Elokuva-arvosteluja

[Negativ]

Jatko-osia tuskin kannattaa katsoakaan. Ainaki kaks turhaa jatko-osaa tälleki tehty.

[Thesugarangel92]

Jatko-osia tuskin kannattaa katsoakaan. Ainaki kaks turhaa jatko-osaa tälleki tehty.

Eiks niitä oo ainaski 3 tullu niit jatko-osii ? ellei neljäki en nyt muista : DD

[Negativ]

Jatko-osia tuskin kannattaa katsoakaan. Ainaki kaks turhaa jatko-osaa tälleki tehty.

Eiks niitä oo ainaski 3 tullu niit jatko-osii ? ellei neljäki en nyt muista : DD

Voi olla, mut joka tapauksessa voi päätellä et ne surkeita. : D

[Kiiamo]

Hannah Montana: The Movie

Ja kuten kaikki varmaan tietää, Hannah Montana on Disney Channelilta tuttu sarja nuoresta Miley Stewartista (Miley Cyrus), joka elää kaksoiselämää, ollessaan välillä kuten normaali teinityttö, mutta myös kuuluisa pop-tähti Hannah Montana. Elokuva kertoo, kuinka Hannah/Miley viedään takaisin tähden kotikaupunkiin Tenneseehen.
Siellä Miley saa taas kokeilla miltä tuntuu olla normaali teinityttö ilman suurkaupungin hälinää ja jatkuvaa tähden glamourloistoa.
Siihen aikaan, jonka hän Tenneseessä viettää, mahtuu paljon kaikenlaista eikä aikaakaan, kun neidin lapsuudenystävä astuu kuvioihin.

Elokuva oli pettymys, mut toisaalta en mä odottanutkaan mitään suurta jee-elämystä.
Mut sit toisaalta tää oli ihan hyvää hömppäteiniviihdystystä, mut luulen, etten toista kertaa katsoisi.
Tää täyttää NIIIIN kaikki perus teinielokuvien kliseet ja loppukin oli aika ennalta-arvattava.
Mileyn roolisuoritus on mun mielestä aika lattea ja tunnetta ei kauheesti näkynyt. Mun mielestä jopa sivuroolien esittäjät tuli enemmän esille ku Miley.
 
***

[Jennu]

Ocean's Eleven - Korkeat panokset (2001)


Danny Ocean (George Clooney) on maailmanluokan huijari, joka vapautuu neljän vuoden jälkeen vankilasta. Heti vapauduttuaan hän alkaa suunnitella kunnianhimoisesti suurta ryöstöä: hän aikoo ryöstää kolme kasinoa Las Vegasissa toiveenaan 160 miljoonaa dollaria. Avukseen hän kuitenkin tarvitsee eri alan parhaimmat, jotta ryöstö ottaisi onnistuakseen. Niin hän saa kasaan yksitoistahenkisen tiimin, johtohahmonaan hänen vierellään huijari Rusty (Brad Pitt).
Ocean's Eleveniin on onnistuttu haalimaan monia todella hyviä näyttelijöitä, kuten George Clooney, Matt Damon, Brad Pitt, Julia Roberts ja Elliot Gould. Hyvien näyttelijöiden takia leffaa on kiva seurata, koska jokainen heistä osaa asiansa ja näyttävät vielä todella viihtyvän rooleissaan. Clooney ja Pitt suorastaan loistavat pääosissa, ja mikäpä olisi parempi parivaljakko valkokankaalla kuin ehkä kaksi karismaattisinta miestä maan päällä.
Leffan juoni kulkee tasaisesti eikä jätä katsojalle mitään epäselväksi. Suuri ryöstö näyttää katsojan silmissä ensin jopa liian vaikealta että sellainen voisi mitenkään onnistua (ja tietysti tuollainen olisi IRL vaikeampaa) mutta kun katsojalle selvitetään pari asiaa niin huomaa, että ehkei se niin vaikeaa olekaan. Tarvitaan vaan vähän oveluutta ja hyvää ihmistuntemusta.
Loppu oli ehkä toisaalta vähän ennalta-arvattava mutta en voi sanoa ettenkö pitänyt siitä. Eipä erityisemmin muuta pahaa sanottavaa leffasta ole.

****

[capri]

Tuo eka Ocean on kyl ehdottomasit paras niistä kolmesta!

[Negativ]

Tuo eka Ocean on kyl ehdottomasit paras niistä kolmesta!

Todellakin! Kakkonen oli musta tylsä ja siinä yritettiin temppuilla liikaa. Kolmone oli ihan ok, Al Pacino toi siihen sellaista kivaa särmää.

[Jennu]

Tuo eka Ocean on kyl ehdottomasit paras niistä kolmesta!

Todellakin! Kakkonen oli musta tylsä ja siinä yritettiin temppuilla liikaa. Kolmone oli ihan ok, Al Pacino toi siihen sellaista kivaa särmää.

Mä en oo nähny kumpaakaan jatko-osaa, ton ykkösenkin näin vasta eilen ensimmäisen kerran. mut oon kuullu et jatko-osat on ollu vähä floppei.

[capri]

Tuo eka Ocean on kyl ehdottomasit paras niistä kolmesta!

Todellakin! Kakkonen oli musta tylsä ja siinä yritettiin temppuilla liikaa. Kolmone oli ihan ok, Al Pacino toi siihen sellaista kivaa särmää.

Joo kolmonen oli kans ihan okei. Al Pacino <3

[capri]

Klik! (Click)

***-

Klik! (Click) on vuonna 2006 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen komediaelokuva ja sen on ohjannut Frank Coraci. Pääosissa nähdään Adam Sandler, Kate Beckinsale, David Hasselhoff, Sophie Monk ja Christopher Walken. Elokuvassa Adam Sandler esittää työnarkomaania, joka onnistuu saamaan käsiinsä universaalin kaukosäätimen, jonka avulla voi hallita elämää. Elokuvan juoni on aika tyypillinen tällaiselle komedialle, eikä sinänsä kovinkaan yllättävä. Elokuva on kuitenkin ihan ok. Se välttää suurimmat kliseet, ja elokuvassa on oikeasti pinnan alla jopa sanomaa. Se on paikoin jopa koskettava, jos unohtaa ärsyttävän Adam Sandlerin ilmeilyn, muutamat naurettavan huonot vitsit ja puujalkakomiikan. Miinusta elokuva saa ehdottomasti Sandlerista, joka on rasittava, kuten aina, sekä joistain oikeasti surkeista kohtauksista, jotka olisi voinut editointivaiheessa jättää leikkaushuoneen roskakoriin. Beckinsale on elokuvassa kaunis, Hasselhoff ihan koominen ja Walken ehkä parasta näyttelijärintamalla. Keskivertokamaa kuitenkin. Sophie Monk on kyllä joka elokuvassa aina samanlainen. Toisaalta hänelle toi samanlaisuus sopii huomattavasti paremmin kuin Sandlerille. Elokuvan loppu (siitä enempää paljastamatta) olisi voinut olla toisenlainen, elokuvan olisi voinut lopettaa jo vähän aiemmin. Mutta ihan tämän katsoi ja viihdytti se väsynyttä ihmistä.

[Jennu]

Match Point (2005)


Entinen tennisammattilainen Chris Wilton (Jonathan Rhys-Meyers) tutustuu ystävänsä Tom Hewettin (Matthew Goode) kautta tämän tyttöystävään Nolaan (Scarlett Johansson) ja tuntee välittömästi vetoa häneen. Tomin kautta Chris tutustuu myös Tomin rikkaisiin vanhempiin ja siskoon Chloeen (Emily Mortimer) ja ei kestä kauaakaan, kun Chris ja Chloe astelevat jo alttarille, vaikka Chris ei ikinä ole lakannut tuntemasta mitään Nolaa kohtaan.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta onko Chris valmis luopumaan helposta elämästä ja kaikinpuolin ihanasta vaimosta?
Match Point on hyvä elokuva. Kauhean paljon huonoa en ainakaan itse elokuvasta löydä. Näyttelijät ovat kyllä aika keskinkertaisia, Rhys-Meyersiä lukuunottamatta. Hän hoitaa hommansa kiitettävästi ja hänen hahmonsa ahdistuneisuuteen on helppo samaistua. Juoni on aika hidastempoinen ja saattaa vaikuttaa tylsältä, mutta kun elokuvaa katsoo ajatuksella niin vähän yli kaksi tuntia hurahtaa nopeasti. Elokuvan loppu on yllättävä ja kuin piste i:n päälle. Woody Allen sai käsikirjoituksesta Oscar-ehdokkuuden enkä ihmette sitä ollenkaan, sillä se on loistava.

****

[capri]

Rendition - Poikkeuksellinen luovutus (Rendition)

***+

Rendition (2007) on draamajännäri, jossa pureudutaan siihen, missä kulkee terrorismin vastaisen sodan nimissä tehtyjen ihmisoikeusloukkausten raja. Elokuvan pääosissa on monia tunnettuja tähtiä (Omar Metwally, Reese Witherspoon, Jake Gyllenhaal, Alan Arkin ja Meryl Streep), mutta tästä huolimatta se ei ole ollut mikään menestys. Ehkä elokuva on poliittisesti liiankin suoraviivainen. Elokuva itsessään alkaa ehkä aavistuksen laahaavasti, sillä ohjaaja Gavin Hood tasapainoilee kolmen eri tarinalinjan kanssa. Alussa henkilöhahmoja on jopa aavistuksen liikaa, mutta kun elokuvan on nähnyt kokonaan, tajuaa, kuinka sujuvasti ohjaaja lopulta nämä tarinalinjat yhdistää. Lopussa jännitys on tosi intensiivinen ja henkilöhahmot saavat syvyyttä. Välillä elokuva on jopa oikeasti ahdistava, epäoikeudenmukainen ja raaka, vaikka mitään verta ja suolenpätkiä ei juuri näy. Lopun käänteet tekevät elokuvasta todella katsomisen arvoisen, vaikka se alussa ei ihan katsojaansa palkitsekaan. Elokuvassa on paljon sanomaa, ja se saa ajattelemaan, mutta se ei kuitenkaan tästä kaikesta huolimatta nouse aivan niihin sfääreihin, että sen jaksaisi katsoa välttämättä uudestaan. Näyttelijät osaavat asiansa, vaikka Gyllenhaal onkin välillä aavistuksen tunteeton.

[capri]

Margot at the Wedding (2007)

**

Tämä oli tosi erilainen elokuva! Tosin en ole ihan varma, onko se sittenkään hyvä asia. Elokuva on tragikomedia Margotista (Nicole Kidman), joka lähtee junalla poikansa kanssa pikkusiskonsa Paulinen (Jennifer Jason Leigh) luo osallistuakseen tämän ja tulevan aviomiehen, Malcolmin (Jack Black), häihin. Elokuvassa pureudutaan Margotin ongelmiin, siskojen väliseen suhteeseen sekä pikkuvälähdysten keinoin kuvataan jotain, josta ei kirjaimellisesti mainita mitään. Elokuva on yhdellä sanalla ilmaistuna outo. Hienoa siinä on se, että katsoja joutuu itse ajattelemaan ja pinnistelemään. Henkilöhahmojen historiaa, motiveeja jne. ei suoraan selitetä, mutta toisaalta tästä syystä paljon jää suoranaiseksi mysteeriksi. Näyttelijät osaavat ihan asiansa, mutta erityisesti Jack Black on niin entisten rooliensa vanki, että on outoa nähdä hänet ko. roolissa. Noah Baumbach on käsikirjoittanut ja ohjannut tämän elokuvan, jossa monimutkaiset ihmissuhdekuviot avautuvat lähinnä keskustelujen (jotka tuntuvat hyppivän ajassa ja paikassa) ja outojen tilannekuvausten kautta. Elokuvassa ei yksinkertaisesti tapahdu mitään erikoista. Onko siinä sen hienous? Ehkä. Mutta mulle se ei ihan avautunut. Elokuva loppuu myös vähän kuin seinään, vaikka lopetus olikin aika hieno tälle oudolle elokuvalle. Elokuvan nimi on ironinen, sillä häät jäävät todellakin sivurooliin.

[capri]

Silk (2007)

**

Silk on suhtromanttinen draamaelokuva, jonka pääosissa nähdään aina suloinen Keira Knightley ja todella epäkarismaattinen Michael Pitt. Elokuva oli suoraan sanottuna tosi tylsä. Elokuva palkitsi katsojan kyllä lopussa siinä mielessä, että loppu oli elokuvan paras osa: koskettava, kaunis ja sen avulla tarina sai arvoisensa lopun. Valitettavasti muu elokuva oli puuduttavaa, musiikki liiankin hidastempoista ja Michael Pitt ei sopinut ollenkaan näyttelemään roolihahmoaan. Uskon, että kirja, johon elokuva perustuu, on huomattavasti parempi, koska silloin miespääosan voi kuvitella. Pitt oli aivan liian nuoren näköinen, ja suhteellisen tönkkö. Elokuva ei oikein antanut paljon mitään – muutaman kauniin maiseman ja lopun kauniit sanat, mutta that’s it. Toinen tähti kauniista lopusta ja Keirasta.

[capri]

Sovitus (Atonement)

****+

Sovitus (2007) perustuu Ian McEwanin menestyskirjaan. Tämä traaginen tarina alkaa 1930-luvulta, kun nuori tyttö aiheuttaa inhimillisen tragedian mielikuvituksellaan. Ohjaaja Joe Wright on onnistunut kyhäämään kokoon mielenkiintoisen kokonaisuuden, ja hän esittää tarinan tavalla, jolla katsojan mielenkiinto pysyy yllä. Elokuvan alkuosa on pitkälti pohjustusta tarinalle, mutta mielenkiintoiset aikahyppelyt onnistuvat miellyttämään ainakin minua, lisäksi tarina etenee soljuvasti, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei tapahdukaan. Ohjaaja on saanut pienten yksityiskohtien avulla jännityksen pysymään hyvin yllä. Kerronnan loppupuolella tarina syvenee, ja elokuvassa nähdään monia todella hyviä kuvausteknisiä juttuja. Samoin elokuvan äänimaailma on jotain ihan ainutlaatuista. Pikkutarkkuuteen on todellakin panostettu. Elokuva voittikin tuolta saralta oscarin - ihan ansaitusti. Näyttelijät osaavat asiansa. Pääosissa tarkkaa työtä tekevät Keira Knightley ja James McAvoy, mutta lopulta nuori Saoirse Ronan on se, joka saa haukkomaan henkeä. Aika ilmiömäinen roolisuoritus - jopa karvanverran pelottava. Ihan jossain vaiheessa tuli pikkuisen haukotusta, ja kahden tunnin leffaa olisi voinut tiivistää aavistuksen - muuten tämä oli aika loistokokonaisuus.

[Negativ]

Pitt oli aivan liian nuoren näköinen, ja suhteellisen tönkkö.

Oho. Mun on aika vaikee kuvitella Pittiä tönköksi Funny Gamesin (Usa versio) jälkeen. Makuasioita tietty. Ja voihan se olla, ettei sovi tuollaiseen rooliin. :>

[capri]

Pitt oli aivan liian nuoren näköinen, ja suhteellisen tönkkö.

Oho. Mun on aika vaikee kuvitella Pittiä tönköksi Funny Gamesin (Usa versio) jälkeen. Makuasioita tietty. Ja voihan se olla, ettei sovi tuollaiseen rooliin. :>

No en oo nähny Funny Gamesia, mutta mun on vaikee kuvitella Pittiä uskottavana näyttelijänä (tai ei tönkkönä)

[Rico]

Tuli eilen katottua toistamiseen Burn After Reading, ja pakko kyllä sanoa että Brad Pitt oli siinä loistava pelle. Ekalla kerralla musta tuntu että Brad veti vähän yli, mutta näin toisella kerralla kyllä musta tuntuu että se oli ihan elementissään.

[Rico]

Burn After Reading (2008)


***½/*****

Coenin veljekset ovat tunnettuja hyvistä, mutta jokseenkin oudoista elokuvista. Sellainen on myös Burn After Reading.
Alhaisen turvatason analyytikko Osbourne Cox CIA:sta (John Malkovich) saa fudua työpaikastaan ja päättää kirjoittaa muistelmat. Muistelmat kuitenkin hukkuvat ja kaksi kuntosalilla työskentelevää tomppelia Chad ja Linda (Brad Pitt, Frances McDormand) saa Coxin muistelmat käsiinsä ja erehtyvät luulemaan sitä huippusalaiseksi CIA asiakirjaksi. Kun mukaan lisätään vielä Tilda Swintonin esittämä Coxin tympeä vaimo ja George Clooneyn esittämä kaikkia paneskeleva vainoharhainen Harry Pfarrer ja muutama avioero niin tuloksena on varsin mielenkiintoinen komedia.

Linda: You should put up a note in the ladies locker room.
Chad: Put up a note? "Highly classified shit found: Raw intelligence shit, CIA shit?" Hello, anybody lose their secret CIA shit? I don't think so!

Juonen ja genren perusteella voisi odottaa jotain räiskyvää actionkomediaa mutta Burn After Reading on todella hidastempoinen elokuva. Coenin veljekset tuntuvat tahallaan vihjailevan katsojille että luvassa on hulvatonta räiskettä, mutta todellisuudessa elokuva on aika synkeää "ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa"- meininkiä. Huumori koostuu lähinnä vaivaantuneista hetkistä ja hahmojen luonteista. Kertoo todella paljon komediasta kun se naurattaa enemmän toisella katselukerralla. Tämän voisi sanoa olevan niinkutsuttua älykästä huumoria. Kertaakaan ei tule sellaista oloa että joku vitsi oli liian huono eikä naurata, ja se tekee tästä elokuvasta mielestäni älykkään ja kivan katsoa. Ainakaan katsojaa ei aliarvioida. Näyttelijät ovat kaikki huippuluokkaa ja tuttuja jo valmiiksi, sillä osastolla ei ole mitään ongelmaa. Ohjaus on aika hillittyä, ja tukee hienosti leffan outoa odottelevaa tunnelmaa.
Mitään onelinervitsi-ilotulitusta on siis turha odottaa tältä rainalta, mutta jos musta huumori uppoaa niin Burn After Readingissä on pari varsin metkaa hetkeä.

[Negativ]

Tuli eilen katottua toistamiseen Burn After Reading, ja pakko kyllä sanoa että Brad Pitt oli siinä loistava pelle. Ekalla kerralla musta tuntu että Brad veti vähän yli, mutta näin toisella kerralla kyllä musta tuntuu että se oli ihan elementissään.

Se oli kyllä yllättävän hyvä. En osannu yhtään odottaa. : D Repeilin vaan ihan kympillä sen ilmeille ja tavalle jauhaa purkkaa.

[Rico]

Moulin Rouge! (2001)


****+/*****

En tiennyt elokuvasta juuri mitään etukäteen vaikka olinkin kuullut monen puhuvan siitä ja kehuvan sitä. Baz Luhrmannin musikaali Moulin Rouge! (ransk. punainen mylly = Pariisilainen yökerho) sijoittuu 1900-luvun pariisiin. Tarina on musikaaleille tyypillisesti varsin löyhä, tälläkertaa jälleen yksi Romeo & Julia- variaatio. Aloitteleva kirjoittaja Christian (Ewan McGregor) rakastuu uuden produktionsa näyttelijään, Moulin Rouge-kabareetähtöseen Satineen (Nicole Kidman). Valitettavasti teoksen rahoittava Duke on sopinut Moulin Rougen johtajan kanssa että hän saa Satinen itselleen vastineeksi sijoituksestaan. Näin syntyy perinteinen romanttisen draaman kuvio kielletystä rakkaudesta. Hahmot ovat yhtä yksiulotteisia kuin tarinakin mutta se ei kiinnosta ketään kun kyseessä on musikaali. Kappaleissakin on otettu se kaikista helpoin tie ja suuri osa musikaalin originaalitsipaleista on kaikille tuttuja hittejä kuten Madonnan Like a Virgin ja Beatlesin All You Need Is Love (mikä on sinänsä persoonallista kun elokuva sijoittuu aikaan ennen näitä lauluja). Elokuva on suunnattu selvästi pääasiassa naispuolisille katsojille ja yyberromantikoille, mutta elokuvasta löytyy kyllä muitakin elementtejä kuin varsin alleviivattu (mutta onnistunut) rakkausteema.

"The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return."

Missä elokuva erottuu sitten massasta on sen visuaalinen tykitys. Nopeat leikkaukset, tyylimyllymäinen kameran kieputus ja uskomaton väriloisto luovat Moulin Rouge!lle täysin persoonallisen ja omannäköisensä graafisen ilmeen. Moulin Rouge!a ei voi helposti verrata oikein mihinkään toiseen elokuvaan. Myös elokuvan huumori on varsin persoonallista. Tietynlainen lapsenomaisuus ja viattomuus on sekoitettu kaksimielisyyksiin mistä tulee ensimmäisenä mieleen Amelié. Loistavaa leffassa on se miten pääpari heittäytyy rooleihinsa. Kidman ja varsinkin McGregor ovat sellaisia näyttelijöitä joita olen aina pitänyt keskinkertaisuuksina ja sellaisina perusnäyttelijöinä jotka esittävät aina itseään roolissa kuin roolissa. Molemmat kuitenkin laulavat tässä musikaaliosuutensa itse ja McGregor uppoutuu rooliinsa haaveilevana kirjoittajanalkuna hienosti, me likey.

[capri]

Vicky Christina Barcelona (2008)

****½

Voiko elokuvalla olla parempaa nimeä! Jotenkin tuon elokuvan nimen takia innostuin katsomaan tämän elokuvan, vaikka syystä tai toisesta olen yleensä vältellyt Woody Allenin elokuvia. Olen jotenkin ajatellut, että ne ovat minun makuuni liian synkkiä ja neuroottisia. Neuroottisuutta oli kyllä tässäkin leffassa, mutta elokuva kuitenkaan ei ollut ollenkaan synkkä - tai ainakaan liian. Elokuvana Vicky Christina Barcelona on mielestäni älykäs komedia ihmissuhdekuvioista. Elokuvan kerronta on paikoittain nerokasta ja tavanomaisesta kolmiodraamasta on saatu mielenkiintoinen. Elokuvan juoni on aika yksiselitteinen, mutta juuri kerronnan hienouden takia ja loistavien näyttelijöiden ansiosta elokuvassa on potkua ja iloa. Vicky (Rebecca Hall) ja Christina (Scarlett Johansson) matkaavat Barcelonaan (ja tähän kohtaan täytyy kehua, että Barcelona toimii loistavasti melkein kuin yhtenä roolihahmona - aivan ihastuttavien maisemien takia elokuvassa on taikaa). Barcelonassa he tutustuvat Juan Antonioon (Javier Bardem) ja tämän vähän sekopäähän ex-vaimoon (Penélope Cruz). Sen kummemmin juonesta paljastamatta kerron, että Penelope Cruz on uskomattoman hyvä tässä leffassa. Harvoin tykkään, jos näyttelijät puhuvat kieliä, joita en osaa, koska en tykkää lukea tekstitystä, mutta Cruzin tunteet ja olemus on niin vahvasti läsnä, että samaa kieltä ei edes tarvita. Oscarin arvoinen suoritus ehdottomasti. Johansson onnistuu myös hyvin, ja vähän tuntemattomampi Rebecca Hall on todella hyvä. Javier Bardem onnistuu olemaan samaan aikaan sekä uskomattoman seksikäs että uskottava näyttelijä. Elokuva on tarpeeksi lyhyt, joten vähän löyhä tarina (siinä mielessä löyhä, ettei mitään kovin jännää tapahdu) ei ehdi puuduttaa lainkaan. Psykologisesti elokuva sen sijaan on todella mielenkiintoinen, ja elokuvan loputtua jää pohtimaan elämää.

[capri]

tyylimyllymäinen kameran kieputus

Ihana Tyylimyllyt!

[capri]

Braveheart - Taipumaton (Braveheart) 1995

*****

Miksi Braveheart on niin hyvä? Kolmella sanalla ilmaistuna: Se jää mieleen. Tämä viisi oscaria voittanut elokuva on likipitäen kolme tuntia pitkä, mutta ei missään vaiheessa tylsä, aika kuluu siivillä. Elokuvassa on kaikkea: toimintaa, huumoria, romantiikkaa ja jännitystä. Se on spektaakkeli, jolla on sanomaa. Mel Gibson tekee elämänsä roolin. Elokuvan massiivisen dramaattiset taistelukohtaukset, silmiä hivelevät kuvat ja jopa raa'at verenvuodatuskohtaukset ovat nautinnollista katsottavaa. Elokuva on uljas, historiallinen (vaikkei yhtään todenmukainen) eepos 1200-luvulla eläneestä skotlantilaisesta William Wallacesta (Mel Gibson), jonka henkilökohtainen kosto muuttuu veriseksi taisteluksi vapaudesta. Elokuvan ohjannut Gibson on yhdessä käsikirjoittajan Randall Wallacen luonut erinomaisen kiehtovan kokonaisuuden, joka on täynnä tunteita, rohkeutta ja riipaisevia käänteitä. Loppu saa niskavillat nousemaan pystyyn. Toki jotkut (romanttiset) kohtaukset tuntuvat vähän turhankin ylimääräisiltä, mutta erityisesti upean musiikin sävyttämät taistelut ovat jotain niin upeaa, että jo pelkästään kaiken sen komeuden takia tämä leffa täytyy katsoa. Mel Gibson sinisine silmineen on niin hyvä, että muut henkilöt ja näyttelijät jäävät vähän toispuoleisiksi. Plus miehen skottiaksentti on aivan ihanaa. Tämä elokuva on vaikuttanut minuun pysyvästi.

[capri]

Night at the Museum (2006)

***

Ensin kun aloin katsoa tätä leffaa tietämättä siitä yhtään mitään, ajattelin: tämän täytyy olla huono leffa. Kun leffa sitten alkoi ja Ben Stiller (Larry Daley), jonka varaan leffa oli oikeastaan rakennettu, ei naurattanut pätkääkään, arvasin leffan juonen välittömästi (jopa seuraavan kohtauksen pystyi ennustamaan), näyttelijät olivat epäuskottavia ja tunsin suoranaista myötähäpeää leffan tekijöitä kohtaan, päätin että whaat'eva katsotaan nyt vain tämä sellaisella puhtaalla lapsenmielisellä innostuksella. Sitten leffa muuttuikin yllättäen hauskaksi. Owen Wilsonin näyttelemä pikkumies (Jedediah) oli todella sympaattisen hauska, apina nauratti minua, vaikka ei tehnytkään mitään yllättävää, ja Stillerkin onnistui muuttumaan vähän miellyttävämmäksi. Elokuva todellakaan ei tuonut mitään kovin uutta ja ihmeellistä, mutta se oli omalla tavallaan hyvä ja onnistunut perhe-elokuva ja seikkailuleffa. En sanoisi, että se oli hyvä komedia (vaikka itse asiassa nauroinkin monessa kohdassa), eikä se koskettanut (vaikka jotkut kohtaukset olivat ihania), se kuitenkin oli hyvänmielen viihde-elokuva ja elokuvan loputtua saatoin sanoa, että kyllähän se ihan kannatti katsoa.