoa, päättää lähteä matkaan ja kosia Jeremyä.

Lentokoneessa kaikki ei kuitenkaan mene hyvin ja myrskyn takia lentokone joutuu laskeutumaan Dublinin sijasta Walesiin.
Anna pääsee mutkien kautta Corkiin, jossa löytää pienen pubin ja tapaa sen suulaan omistajan Declanin (Matthew Goode).
Declanin pubi on rahaongelmissa ja koska Anna lupautuu maksamaan rahaa, jos Declan vie hänet Dubliniin, ottaa Declan haasteen vastaan. Alkaa matka, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Ja entäs sitten kun Anna pääsee lopulta Dubliniin? Vieläkö hän haluaa pujottaa sormuksen Jeremyn sormeen?

No se ei varmaan yllätä ketään, että TYKKÄSIN. olihan tää romkom ja millonpa en tykkäis. : DD
Goode ja Adams oli upeita rooleissaan ja he onnistuivat luomaan henkilöhahmojen välille uskottavaa kemiaa.
Juoni kulki uskottavasti eteenpäin, eikä useille romanttisille komedioille tyypillisiä tökkimisiä ja typeriä juonenkäänteitä nähty, pikemminki elokuvassa oli monta pientä hetkeä, jotka sai hymyn huulille. Gooden esittämä Declan oli ironisella tavalla ilkeä hahmo, jonka kovan kuoren alla (yllättäen) oli kuitenkin myös herkkä puoli.
Adamsin Anna taas on kunnianhimoinen nainen, jolla on kuitenkin pilke silmäkulmassa. Annan hahmossa hienoa on se, että hän ei muutu elokuvan aikana radikaalisti erilaiseksi, kuten useissa romanttisissa komedioissa.
Tykkäsin myös elokuvan huumorista ja vaikka loppuratkaisun voi varmasti jokainen arvata, sai se silti sydämeni sykkimään vähän lujempaa - romantikko kun olen

Ainiin: Matthew Goode on H O T.


Leffassa sillä vaan oli parta, mutta se teki siitä entistä miehekkäämmän mitkä silmät!

[ilppez]

Kannen "This is not her boyfriend" on hyvä! xDDDD

[Thesugarangel92]

Kannen "This is not her boyfriend" on hyvä! xDDDD

Nii on :'DDDD

[Rico]

Azumi (2003)

****/*****

Seikkailu/Draama/Toiminta

Ohjaus: Ryûhei Kitamura
Pääosissa: Aya Ueto, Masatô Ibu, Jô Odagiri, Yûma Ishigaki

Sekigaharan sodan runtelemassa feodaaliaikakauden Japanissa sotapäällikkö Tokugawa päättää kasvatuttaa täydellisiä samuraisalamurhaajia pysäyttääkseen vihollispäällikkönsä ja mahdollisen edessä siintävän sisällissodan. Salaperäisen mestarin koulutuksessa varttuu myös Azumi. Ystävinään vain miekka, ja muut tulevat salamurhaajat. Lopulta teini-iän saavutettuaan, Azumi ja neljä muuta koulutuksesta selvinnyttä miekkataitajaa lähtevät suorittamaan tehtävää, salamurhaamaan kolme japanilaista sotapäällikköä. Miekan kanssa Azumi on kuin kala vedessä, mutta ulkomaailma ja muiden ihmisten kohtaaminen tuo Azumille ihan toisenlaisia ongelmia. Juoni on suht perus seikkailurainan juoni, mutta Hollywood-loppua on jälleen kerran turha odottaa, mistä plussaa.



Graafisesti elokuva on upea. Japanilaiset kauniit maisemat ja hieno kuvaus tekevät Azumista todella näyttävän elokuvan. Haitaksi ei ole myöskään se, että pääosien esiintyjät ovat kaikki myös kuvankauniita. Myös taistelukohtaukset on näyttävästi ohjattuja, erityisesti mieleen jää lopputaistelusta eräs upea otos jossa kamera pyörii kahden miekkailijan ympäri, vertikaalisesti. Välillä tunnelmaa rikkoo suorastaan kummalliset musiikkivalinnat. Suorastaan kornin kitarasoolorockin tunkeminen jokapaikkaan tuntuu olevan suorastaan vitsaus näissä japanilaisissa elokuvissa, kaipasin hollywoodmaisia jousiorkestereita ja kuoroja eeppisiin kohtauksiin. Näyttelijöistä ei juurikaan pahaa sanottavaa. Tätä voi suositella seikkailun ja japanilaisten elokuvien ystäville. Ihan hermoheikompien kannattaa kuitenkin jättää välistä. Japanilaisille elokuville tyypillisesti tekoveressä ei taaskaan säästelty.

[Negativ]

Sounds good.

[Rico]

      THE BOY IN THE STRIPED PYJAMAS (POIKA RAIDALLISESSA PYJAMASSA) (2008)
     
                                        ****½/*****
                                           Ohjaus: Mark Herman
                                           Käsikirjoitus John Boynen romaanin pohjalta: Mark Herman
                                     Pääosissa: Asa Butterfield, Jack Scanlon, David Thewlis, Vera Farmiga, Rupert Friend, Amber Beattie

Kahdeksanvuotias Bruno on natsiupseerin poika, joka muuttaa perheineen Berliinistä keskelle maaseutua. Brunon isä johtaa alueella sijaitsevaa, piikkilangalla aidattua "maatilaa", jonka asukkaat pitävät outoja raidallisia pyjamia. Tylsyyden piinaama Bruno lähtee äitinsä kielloista huolimatta tutkimaan aluetta ja ystävystyy tilalla asuvaan samanikäiseen poikaan.

Mä rakastuin tähän leffaan oikeesti ! Tää on kauneimpia lapsuudesta ja rajat ylittävästä ystävyydestä kertovia tarinoita. En viitti kertoa juonesta sen enempää muutakun että KATTOKAA IHMISET KATTOKAA !
Tää järkyttää ja itkettää paljon enemmän ku mä en paljasta juonesta paljoa tän enempää. Mut pakko myöntää, etten kymmeneen minuuttiin voinu sanoa mitään sen jälkeen ku olin tän leffan nähny. Tää järkytti mua suuresti, ei ainoastaan leffan hahmojen kannalta vaan ihan tosielämän pohjaltakin. Olis ansainnu viis tähteä, mutta jotkut asiat oli hieman löyhällä pohjalla, kuten päähenkilön, Brunon, naiivius oli välillä naurettavaakin. Mutta kokonaisuudessaan leffa on joka minuutin arvoinen ja jää takuulla mieleenne. Katsokaa ihmiset !

Katoin tän vähänaika sitten on on kyllä yks parhaita elokuvia mitä oon tänävuonna nähny. Liikuttava leffa kyllä ja varsinkin loppukohtaus on aika mieleenjäävä. Ainut mikä mua jäi vähän leffassa kaivelemaan oli se brittiaksentti mitä siinä puhuttiin. Mua häiritsee aina jos leffassa ei puhuta sitä kieltä minkä maalaisia ne hahmot on %P.

[Negativ]

The Boy In The Striped Pajamas meni kans mun listoilla korkeelle viime vuonna ku katoin. Yks parhaimmista leffoista mitä hetkeen olin nähny. Pitäs lukasta kirjakin.
 Siihen oli hyvin saatu vangittuu lapsen ajatusmaailma. Ja noi lapsinäyttelijät oli ihan mainioita muutenki.

[ilppez]

Mun on pitänyt kattoo toi leffa jo kauan, mutta en taaskaan saanut aikaseks.