Kirjoittaja Aihe: Elokuva-arvosteluja  (Luettu 140015 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #500 : 06.01.2011 00:08:25 »
Huhhuh! aloituspostaus on viimeinkin päivitetty!!! 8)
Kyllä siinä pari tuntia menikin.

Forkkalaiset ovat tähän päivään mennessä tehneet yhteensä 297 arvostelua 273 elokuvasta ja viidestä televisiosarjasta!


//yksi viallinen linkki korjattu... Ilmotelkaa jos löydätte kuolleita linkkejä tai muita vihreitä listasta (:
« Viimeksi muokattu: 06.01.2011 00:11:01 kirjoittanut Federico »

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #501 : 06.01.2011 02:40:19 »
Mystery Team (2009)

**½/*****
Komedia/Rikos

O: Dan Eckman
Pääosissa Donald Glover, D.C. Pierson, Dominic Dierkes, Aubrey Plaza

Mystery Team on alun perin YouTubessa uraa luoneen Derrick Comedyn pienellä budjetilla tekemä independent komedia. Ja indieleffoja pitää aina kannattaa ja tukea, joten suosittelen katsomaan!

Kolme kaverusta Jason (Glover), Duncan (Pierson) ja Charlie (Dierkes) perustivat oman etsivätoimiston ollessaan lapsia. Naapurustoa ja lähipitäjän porukkaa homma huvitti, joten etsivätoimisto "Mystery Team" jatkoi hommia. Ajan mittaan Mystery Teamista tuli ainut merkitsevä asia poikien elämässä ja teini-ikään tultaessakin he jatkoivat etsiväleikkiä jämähtäen käyttäytymiseltään lapsen tasolle. Etsivätoimiston arki kuitenkin muuttuu, kun viimeistä vuottaan High Schoolissa käyvät Jason, Duncan ja Charlie saavat eteensä todellisen murhakeissin. Parin hupaisan sattumuksen seurauksena Mystery Team pääsee tapauksesta jyvälle ja mukaan astuu myös viehättävä tyttö Kelly (Plaza).

"One big case. Zero clue. "

Mystery Team on premissiltään ihan huvittavan oloinen komedia, mutta valitettavasti turhan paljon jää tämän yhden tempun koiraksi. Pojat ovat autuaan tietämättömiä ympärilläolevasta maailmasta ja siitä revitään huumoria. Elokuvassa on myös onnistuneita vitsejä, mutta mitenkään ratkiriemukkaaksi tätä ei voi väittää. Pääosakolmikko esittää ihan siedettävästi hölmöt roolinsa, joskin Donald Glover lipsauttaa välillä ylinäyttelyn puolelle revitellessään kolmikon "valepukujen mestarina". Elokuvan tuotantoarvoihin suhteuttaen elokuva on kuitenkin todella hyvää jälkeä, eikä minimaalinen budjetti paista mitenkään erityisesti silmille. Antamastani alhaisesta pistemäärästä huolimatta leffa oli ihan viihdyttävä ja helppo katseltava. Toivottavasti kyseenomainen poppoo saa raavittua rahaa toiseenkin täyspitkään leffaan.

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #502 : 06.01.2011 04:27:48 »
Hienoa, että on päivitetty! Nyt pystyn paremmin seuraamaan, mitä haluan katsoa.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

Iita

  • Tittelintuura
  • i
  • *
  • Viestejä: 13829
  • Karma: +15/-7
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #503 : 06.01.2011 05:44:39 »
Ihanaa, että lista on päivitetty :) Vaikka en millään haluis esittää valitusta tämmösestä pikkuvirheestä, niin teen sen kuitenkin. Nimittäin mun arvostelema 500 days of Summer sai 4½ tähteä, mutta listan mukaan vain 3½ ;)
Sometimes the dreams that come true are the dreams you never even knew you had.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #504 : 06.01.2011 06:03:12 »
//yksi viallinen linkki korjattu... Ilmotelkaa jos löydätte kuolleita linkkejä tai muita vihreitä listasta (:
vihreitä



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #505 : 06.01.2011 06:42:05 »
//yksi viallinen linkki korjattu... Ilmotelkaa jos löydätte kuolleita linkkejä tai muita vihreitä listasta (:
vihreitä
tai keltasia tai punasia...

Iitan huomauttama virhe korjattu... :> alko kyl numerot pyöriin päässä ku tein noita et ei ihme vaikka ois lisääki tommosia virheitä siellä 8D huomauttakaa vaa

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #506 : 06.01.2011 18:47:40 »
Oldeuboi (2003)
(Oldboy)

****/*****
Draama/Mysteeri

O: Chan-wook Park
Pääosissa Min-sik Choi, Ji-tae Yu ja Hye-jeong Kang

Eilen tuli taas tsekattua pitkästä aikaa aasiafilmi, ja tutustuttua tähän lukuisia palkintoja voittaneeseen ja mm. Quentin Tarantinon vuolaasti kehumaan pätkään. Oldboy on korealaisen ohjaajan Chan-wook Parkin kosto-trilogian toinen osa ja ehkä maailmalla eniten mainetta niittänyt Korealainen elokuva.

Oh Dae-su (Min-sik Choi) on kidnapattu ja häntä pidetään vankina vasten tahtoaan hotellihuoneessa pelkkä televisio seuranaan. Päivät muuttuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja Dae-su tatuoi käteensä viivan kuluneen vuoden merkiksi. Vuosia kuluu samassa hotellinuoneessa ja Dae-su päättää käyttää aikansa varjonyrkkeillen ja tappelua harjoitellen, vannoen kostoa vangitsijalleen. Viisitoista vuotta kuluu ja eräänä aamuna Dae-su herää vapautettuna kerrostalon katolta. Välittömästi vapauduttuaan Dae-su törmää ihastuttavaan Mi-doon (Hye-jeong Kang) ja oltuaan 15 vuotta ihmisten ulottumattomissa Mi-do pistää Dae-sun pään sekaisin. Päällimmäisenä Dae-sun ajatuksissa on kuitenkin vangitsijansa etsiminen ja valinta; janotako kostoa ja listiä hänet, vai vaatia vastauksia siihen miksi hänet vangittiin viideksitoista vuodeksi? Menneisyyttään kelaava Dae-su kuitenkin huomaa ihmettelevänsä vääriä kysymyksiä.

Oldboy on todella poikkeuksellinen elokuva verrattuna länkkärituotantoon. Elokuvassa käsitellään länsimaalaisesta näkökulmasta aika kyseenalaisia asioita, enkä näe tästä Hollywood-remakea tulossa ihan lähivuosina. Kostoa ja kostonkierrettä pohdiskellaan monilla tasoilla ja koston moraalisuus ei ole millääntavoin mustavalkoista. Suhteellisen pienestä budjetista huolimatta elokuva on ohjattu todella tyylikkäästi ja harvat tietokone-efektit sulautuvat taustaan niin että niitä tuskin kokematon katsoja erottaa. Ohjaustyön kirsikkana kakun päällä on kuuluisaksi noussut käytäväkohtaus, joka lienee elokuvahistorian pitkäkestoisin yhdellä otolla kuvattu tappelukohtaus (ei sinänsä spoilaa itse elokuvaa, mutta jos joskus aikooa katsoa niin en suosittele vilkaisemaan). Yksi tyylikkäimmistä kohtauksista mitä olen nähnyt, ei mitään tyyliteltyä wushutappelua vaan kunnon räkäistä mättöä.

"Even though I'm no more than a monster - don't I, too, have the right to live?"

Oldboy on loistava elokuva, jota suosittelen lähinnä kovemmille leffankatsojille. Leffa saattaa länkkärikatsojalle olla varsin outo eikä siitä välttämättä saa paljoa irti. Myöskään ihan heikkohermoisimmille en suosittele, senverran ronskia settiä leffa sisältää.

Iita

  • Tittelintuura
  • i
  • *
  • Viestejä: 13829
  • Karma: +15/-7
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #507 : 07.01.2011 00:38:51 »
Mun piti kerran kattoo toi Oldboy, koska se oli mun leffakirjassa : D Mut sit se vaa jäi. Kuulostaa kyl ihan jeessiltä.
Sometimes the dreams that come true are the dreams you never even knew you had.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #508 : 07.01.2011 01:37:22 »
Mun piti kerran kattoo toi Oldboy, koska se oli mun leffakirjassa : D Mut sit se vaa jäi. Kuulostaa kyl ihan jeessiltä.
Sama juttu. : D

Latasin eilen koneelle ton koko trilogian. Sitte ku vaa alkaisin kattoa leffoja...en oo hetkeen kattonu. Digiboxikin niin täynnä ettei oo tottakaan.



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #509 : 07.01.2011 02:29:23 »
The Social Network (2010)

****+/*****
Draama

O: David Fincher
Pääosissa Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Justin Timberlake, Rooney Mara, Rashida Jones

"You don't get to 500 million friends without making a few enemies"

Minulla oli ennakkoluuloni tätä leffaa kohtaan, sillä ideana "Facebook - the Movie" on suoraansanottuna aika puiseva.  The Social Network kuitenkin osoittautui olemaan niin paljon muuta kuin vain Facebook-sivuston syntytarina. Ajankohtaisistä päähenkilöistä huolimatta, elokuva oli hyvin perinteinen draama. David Fincher on kerännyt tiimikseen uskottavan näyttelijäkaartin ja ohjannut elokuvan jälleen tasaisen varmalla draamantajullaan. Henkilökohtaisesti nostaisin tämän ehkäpä Fincherin uran parhaaksi elokuvaksi.

Harvardissa opiskeleva Mark Zuckerberg (Eisenberg) joutuu tyttöystävänsä jättämäksi ja hänellä on muutenkin kampuksella vähän epäsosiaalisen friikin maine. Muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen, Zuckerberg saa idean koulun välisestä sosiaalisesta verkosta. Zuckerbergillä on vaadittavat koodaamistaidot ja hänen ainoalla ystävällään, Eduardo Saverinilla on idean jalostamiseen tarvittavat rahat. Duo ryhtyy kehittämään ideaa ja pian on syntynyt Facebookin esiaste.

Elokuvassa seurataan Zuckerbergin ja Saverinin välistä lakiselvittelyä, Saverinin haastettua Zuckerberg oikeuteen. Takaumien avulla paneudutaan tapahtumaketjuun, jonka seurauksena riitatilanteeseen on päädytty. Ohjaaja Fincher tarjoaa hienon draaman ystävyydestä, ahneudesta ja pettämisestä. Pääosan Jesse Eisenberg on napakymppi valinta rooliinsa, enkä ihmettele vaikka hänen uransa lähtisi tästä räjähdysmäiseen nousuun. Monet puhisivat etukäteen Justin Timberlaken mukanaolosta, mutta hän sulautui elokuvaan oikein mainiosti.

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #510 : 07.01.2011 03:57:44 »
Inception (2010)

****+/*****
Toiminta/Sci-fi

O: Cristopher Nolan
Pääosissa Leonardo DiCaprio, Ellen Page, Joseph Gordon Lewitt, Cillian Murphy, Ken Watanabe, Marion Cotillard

Ehkä viimevuoden puhutuin elokuva Inception vie katsojan syvälle unten maille, tosin vain kerronnallisesti. Tapahtumia ja eri kerronnan tasolta toiselle pomppimisia tulee nimittäin siihen tahtiin heti elokuvan alkuun, että kannattaa pysyä hereillä. Cobb (DiCaprio) on mestarivaras. Hänen metodinsa kuitenkin poikkeavat paljon tavanomaisista varkaista. Cobb nimittäin varastaa salaisuuksia ihmisten mielestä heidän uneksiessaan. Kykynsä ansiosta hän on kysytty mies maailmassa jossa yritysvakoilu kukoistaa. Valitettavasti talentilla on myös varjopuoli, jonka Cobb on saanut kokea henkilökohtaisina menetyksinä. Cobbille tarjotaan tilaisuus korjata erheensä suorittamalla viimeinen keikka, Inception. Enempää juonesta on suht mahdoton kertoa paljastamatta liikaa.

"Your mind is the scene of the crime"

Epäkronologisella kerronnalla kikkailevalla Mementolla itsensä läpi lyönyt Nolan tekee sen jälleen. Kiistattomasti viime vuosikymmenen kuumimman ohjaajan tuorein leffakaan ei ole huti. Ihan Mementon ja Prestigen tasoista aivopähkinää ei tarjoilla, vaikka ihan valmiiksipureskelluimpia leffoja Inception ei olekaan. Toteutukseltaan elokuva on suorastaan huikea ja sanomiset aikansa Matrixiksi on ymmärrettävissä. Sinänsä harmi ettei unimaailmoista visuaalisesti olla käytetty ihan kaikkea potentiaalia, vaan leffan visiot pysyvät paria yksittäistä kohtausta lukuunottamatta varsin tasapaksuina. Näyttelijäpuolella Leonardo DiCaprio tekee perusvarman suorituksen, eikä joka leffassa itseään näyttelevä Ellen Pagekaan pääse suuremmin ärsyttämään. Inceptionin ainoaksi mainittavaksi heikkoudeksi jää liialliset, kerrontaa rikkovat toimintakohtaukset, jotka eivät tunnu istuvan elokuvan tietyntasoiseen uskottavuuteen.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #511 : 10.01.2011 06:20:36 »
[size=8] Kielletty hedelmä


   

**½/***-[/size]

(2009)


Pääosissa: Amanda Pilke, Marjut Maristo, Joel Mäkinen, Jarkko Niemi, Olavi Uusivirta, Malla Malmivaara, Jani Volanen
Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoittaja: Aleksi Bardy


”Muistatko ensimmäisen kerran kun teit jotain kiellettyä?”


Maria (Pilke) on kasvanut vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Täysikäiseksi tultuaan hän on päättänyt, että hän haluaa kokea millaista on elää yhteisön ulkopuolella. Tyttö lähtee yksin Helsinkiin ja muut yhteisön jäsenet ovat huolissaan, että hän ei tule koskaan takaisin. Marian paras ystävä Raakel (Maristo) lähetetään Marian perään, jotta hän voisi pitää tätä silmällä ja estää häntä hairahtumasta. Raakel on rauhallisempi ja pelokkaampi kuin Maria, mutta on päättänyt pitää pintansa. Hän taistelee ulkopuolisia houkutuksia vastaan. Maria puolestaan haluaa kokea heti kaiken, kotibileissä hän töksäyttää tuntemattomalle jäbälle ”pussaillaaks?” Raakelkaan ei ihan onnistu sulkemaan "uutta maailmaa" asuessaan Helsingissä. Erään pojan kohtaaminen muuttaa hänenkin ajattelutapaansa. Onko esimerkiksi koskettaminen sittenkään syntiä?

Marian isosisko Eeva (Malmivaara) on aiemmin lähtenyt yhteisöstä lopullisesti ja Maria tapaakin hänet muutaman vuoden tauon jälkeen. Eeva esitetään hyvin rappiollisena tapauksena, alkoholia joka päivä oli aamu tai ilta, siitä viis. Lisäksi hänellä on tyttöystävä. (Omg). Malmivaara on erinomainen näyttelijä, mutta mua harmitti, että tästä roolihenkilöstä oli tehty muka niin pahis ja kaikin puolin kauhea tapaus. Hänellä oli traumoja tiukasta uskonnollisesta kasvatuksesta ja näin ollen tästä roolihenkilöstä oli tehty todella stereotyyppinen ja mustavalkoisesti ajatteleva yksilö.

Elokuvan idea on melko rohkea, koska en ainakaan muista, että kotimaisissa elokuvissa olisi kovin paljon käsitelty uskontoa. Ikävä kyllä lestadiolaisuus esitetään tässä mun mielestä liioitellusti, vaikka toisaalta tässä ei oteta edes kantaa mihinkään. Jos olisi ollut enemmän uskallusta käsitellä aihetta (ja olisi otettu asioista kunnolla selvää), niin mahdollisesti tästä olisi voinut tulla parempi. Elokuva oli silti ihan hyvä, vaikka musta dialogi oli paikoin tuskastuttavan huonoa. Näyttelijätkin tuntuivat joissain kohtauksissa olevan ihan eksyksissä, vaikka esimerkiksi Marjut Maristo oli aika vakuuttava läpi elokuvan. Sanomattakin selvää on taas se, että epäuskottavuuksia löytyy, joten välillä elokuvassa on tahatonta komiikkaa. Elokuva oli myös jossain mielessä ahdistava, sillä yhteisön vanhimmat olivat painostavia.
Pidin kuitenkin pienistä yksityiskohdista, kuten siitä miten tämä oli kuvattu ja millaisia musiikkivalintoja oli tehty. Lisäksi elokuvassa oli eräs todella kaunis kohtaus, jossa Raakel istuu Toni nimisen pojan vierellä ilman, että he saavat koskettaa toisiaan.
Pienissä rooleissa vilahtavat myös Olavi Uusivirta, Tapio Liinoja ja Pasilan Kyösti Pöysti eli Jani Volanen. Jani Volanen olikin yllättävän vakuuttava painostavana pappina.

En oikein tiedä pitäisikö antaa 2½ vai 3-.
« Viimeksi muokattu: 10.01.2011 06:33:15 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #512 : 10.01.2011 06:49:34 »
[size=8] Sisko tahtoisin jäädä


   
***[/size]

(2010)


Pääosissa: Ada Kukkonen, Sara Melleri, Heikki Nousiainen, Anna-Leena Uotila, Kristiina Halttu, Santeri Kinnunen
Ohjaaja: Marja Pyykkö
Käsikirjoittajat: Marja Pyykkö & Laura Suhonen


”Etsä muka haluu et koko sun elämä räjähtää?”


15.vuotias Emilia (Kukkonen) on aina ollut kiltti ja tunnollinen tyttö. Koulussa on mennyt hyvin ja nyt on jo lähdössä käyntiin viimeinen peruskouluvuosi. Isä matkustelee paljon työnsä puolesta, joten Emilia on tottunut hoitamaan taloutta ja varsinkin pikkusiskoaan Elsaa (Uotila). Äiti asuu Itävallassa uuden perheen kanssa. Isällä on uusi tyttöystävä, mutta tämä on jäänyt kuitenkin etäiseksi.
Viimeisenä kesälomailtana Emilia tutustuu kapinalliseen Siiriin (Melleri) aivan sattumalta. Yhdessä he joutuvat poliisilaitokselle. Ensimmäisenä koulupäivänä Siiri marssii samalle tunnille kuin Emilia. Käy ilmi, että hän tulee eräästä toisesta koulusta käymään uudelleen ysiluokan. Jokin Emilian sisällä herää, hän haluaa huutaa täysillä ja riehua. Kokea tekevänsä jotain vastuutonta. Hän haluaa ajatella joskus vain itseään eikä aina muita. Emiliasta ja Siiristä tulee ystäviä ja yhdessä he elävät vauhdikkaita hetkiä. Emilian perhe on huolissaan hänen käytöksensä muutoksesta. Erityisesti Elsa kokee tulleensa hylätyksi. Siirin äitiä hädin tuskin elokuvassa näkeekään, koska Siirille on annettu enemmän vapauksia.
On pakko kehua elokuvan lapsinäyttelijää, Elsan roolissa ollutta Anna-Leena Uotilaa. Harvoin näkee luontevia lapsinäyttelijöitä (Skavabölen pojissakin lapsinäyttelijät onnistuivat yllättämään positiivisesti). Elsan ja Emilian välinen läheinen suhde vaikutti hyvin aidolta. Muutenkin näyttelijävalinnat olivat aika hyviä, tykkäsin Sara Melleristä.

Elokuva oli ihan onnistunut kotimainen nuorisoelokuva, olin yllättynyt siitä miten hienolta kaikki näytti. Jokainen kohtaus oli kuvattu harkiten. Värimaailma oli jotenkin poikkeuksellisen kaunis, vaikea selittää miksi koin sen niin kauniina. Välillä kyllä tuli ihan mieletön myötähäpeä henkilöiden touhuja katsellessa. Ja hieman yllättäen tähän(kin) oli onnistuttu saamaan omituisen painostavaa tunnelmaa, sillä eräs Emilian teoista oli täysin odottamaton. Nuoriso tuntuu voivan koko ajan vaan huonommin, joten ei tässä sentään ihan hakoteillä oltu. Jos miettii ruotsalaisia nuortenelokuvia (esim. Fuckin Åmål, V*tun neljätoista), niin ei Sisko tahtoisin jäädä kyllä niille häviä missään nimessä. Yllättävän hienosti toteutettu, vaikka juonessa ei ollut hurraamista.



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #513 : 10.01.2011 07:13:36 »
[size=8] Scott Pilgrim Vs. The World


   
***[/size]

(2010)


Pääosissa: Michael Cera, Allison Pill, Mary Elizabeth Winstead, Mark Webber, Kieran Culkin, Johnny Simmons, Aubrey Plaza, Anna Kendrick, Ellen Wong
Ohjaaja: Edgar Wright
Käsikirjoittajat: Michael Bacall, Edgar Wright & Bryan Lee O'Malley (graafinen novelli vai pitäiskö tätä kutsuu sarjakuvaromaaniksi 8D)


”I don't think I can hit a girl. They're soft.”

 





Kanadassa asusteleva 22.vuotias Scott Pilgrim (Cera) soittaa bändissä, joka yrittää metsästää levytyssopparia. Scottilla on myös high schoolia käyvä tyttöystävä Knives (Wong) ja homokämppis Wallace (Culkin). Elämä tuntuu tasaisen tylsältä kunnes Scott näkee unta mielenkiintoisesta tytöstä. Harmi vain että se oli unta. Kirjastossa käydessään hän kuitenkin näkee unessaan olleen tytön. Saatuaan selville, että tytön nimi on Ramona Flowers (Winstead) ja että hän on tulossa eräisiin bileisiin, on Scott täysin myyty. Hän yrittää epätoivoisesti saada Ramonan huomion. Kukaan ei oikein tunnu tietävän mitään kunnollista Ramonasta ja hänen menneisyydestään.
Scott onnistuu saamaan Ramonan lähtemään kävelylle ja näin heidän monimutkainen juttunsa lähtee käyntiin. Yht äkkiä Ramonan menneisyydestä alkaa ilmestyä ilkeitä exiä, jotka haluavat taistella Scottia vastaan. Scottin tehtävänä on voittaa kaikki seitsemän exää, muuten hän ja Ramona eivät voi koskaan olla yhdessä. Vihainen Knives yrittää saada Scottin takaisin keinolla millä hyvänsä.

Elokuva oli täynnä videopelimäisiä efektejä ja taisteluja. Juoni on viihdyttävä ja kekseliäs, mutta elokuva alkaa silti kyllästyttää loppua kohden. Vaikka aloinkin väsyä, niin pidin tätä silti sen verran hyvänä, että annoin 3 pojoa. Tykkään niin paljon jos jossain leffassa on erikoisempi värimaailma tms, joten silmäkarkista tulee aina plussaa. Lisäksi näyttelijävalinnat olivat onnistuneita, kun joukossa oli tuntemattomampiakin tapauksia. Kieran Culkin ja Aubrey Plaza olivat hauskimmat tyypit. Harvoin vastaan tulee näinkin persoonallisen oloinen elokuva, joten suosittelen katsomaan.



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #514 : 10.01.2011 07:35:32 »
Edgar Whiten ja Aubrey Plazan takia kiinnostais toi leffa, mut kattelin tänään ekat 10min ja vaikutti vähän semmoselta.. no emt :D pitää joskus kattoo ku ehtii. katton aika usein elokuvista semmosen muutaman minuutin samplen alusta ku lataan ne, ja sit unohdan ne kovalevylle pitkäks aikaa...

p.s. graphic novel on kait ihan vaan sarjakuva <:

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #515 : 10.01.2011 07:41:50 »

p.s. graphic novel on kait ihan vaan sarjakuva <:
Niin mut jossain oikeen korostettiin, et tää ois semmone ei .... niinku ... ei pelkästään sarjakuva. 8D En osaa selittää. No kyl mäki aikasemmin oon lukenu tästä, et se on sarjakuva mut......no joo.



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #516 : 10.01.2011 07:46:50 »

p.s. graphic novel on kait ihan vaan sarjakuva <:
Niin mut jossain oikeen korostettiin, et tää ois semmone ei .... niinku ... ei pelkästään sarjakuva. 8D En osaa selittää. No kyl mäki aikasemmin oon lukenu tästä, et se on sarjakuva mut......no joo.
Mjoo.. Suomessa ei taida olla semmosta iha sanaa noille. Esim Sin Cityt on graphic noveleja. En tiedä sit onko Tex Willerit kumpaa kun ne menee pituutensa puolesta vähä marvel-lehtien ja sin cityjen välimaastoon %D

Iita

  • Tittelintuura
  • i
  • *
  • Viestejä: 13829
  • Karma: +15/-7
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #517 : 10.01.2011 11:46:22 »
Grey's anatomy -
kolmas tuotantokausi
4- / 5

Pääosissa: Ellen Pompeo, Sandra Oh, Katherine Heigl, T.R. Knight, Justin Chambers, Chandra Wilson, James Pickens Jr., Patrick Dempsey, Sara Ramirez, Kate Walsh, Eric Dane, Isaiah Washington

Greyn anatomian kolmas tuotantokausi alkaa, kun apulaislääkäri Meredith Grey (Pompeo) on vaikean valinnan edessä - hänen pitäisi valita kahdesta miehestä itselleen paras. Päänvaivaa tuottaa myös oma dementikkoäiti, entinen huippukirurgi Ellis Grey ja isä Thatcher, joka ei ole ollut ikinä pahemmin yhteyksissä tyttäreensä. Samaan aikaan tapahtuu myös muiden Seattle Grace Hospitalin apulaislääkäreiden elämässä mullistuksia. Christina Yangin (Oh) ja sydänkirurgi Preston Burken (Washington) suhde syvenee entisestään ja myös George O'Malley (Knight) on löytänyt itselleen naisen. Izzie Stevens (Heigl) yrittää kovasti toipua miehensä kuolemasta, vaikka hän oli itse osaltaan aiheuttamassa tätä kauheaa tapahtumaa. Alex Karev (Chambers) taas pysyy aivan omana itsenään... ainakin siihen asti, kun löytyy joku, joka saa Karevista esiin aivan uuden puolen. Mukavan lisän Seattle Grace Hospitaliin tuo "kuumatohtori" Mark (Dane), Derekin (Dempsey) ex-ystävä, joka petti häntä vaimonsa Addisonin (Walsh) kanssa.

Ystävyyttä, rakkautta, vihaa, surua, kunnioitusta, nöyryyttä, turhautumista ja pettymyksiä. Niitä pitää sisällään Greyn anatomian kolmas kausi.



Kolmatta kautta aloitellessani ajattelin, että ei hemmetti, tämähän on aivan täyttä shittiä. Muutaman ensimmäisen jakson aikana ajattelin, että jätän koko katsomisen kesken - onneksi en tehnyt niin. Lopulta kolmoskausi ylitti odotukseni aivan täysin. Paljon odottamattomia juonenkäänteitä, ja pareja, joiden ei olisi ikinä uskonut päätyvän yhteen. Samalla löytyi myös vanhoja tuttuja pareja. Lisäksi potilaat olivat tällä kaudella hyvin mielenkiintoisia ja erilaisia verrattuna kahteen ensimmäiseen kauteen. Päähenkilöistä löytyi aivan uusia puolia ja monia mielenkiintoisia sivuhahmojakin saatiin sarjaan.
Sometimes the dreams that come true are the dreams you never even knew you had.

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #518 : 15.01.2011 05:28:06 »
Six Feet Under - Ensimmäinen tuotantokausi

5/5

Alan Ball
Pääosissa: Peter Krause, Michael C. Hall, Frances Conroy, Lauren Ambrose, Freddy Rodriguez, Rachel Griffiths, Mathew St. Patrick, Richard Jenkins, Eric Balfour

Mullan alla on Alan Ballin luoma ja HBO:n tuottama draamasarja, jonka ensimmäinen tuotantokausi sisältää 13 tunnin mittaista jaksoa.

"Every Day Above Ground Is A Good One."

Kuoleman ympärillä elantonsa tehnyt hautaustoimistoa pyörittävä Los Angelesilainen Fisherin perhe joutuu muuttamaan suhtautumistaan kuolemaan, kun perheen isä Nathaniel Fisher (Richard Jenkins) kuolee äkillisessä auto-onnettomuudessa. Kuoleman läsnäollessa varttuneet lapset saavat surusta osakseen, kun elämä menee kerralla uusiksi. Perheen patriarkan testamentistä käy ilmi, että firma on testamentattu puoliksi kotoa teini-iässä muuttaneen tuhlaajapoika rasavilli Natelle (Peter Krause) ja puoliksi uskollisesti isänsä rinnalla bisnestä pyörittäneelle Davidille. Veljesten hankalat välit kitkaantuvat lisää, mutta hautaustoimistoa pitäisi silti pyörittää yhdessä. Äiti Ruth kamppailee äkillisen yksinjääntinsä kanssa oltuaan parisuhteessa viimeiset neljäkymmentä vuotta. Perheen tytär Clairella on vaikeuksia itsensä ilmaisemisen kanssa ja tuntee olonsa tukahdutetuksi perheessä, jossa tunteet haudataan asiakkaiden tavoin: mullan alle.

Nate:
You can pump him full of chemicals. You can put makeup on him. You can prop him up for a nap in the slumber room; but the fact remains, David, that the only father we're ever gonna have is gone! Forever … and that sucks, but it's a goddamned part of life and you can't really accept it without getting your hands dirty. Well, I do accept it, and I intend to honor the old bastard by letting the whole world see just how fucked up and shitty I feel that he's dead! God damn it!
Priest: Amen.



Six Feet Under mullisti television 2000-luvun alussa. Sarja nosti pöydälle lukuisia länsimaalaisen kulttuurin tabuja ja esitti niitä luonnollisesti, eikä lainkaan skandaalinhakuisesti. Sarjassa tuoretta on myös se, että keskiössä ei niinkään ole hahmojen kokemat tapahtumat, vaan tunteet. Sarjan verkkainen ja vähätapahtumainen kerronta ei varmasti miellytä kaikkia, mutta sarja antaa ennennäkemättömästi tilaa hahmoilleen. Sarjaa avoimien mielin katsova saa varmasti teemoista todella paljon irti ja Mullan alla pistää katsojan myös miettimään omaa arvomaailmaa ja valintojaan. Hahmot ovat todella moniulotteisia vikoineen ja virheineen, kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikista löytyy rakastettavia puolia. Hahmojen ajatusmaailmaan ja mietteisiin syvennytään hienosti mm. heidän kuolleiden läheistensä kanssa käymiensä kuvitteellisten keskustelujen avulla.


Six Feet Under pyörii temaattisesti paljon kuoleman äärellä ja sarja on yleisilmeeltään surumielinen ja ajoittain jopa synkkä. Sarjassa pohditaan paljon elämän ja kuoleman merkitystä, mutta tarinalla ei ole mitään varsinaista opetusta, vaan sarja heittää vastaukset katsojan itsensä pohdittavaksi. Senlisäksi, että sarja saavuttaa kovapintaisemmankin katsojan tunnesensorit, se on tuotannollisesti laatua viimeisen päälle. Näyttelijät, dialogi ja ohjaus on kaikki huippulaatua ja tästä on TV-draamaa enää vaikea, ellei mahdoton parantaa.
« Viimeksi muokattu: 15.01.2011 05:32:12 kirjoittanut Federico »

Iita

  • Tittelintuura
  • i
  • *
  • Viestejä: 13829
  • Karma: +15/-7
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #519 : 22.01.2011 05:28:51 »
The Tourist


5-/5

Valmistusvuosi: 2010
Ohjaaja: Florian Henckel von Donnersmarck
Pääosissa: Angelina Jolie, Johnny Depp, Paul Bettany, Steven Berkoff
Genre: Action, draama


Elise Clifton-Ward (Jolie) on hienostunut rouva, jota poliisit tarkkailevat saadakseen kiinni tämän miehen, joka on kavaltanut kaksi miljardia dollaria rikospomolta. Istuessaan kahvilassa Elise saa kirjeen mieheltään. Elisen on noustava tiettynä kellonaikana tiettyyn junaan, etsittävä junasta joku miehensä näköinen, ja uskoteltava mahdollisille tarkkailijoille, että tämä kyseinen mies on juuri hänen oma miehensä, siis se, jota poliisit etsivät.

Junamatkalla Venetsiaan Elise tapaa Italiaan saapuneen amerikkalaisen turistin, matematiikan opettajan Frank Tupelon (Depp). Hän ei tiennyt mihin joutui tutustuessaan Eliseen.... vai tiesikö sittenkin? Tästä lähtee liikkeelle takaa-ajo, jossa sekä poliisi että rikospomon kätyrit yrittävät saada Elisen miestä kiinni. Samaan aikaan Elise saa yhä enemmän viestejä mieheltään, jota ei kaikesta huolimatta tunnu löytyvän mistään.


Elokuvan tapahtumapaikkana toimiva Venetsia on aivan hurmaavan upea! Pääosaparia esittävät Angelina Jolie ja Johnny Depp olivat myös aivan nappivalinnat rooleihinsa. Tässä elokuvassa on niin paljon kaikkea hienoa, ettei millään pysty kertomaan kaikkea. Elokuvaan oli piilotettu niin herskyvän hauskoja kohtauksia, että se toi erittäin hyvää vastapainoa toiminnantäyteisille takaa-ajokohtauksille ja herkille romanttisille hetkille. The Tourist ei ollut liian raskas, mutta sitä katsoessaan istuu penkissään kuin naulittu. Hetkeäkään ei ajatus herpaantunut. Erittäin suuri plussa tulee myös ennalta-arvaamattomasta, mutta sitäkin loistavammasta loppuratkaisusta!
Sometimes the dreams that come true are the dreams you never even knew you had.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #520 : 26.01.2011 14:48:48 »
[size=8] Scream


   
***[/size]

(1996)


Pääosissa: Neve Campbell, David Arquette, Courteney Cox, Skeet Ulrich, Rose McGowan, Drew Barrymore, Matthew Lillard
Ohjaaja: Wes Craven
Käsikirjoittaja: Kevin Williamson


”Who is this?”



 


Scream on tulossa taas. Neljäs osa (turhanpäiväinen uudelleenlämmittely) saapuu piakkoin teattereihin, joten siitä inspiroituneena päätin katsoa jonkinlaiseksi teinikauhuleffaklassikoksi muodostuneen Screamin vuosien tauon jälkeen. Valitettavasti jo ennen trailerin julkistamista tiesi, että neljännestä osasta ei tule olemaan mihinkään, ja kyllä trailerin jälkeen on samat fiilikset. Mutta miltä tuntui katsoa eka osa, joka oli muistini mukaan ihan toimiva tapaus?

Sidneyn (Campbell) äidin kuolemasta tulee pian vuosi täyteen. Äidin murhaaja on saatu kiinni ja Sidney yrittää jälleen elää normaalia elämää. Kuinka ollakaan kaupungissa alkaa riehua maskiin ja mustaan viittaan sonnustautunut tappaja. Uhreiksi joutuvat tietysti high school nuoret. Tapahtumat lähtevät käyntiin pelottavalla puhelulla, jota monikaan uhreista ei tajua ottaa vakavasti. Piakkoin mystinen maskimurhaaja on Sidneyn kimpussa ja Sidneyta piinaava reportteri (Cox) vihjailee, että Sidneyn äidin murhaaja ei olisikaan kaltereiden takana.

Valitettavasti aika oli kullannut muistot. Scream ei ole tippaakaan pelottava. En saanut kertaakaan edes sätkyä, vaikka tavanomaisia sätkykohtauksia tässä oli niin paljon, että voisi muillekin elokuville jakaa. Ala-asteikäiselle elokuva oli kuitenkin ollut silloin aikanaan jännittävä kokemus. Sinänsä sääli ettei sitä tunnetta voi enää kokea, kun on kasvanut ja muuttunut muutenkin kriittisemmäksi katsojaksi. Silti Screamissa on jotain äärimmäisen viihdyttävää. Elokuvaa on itse asiassa tehty selkeästi kieliposkella ja siinä on paikoin ihan hauskaa ja nokkelaa dialogia. Katsoessa tuli väkisinkin mieleen ensimmäinen Scary Movie (se on niin tuoreessa muistissa), jossa parodioidaan melko tarkasti muun muassa juuri Screamia. Tavallaan se häiritsi jossain mielessä. Toisaalta miellän Screaminkin parodiaksi. Motiivit ja käänteet tuntuivat typeriltä ja hieman päälle liimatuilta. Osan jutuista muistinkin, joten siinä mielessä ne vähäisimmätkin twistit olivat jo odotettavissa. Oikeasti meinasin antaa kaksi tähteä, mutta jotenkin se kaikki koomisuus, ysäritunnelma, nostalgia ja ihan hauska dialogi sai arvosanan nousemaan kolmeen.

Myönnettäköön silti, että jos puhelimeni soisi juuri nyt, voisi vähän pelottaa.

« Viimeksi muokattu: 14.09.2011 13:09:28 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #521 : 26.01.2011 17:26:37 »
[size=8] The Social Network


 
***[/size]

(2010)


Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Armie Hammer, Brenda Song, Justin Timberlake, Rashida Jones, Rooney Mara
Ohjaaja: David Fincher
Käsikirjoittajat: Aaron Sorkin (kässäri) & Ben Mezrich (kirja: "The Accidental Billionaires")


”Drop the "the". Just "Facebook". It's cleaner.”

 



En ollut kovin innoissani tästä elokuvasta, vaikka sekä ohjaaja että käsikirjoittaja ovat kummatkin saaneet paljon hyviä tuotoksia aikaan. Silti ajatus Facebook-elokuvasta kuulosti täysin typerältä rahastukselta. Suuri hypetys ja menestys palkintogaaloissa, sekä Oscar-ehdokkuudet saivat vihdoin vakuuttuneeksi siitä, ettei elokuvaa voi missata.

Mark Zuckenberg (Eisenberg) tulee jätetyksi. Loukkaantunut mies viettää yön tietokoneen ääressä ja purkaa tunteitaan blogiin. Mark onnistuu herättämään Harvardin yliopiston huomion ja häneen ottavat yhteyttä Winklovessin kaksoset (Hammer tuplaroolissa). Tästä lähtee alulle idea sosiaalisesta verkostosta, joka on aluksi tarkoitettu yliopiston käyttöön, mutta myöhemmin se luonnollisesti laajeni kaikille avoimeksi. Markin ainoa ystävä Eduardo (Garfield) päätyy uuden sivuston talousvastaavaksi ja hänen ansiostaan laajennus yliopistosta toiseen mahdollistuu. Myöhemmin myös Napsterin perustamisessa mukana ollut Sean Parker (Timberlake) liittyy remmiin.

Mark on hieman omalaatuisen ja sosiaalisesti rajoittuneen oloinen nörtti, joka tietää kyllä mitä tekee, koska hänellä on tarvittavat taidot. Suhteissa hän kuitenkin on kömpelö ja hyvin töksäyttelevään sävyyn puhuva. Näin ollen hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista tilannetajua. Facebook tuo tietysti mukanaan mainetta ja menestystä, joka tuntuu hyvältä. Siipeilijöitä toki löytyy joka nurkan takaa. Facebookin ideanahan on verkostoituminen; se on paikka, jossa ihmiset voivat jakaa avoimesti tietoja itsestään ja mahdollisesti syventää suhteita. Huvittavaa on kuitenkin se, että hieno idea kalahtaa nopeasti omaan nilkkaan. Aletaan kiistellä siitä, kenen idea Facebook lopulta oli, ja miksi Mark on ominut yksinään kaiken. Todelliset ystävät taitavat lopulta vain kaikota Markin ympäriltä, mutta hei ainakin tienaat rutosti.

Vaikka pyrin aina sulkemaan mielestäni muiden ajatukset tai arviot, oli tätä elokuvaa katsellessa vaikeaa unohtaa sitä, miten puhuttu elokuva oli kyseessä. Elokuva tuntui todella keskinkertaiselta draamalta, mutta toisaalta olen jossain mielessä yllättynyt siitä, että Facebookin syntytarinasta on saatu kasaan ihan mielenkiintoinen elokuva. Kyseessä kuitenkin on ihmissuhteisiin pureutuva draama. Silti se vain tuntui hitusen pitkäveteiseltä. Näyttelijöistä jäivät parhaiten mieleen Andrew Garfield sekä Armie Hammer. Viime vuonna tähän aikaan Garfield oli suhteellisen tuntematon ja näin hänet ensimmäistä kertaa Heath Ledgerin viimeiseksi jääneessä elokuvassa The Imaginarium of Doctor Parnassus. Mielestäni Garfield on yllättävän karismaattinen näyttelijä. Hammer teki kelpo työtä tuplaroolissa. Jesse Eisenbergista on helppo pitää, mutta hän esittää useasti samanlaista roolia, niin myös tässä. Tosin tällä kertaa hänen roolissaan oli sentään k*sipäisempi puoli. Justin Timberlaken haluaisin mielelläni tekevän jo uutta musiikkia, mutta ei häntä tarvitse valkokankaallakaan hävetä, ei huono. Elokuvan soundtrack oli myös hyvä. Trent Reznorin soundi oli tunnistettava. Yllättän tyylikäs.







« Viimeksi muokattu: 27.01.2011 14:55:22 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #522 : 27.01.2011 13:02:34 »
[size=8] Män som hatar kvinnor


   
****[/size]

(2009)
(Suom. Miehet jotka vihaavat naisia)


Pääosissa: Michael Nyqvist, Noomi Rapace, Sven-Bertil Taube, Lena Endre, Peter Andersson
Ohjaaja: Niels Arden Oplev
Käsikirjoittajat: Nikolaj Arcel (kässäri), Rasmus Heisterberg (kässäri) & Stieg Larsson (romaani)



”Jag är ett sadistiskt svin och våldtäktsman.”

 




Mikael “Kalle” Blomkvist (Nyqvist) työskentelee toimittajana Millenium aikakauslehdessä ja on juuri joutunut suureen mediaryöpytykseen. Hänet on tuomittu kunnianloukkauksesta vankilaan. Ennen häkkiin joutumista saa Mikael toimeksiannon erään teollisuussuvun arvostetuimmalta henkilöltä, Henrik Vangerilta (Taube). Mikaelin pitäisi toimittaa suvun historiikkia, mutta pääasiassa hänen tehtävänään on selvittää 40 vuotta sitten kadonneen veljentyttären kohtalo. Aluksi vaikuttaa siltä, että tutkimukset eivät etene minnekään, vaikka suvun sisällä näyttäisi olevan paljon tongittavia salaisuuksia. Yllättäen Mikael saa avukseen nuoren ja salaperäisen hakkerin Lisbeth Salanderin (Rapace).

Elokuva tuntui ensin aika perusdekkarista väsätyltä tekeleeltä ja aloin miettiä, että olinko taas pettymässä kaikkien kuulemieni kehujen jälkeen. Nopeasti se kuitenkin tempaisi mukaansa. Ruotsalainen tuotanto on erittäin laadukkaan näköinen jokaiselta osa-alueelta, että ei voi kuin vain ihailla miten kansainvälisen oloinen se on. Tunnelma oli todella tiivis ja jännittävä läpi elokuvan, vaikka melko pitkä leffa kyseessä onkin. Musiikki oli hyytävää. Ei jäänyt myöskään sellainen olo, että katsojaa olisi aliarvioitu, vaan mukana oli hyviä juonenkäänteitä, eikä mitään loputtoman tylsiä takaa-ajokohtauksia.
Erityisesti ihastuin Noomi Rapacen tulkitsemaan voimakkaaseen naishahmoon Lisbethiin. Ei oikeasti heti tule mieleen noin monipuolista naishenkilöä, vaikka elokuvia ja sarjoja on paljon tullut katsottua. Miten joku voi olla samaan aikaan niin haavoittuvainen ja kova? Koko Millenium-trilogia lopulta kietoutuukin juuri Lisbethin ympärille, kuten jatko-osista käy ilmi. Hänen menneisyytensä selittää paljon miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Lisbethin ja Mikaelin välinen suhde ja jännite on olennainen osa koko elokuvaa. Se kehittyy varovaisesti ja jää lopulta vähän aukinaiseksi, mutta vankka luottamus heidän välillään on.

Vähän pelottaa minkälaisen käsittelyn trilogia tulee kokemaan Hollywoodissa, sillä remaket ovat kovaa vauhtia tulossa.

« Viimeksi muokattu: 14.09.2011 13:17:16 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #523 : 28.01.2011 05:26:08 »
Sherlock - Ensimmäinen tuotantokausi

4/5

Mark Gatiss, Steven Moffat
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Martin Freeman, Una Stubbs, Rupert Graves

Sherlock on BBC:n vuonna 2010 tuottama nykyaikaan siirretty adaptaatio Sherlock Holmesin seikkailuista. Ensimmäinen kausi sisältää kolme puolentoistatunnin mittaista jaksoa.

Päättelykyvyn mestari Sherlock Holmes siirrettynä nykyaikaan vaikutti ideatasolla varsin kummalliselta ajatukselta. Mutta vaikka suurennuslasi on vaihtunut älypuhelimeen ja piippu nikotiinilaastareihin, netissä surffaileva Sherlock tuntuikin yllättävän luontevalta heti alkuun. Itselleni aiemmin tuntematon pääosan Benedict Cumberbatch tekee loistavan roolisuorituksen eksentrisenä induktiovelhona ja brittisarjojen vakiokasvo Martin Freeman toimii myös loistavasti Afganistanin sotaa nähneen Dr. John Watsonin roolissa. Sarjan ensimmäisen tuotantokauden kolmesta jaksosta toinen on selvästi heikoin, mutta varsinkin kolmasjakso on nokkeluudessaan viehättävä ja liimaa katsojan penkkiin koko puolitoistatuntisen kestonsa ajaksi. Sarjan jaksot menisivät helposti läpi vaikka yksittäisinä elokuvinakin.


Sherlockin visuaalinen ilme on yllättävänkin tuoreen oloinen ja tykkäsin varsinkin siitä miten tekstiviestit tuotiin katsojan näkyville puhekuplatyyliin. Jaksojuonet ovat hyvin mietittyjä ja Sherlock on rikoksenratkontasarjana huomattavasti luovempi kuin mitä amerikkalaiset vastineensa. Ensimmäisen tuotantokauden lopetus jättää kuumeisena odottamaan jatkoa ja sitä onneksi onkin tulossa loppuvuodesta toisen tuotantokauden merkeissä. Suosittelen todellakin katsomaan jos sarja aikanaan suomenkanaville eksyy. Voi tosin olla että erikoispitkien jaksojen vuoksi sarja pätkitään suomessa kuuteen osaan ja viikon odottelu puolivälissä jaksoja todellakin rikkoisi jaksojen rytmiä.
« Viimeksi muokattu: 21.05.2011 10:22:32 kirjoittanut Rico »

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #524 : 21.05.2011 10:48:26 »
Garden State (2004)

****½/*****
Draama/Komedia

O: Zach Braff
Pääosissa Zach Braff, Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Ian Holm

Andrew Largeman, heikohkosti menestyvä TV-näyttelijä palaa Hollywoodista kotiseudulleen Newarkiin (Garden state) hautaamaan äitinsä. Kotikonnuillaan Largeman huomaa, ettei meininki ole juuri muuttunut hänen lähdettyään kahdeksan vuotta aiemmin. Entiset kaverit ovat kunnianhimottomia pilvenpolttajia ja kontrolloiva isä etäinen. Largeman ei itsekään ole löytänyt elämälleen varsinaista suuntaa ja luuseriuden tasolla killuvat kaverit toimii viimeisenä sysäyksenä ottamaan itseä niskasta kiinni. Tavattuaan eksentrisen nuoren Samin (Natalie Portman), lapsuudesta asti mielialalääkkeiden turruttamassa sumussa elänyt Largeman päättää lopettaa lääkityksen nauttimisen voidakseen kokea ja tuntea, edes tuskaa.

"This is my life, Dad, this is it. I spent 26 years waiting for something else to start, so, no, I don't think it's too much to take on, because it's everything there is."

Zach Braffin kirjoittama, ohjaama ja tähdittämä kahdenkympin kriisistä kärsiville täydellisesti uppoava Garden State on muodostunut jonkinlaiseksi kaksituhattaluvun indie-elokuvaikoniksi, eikä aivan suotta. Braff pääsee esikoiselokuvassaan varsin hienosti henkisen myöhäisaikuistumisen kynnyksellä olevan miehen pään sisälle ja niinpaljon kuin vihaankin sitä sanaa, Garden State on elämänmakuinen elokuva. Uskottavaa draamaa sävyttää ajoittain päätään nostava ironinen ja kuiva huumori. Kerrontaa tehostaa indieklassikkoja vilisevä soundtrack joka ainakin omissa kirjoissa nousee yhdeksi elokuvahistorian vahvimmista soundtrackeista.

"I know it hurts. That's life. If nothing else, It's life. It's real, and sometimes it fuckin' hurts, but it's sort of all we have."