Elokuva-arvosteluja

[ilppez]

^Toi oli kyllä hämmentävä leffa, ku katoin sen muutama kuukaus sitten. Paikoitellen meni jo liian K-osastolle dialogi. Mutta ihan loppu oli hyvä ja toi kappale oli ihana.

[capri]

^Toi oli kyllä hämmentävä leffa, ku katoin sen muutama kuukaus sitten. Paikoitellen meni jo liian K-osastolle dialogi. Mutta ihan loppu oli hyvä ja toi kappale oli ihana.

Joo. Tää elokuva kyllä ansaitsi sen K-15 merkinnän tosta dialogistaan, vaikka olihan leffassa myös pikkuisen paljasta pintaakin.

[Negativ]

Closerissa ei oikeen muuta hyvää ollukaan ku Damien Ricen biisi (kannattaa tsekata muutaki tuotantoo) ja Jude Law joka on jumalainen ilmestys. :'D

[Negativ]

[size=8] The Twilight Saga: New Moon




**½ tai *** ja Suomen valtion mittainen miinus[/size]

 (2009)
 



Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Billy Burke, Ashley Greene, Dakota Fanning, Michael Sheen
Ohjaaja: Chris Weitz
Käsikirjoittajat: Melissa Rosenberg & Stephenie Meyer (romaani)



”The Next Chapter Begins.”



Lisää tahatonta komiikkaa.



New Moon jatkaa suosittua Twilight sarjaa. Uskoin ja toivoin elokuvan olevan parempi kuin edeltäjänsä, mutta sain kokea karvaan pettymyksen. Ja kyllä tiedän, että kirjat pesevät leffaversionsa 10000000000-0…mutta silti.
Sinänsä elokuva lähtee ihan hyvin käyntiin, katsojille esitellään tilanne suhteellisen lyhyesti. Bella (Stewart) on tavallinen tyttö, joka nyt vaan sattuu seurustelemaan maailman komeimman vampyyrin Edwardin (Pattinson) kanssa. Bella inhoaa yllätyksiä, mutta totta kai Cullenien yliystävällinen vampyyriperhe on järjestänyt Bellalle syntymäpäivät. Juhlissa kuitenkin tapahtuu ikävä välikohtaus, joka tuntuu saavan Edwardin hermot kireälle.




Yllättäen Edward hylkää Bellan ja matkustaa kauas pois perheineen. Bella angstaa pitkän tovin kunnes keksii tavan nähdä edes vilauksen Edwardista. Suunnitelman toteuttamiseen hän tarvitsee vanhaa ystäväänsä Jacobia, tuttavallisemmin Jake (Lautner). Yhdessä he viettävät aikaa moottoripyörää korjaten. Elämä hymyilee taas hetken. Pian Jake kuitenkin muuttuu, tuntuu siltä kuin hänet olisi saanut valtaansa sama omituinen voima kuin monet Jaken ystävistäkin. Mitä ihmettä on tapahtumassa?
Käy ilmi, että tässä maailmassa elää paljon vampyyreja omituisempiakin otuksia. Jos tässä ei ollut tarpeeksi, niin kaiken kukkuraksi Victoria haaveilee kostosta ja Edward on pulassa.

Elokuvassa ärsyttää suunnilleen samat asiat kuin ensimmäisessä osassakin; kankea käsikirjoitus ja tahaton komiikka. Muutamat näyttelijöistä eivät ole osoittaneet kehitystä suuntaan tai toiseen. Bellan ystävät jäävät etäisiksi ja en edelleenkään ymmärrä sitä miksi heistä on tehty niin teinimäisiä. Nyt ehkä tässä osassa Cullenien perheen varjoon jääminen otti eniten päähän, Carlislelle ja muille enemmän tilaa! Tiedän kyllä, että kirjassakaan he eivät ole järjettömän suuressa osassa, mutta harmitti suuresti silti. Sitten se, että en voi sietää Lautneria ja ylipäätään Jake-Bella kuviota. Pattinson oli meikattu liian riutuvaksi!

Käsikirjoitus on siis todellakin omituisen kankeaa ja töksähtelevää. Osittain nämä kökkömäiset vuorosanat taannuttavat taitavammatkin näyttelijät. Pattison miettii aina puoli vuotta ennen kuin lausuu vuorosanansa, Stewartilla on kulmakarvat koko ajan kurtussa ja Lautner ei vaan osaa. Miksi Edwardin vuorosanoista on tehty noin mahtipontisia ja dramaattisia? Kirjasta on kaivettu esiin mahdollisimman suurieleiset lauseet. Ohjaajan muutoksen huomaa heti, mutta en oikeastaan osaa sanoa oliko vaihdos hyvä vai huono asia. Weitz ehkä kiinnittää huomiota oleellisempiin seikkoihin eikä liikaa pieniin yksityiskohtiin. Tarinan eteneminen tuntui jossain kohdin pitkäveteiseltä ja hitaalta, loppua kohden saatiin kuitenkin vauhtia, mutta varsinainen kliimaksi jäi puuttumaan. Jos olisin nuorempi, niin olisin varmaan pitänyt tätä mestariteoksena.
Hyvää elokuvassa oli jälleen mainio soundtrack joka pitää sisällään niin The Killersiä kuin Museakin. On myös pakko kehua Michael Sheeniä, joka oli Aron roolissa. Tätä lisää! Mieshän oli täysin mielipuoli. Myös Dakota Fanning onnistui saamaan oikeanlaista bitch-asennetta Janen rooliin. Voltureja olisi jaksanut katsoa kauemminkin.


Parasta leffassa oli Edwardin kohtaus alussa, kun hän käveli Bellan luo koulun pihalla paita tuulessa liehuen, oi kyllä sisäinen teinityttöni oli aivan sekaisin. Amen. (Hehhee, oli ihan pakko. :'DD)

[capri]

Closerissa ei oikeen muuta hyvää ollukaan ku Damien Ricen biisi (kannattaa tsekata muutaki tuotantoo) ja Jude Law joka on jumalainen ilmestys. :'D

Pitää kyllä tsekata, ihastuin sen verran paljon tyypin ääneen.

[capri]

Agentti 86 (Get Smart) 2008

***

Leffassa wannabe huippuvakooja Maxwell Smart (Steve Carell) saa elämänsä tilaisuuden, kun yllättävä räjähdys pakottaa oikeat agentit pois pelistä. Maxwell Smart lyöttäytyy yhteen kuuman agenttikollegansa Agentti 99:n (Anne Hathaway) kanssa estääkseen terroristiryhmä Kaoksen suunnitelmat Los Angelesin räjäyttämiseksi. Leffa on oikeastaan aika hupaisa ja hauska, vaikka Carellin teennäinen hymy välillä onkin vähän siinä rajoilla, että onko se hauskaa vai ei. Päädyin siihen, että se on. Anne Hathaway on jotenkin ihan tyhmässä roolissa, mutta kyllähän sitä nyt katselee. Muuten leffa on niin päätähuimaavan nerokas käänteineen, ettei mitään rajaa. No tosissaan en tätä leffaa ehkä nostaisi mihinkään kovin korkealle jalustalle, mutta kepeää lauantai-illan viihdettä tämä tarjosi. Eikai ihan ok toimivia ja semihauskoja toimintakomedioita voi olla liikaa.

[Negativ]

En oo tota uutta Agent 86 nähny, mut rakastin sitä alkuperästä sarjaa ja leffaa jotka on tehty joskus 60-luvulla. Ne oli älyhauskoi. :'D

[capri]

A Good Year - Mainio vuosi (A Good Year) 2006

***½

A Good Year – Mainio vuosi on Ridley Scottin ohjaama, vuonna 2006 valmistunut draamaelokuva. Peter Maylen samannimiseen romaaniin pohjautuvan elokuvan pääosassa näyttelee Russell Crowe. Elokuva kertoo Max Skinner -nimisestä sijoittajahepusta (Crowe), jonka setä kuolee yllättäin ja jättää Skinnerille perinnöksi suuren viinitilan, jota tämä alkaa kunnostaa. Elokuvan alkukohtaus on heti sellainen, joka herättää mielenkiinnon, vaikka en tiennyt yhtään minkälainen leffa oli kyseessä. Kohtaus, jossa nuori Max ja hänen setänsä keskustelevat ja pelaavat shakkia, on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja jopa hauska. Elokuva onnistuu myös melkein koko kaarensa ajan pysymään eloisana ja innostavana. Tykkäsin erityisesti monista pienistä kohtauksista. Tätä katsoessa tuli hyvä ja iloinen fiilis. Elokuvan näyttelijät ovat tosi hyviä ja aivan ihastuttavan kaunis Marion Cotillard hurmaa Fanny Chenalina. Crowe onnistuu olemaan välillä tosi nörttimäisen näköinen ja välillä tosi seksikäs - miten se on mahdollista! Ihana elokuva, joka hurmaa tavallisuudellaan. Hahmot tuntuvat tosi eläviltä ja ranskan kieli on niin sointuisaa.

[Rico]

Voinen allekirjoittaa kaiken tuosta, ehkä lukuunottamatta Crowen seksikkyyttä meikäläisen silmissä. Todella raikas elokuva josta jää hyvä maku suuhun <: Ei mitään maata mullistava, mutta jotenkin tavallisuudessaan piristävä.

[Rico]

Lock, Stock and Two Smoking Barrels (1998)

***+/*****

Guy Ritchie
(Jason Statham, Vinnie Jones, Jason Flemyng, Nick Moran, Steven Mackintosh)
Crime, Comedy

Brittisävytteisistä rikoskomedioista tunnetuksi tulleen ohjaaja/käsikirjoittaja Guy Ritchien ensimmäinen täyspitkä elokuva Lock, Stock and Two Smoking Barrels edustaa brittirikosleffoja parhaimmillaan. Leffa oli Ritchien läpimurto kertaheitolla kuuluisuuteen, eikä ihme että Lock, Stock and Two Smoking Barrels on näyttänyt suuntaa myös hänen myöhemmille hyvin samankaltaisille elokuvilleen (Snatch, Rock'n'Rolla). LSaTSB löytyy IMDb:n kautta-aikojen 250 parhaan elokuvan listalta, joten jotain hänen on täytynyt tehdä oikein.

Elokuva alkaa kun neljä kaverusta Eddie, Bacon, Soap ja Tom keräävät 100,000 puntaa osallistuakseen Lontoon alamaailman jehun "Hatchet" Harryn pokeripeliin. Kaverusten vedenpitävä suunnitelma kuitenkin vuotaa kuin verkkopaita ja pojat ovatkin pian häviöllä puoli miljoonaa. Harry ja tämän kivikasvoinen gorilla Barry antavat pojille viikon maksuaikaa ja heille selviää että "Hatchet" Harry ei ole kaveri jolle haluaa olla velkaa. Neljä kaveria keksivätkin pian kepulikonsteja rahan haalimiseksi, samalla kuitenkin suututtaen puolet Lontoon rikollisista. Sekasotkun seurauksena luodit ja kirosanat viuhuvat kun brittivorot ottavat mittaa toisistaan.

Lock, Stock and Two Smoking Barrels on vauhdikas elokuva, ja dialogia lentää naamalle kuin sukkia rikkinäisestä pesukoneesta. Elokuvan nopeasti vaihtuvat maisemat ja iso liuta hahmoja tekee leffasta keskittymistä vaativan ja useampi katsomiskerta varmasti vaaditaan, että jokainen detalji ja informaationpalanen löytää katsojan aivot. Välillä tuntuu että tarinalle irrallisia hahmoja ja tapahtumia pusketaan liiallisella tahdilla ja koko homma jää kovin etäiseksi sekoiluksi. Ohjaaja Guy Ritchien myöhempi ohjaustyö Snatch onkin hyvin samantyylinen, mutta paljon ehjemmän oloinen paketti ja vähänkuin "paranneltu versio" Lock, Stock and Two Smoking Barrelsista. Näyttelijät osuvat kuitenkin kukin nappiin ja elokuvan outo mutta koominen tunnelma on onnistunut. Loppuakohden sekavuus vähenee irrallisilta tuntuneiden tapahtumien nivoutuessa yhteen. Britannian Pulp Fictioniksikin haukuttu Lock, Stock on kuitenkin viihdyttävä ja älykäs rikoskomedia ja menestyksensä ansainnut. Ja elokuva jossa mies hakataan hengiltä kumidildolla ei voi mitenkään olla täysi susi. Pidätän oikeuden parantaa arvosanaa katsottuani elokuvan joskus toiseen kertaan.

[Negativ]

[size=8] Over the Hedge




**½ [/size]

 (2006)
 
(Suom. Yli Aidan)


Pääosissa: Bruce Willis, Garry Shandling, Steve Carell, Wanda Sykes, William Shatner, Nick Nolte, Allison Janney, Avril Lavigne
Ohjaajat: Tim Johnson & Karey Kirkpatrick
Käsikirjoittajat: Len Blum, Lorne Cameron , David Hoselton, Karey Kirkpatrick, Michael Fry, T. Lewis & Chris Poche



”Nuts!”


Vauhdikas seikkailu kertoo viekkaasta pesukarhusta RJ:stä (Williams), joka on kovasti ruoan perään. RJ onnistuu säätämään kaikenlaista ja siinä sivussa sitten menevätkin pelottavan karhun (Nolte) ruoat ja tavarat ihan pirstaleiksi. Äksy Vincent karhu antaa RJ:lle viikon aikaa kerätä kaikki ruoat ja tavarat kasaan ja niiden pitää olla tismalleen samanlaisia kuin pilalle menneet. Jos RJ epäonnistuu hänen luonnollisesti käy köpelösti.







Metsässä asuu otusten ryhmä, johon muun muassa kuuluu Hammy orava (Carell) ja joukkiota johtava kilpikonna Verne (Shandling). Eläimet heräävät talvinokosilta. Sillä välin metsän laitaan on ilmestynyt valtava pensasaita, jonka takana on uusi asuinalue aivan kaupungin kupeessa. RJ lyöttäytyy näiden eläimien ryhmään tarkoituksenaan käyttää heitä apuna ruoan ja tavaroiden keräämisessä. Ihmisten kohtaaminen on koko ikänsä metsässä asustaneille eläimille suuri seikkailu, josta ei tietysti kommelluksitta selvitä.

Over the Hedge on upeasti animoitu lastenelokuva. Sen hahmot ovat kaikki persoonallisia ja ääninäyttely on onnistunutta. Noin 1 h 15 min kestävä elokuva tuntuu lyhyen kestonsa vuoksi täyteen ympätyltä. Se on toki vauhdikas ja paikoin hauska, mutta silti liian moneen suuntaan poukkoileva. Tiedän etten ole välttämättä ihan kohderyhmää, mutta tuntui siltä kuin leffa olisi mennyt pikakelauksella. Mieleenpainuvat hahmot kuten Hammy tai asuinalueen asukasyhdistyksen johtajan persialainen kissa piristivät sekavaa kokonaisuutta. Elokuva ei ole missään nimessä huono nykyanimaatioksi, en vain ymmärrä tällaisten touhotuspiirrettyjen päälle.

[Negativ]

[size=8] Deja Vu




**½ [/size]

 (2006)
 


Pääosissa: Denzel Washington, Val Kilmer, Paula Patton, Adam Goldberg, James Cazeviel
Ohjaaja: Tony Scott
Käsikirjoittajat: Bill Marsilii &Terry Rossio




”U can save her.”



New Orleansissa räjähtää jokilautta, jonka kyydissä on suuri joukko kotiutuneita merijalkaväen sotilaita yhdessä perheineen. Räjähdys on todella tuhoisa ja satoja ihmisiä menehtyy. Joesta löytyy vielä myöhemmin Claire nimisen naisen ruumis (Patton). Ensin näyttää siltä, että Claire on ollut yksi lautan räjähdyksen uhreista, mutta tutkinnassa selviää hänen olleen kuollut jo ennen räjähdystä. Claire näyttää liittyvän jollain tavalla kyseiseen pommi-iskuun. ATF agentti Doug Carlin (Denzel Washington) tutkii tapausta ja pääsee hämmästyttävällä tavalla sisälle Clairen elämään, kun hänet värvätään uuteen huippututkimusryhmään, jonka johdossa on FBI agentti Paul Pryzwarra (Val Kilmer).
Tällä valtion ryhmällä on käytössään käsittämättömän arvokas laite jolla näkee menneisyyteen. Laitteen avulla tutkitaan Clairen yhteyksiä pommimieheen. Sitten heitetäänkin kehiin sellaisia ajatuksia ja teorioita, että meikäläinen putoaa saman tien kärryiltä. Doug Carlinille tuntuu kehittyvän jonkin asteinen pakkomielle Clairesta, sillä Dougilla on suuri tarve saada Claire pelastetuksi.
 Leffassa pohditaan menneisyyden muuttamisen mahdollisuuksia. Tämä scifi-action paketti ei vain starttaa missään vaiheessa kunnolla käyntiin. Se on ylipitkä ja jaaritteleva. Katsojana toivoin räjähtävää ja vauhdikasta loppua, mutta kun sekin sitten jäi vielä uupumaan. Paperilla juoni on varmasti näyttänyt aluksi hyvältä. Jokainen on todennäköisesti joskus kokenut déjá vu ilmiön. Sen kokemuksen herättämillä ajatuksilla on hauska leikitellä, mutta tämä leffa ei vain toimi. Onneksi sentään Washington on pääosassa, se jollain lailla tekee katsomisesta ihan mukavan kokemuksen.

[capri]

^Mä jotenkin tykkäsin tosta ideasta ja leffasta. Vaikka allekirjoitan kyllä monet kommenttisi.

[Negativ]

[size=8] About Schmidt




**½[/size]

 (2002)
 


 Pääosissa: Jack Nicholson, Kathy Bates, Hope Davis, Dermot Mulroney, June Squibb
 Ohjaaja: Alexander Payne
 Käsikirjoittajat: Louis Begley (romaani), Alexander Payne & Jim Taylor


”Schmidt Happens.”


Warren Schmidt (Nicholson) on kuudenkympin ohittanut äijänköriläs, joka on juuri jäänyt eläkkeelle. Elämä kotona tuntuu tylsältä, ei ole mitään tekemistä. Warren miettii tajuaako hänen tilalleen ylennetty nuori pojankloppi mitään firman asioista. Tylsistyneenä tv:n edessä istuva Warren näkee mainoksen, jossa kehotetaan ihmisiä hankkiman kummilapsi jostain kehitysmaasta. Warren päättää tarttua tilaisuuteen, niinpä hän alkaa kirjoitella tälle lapselle kirjeitä. Kummilapsesta tulee tarinan yksi punainen lanka, joka tuo elokuvaan loppuun koskettavan vivahteen (ehdottomasti parasta leffassa oli loppu).
Warren kokee kovan takaiskun vaimon menehdyttyä. Suhde tyttäreen on muuttunut etäiseksi eikä Warren oikein tiedä miten voisi asian muuttaa. Hän päättää lähteä matkalle ja vierailla muutaman tutun luona.

About Schmidt on kehuttu mustakomedia. Itse en vain päässyt elokuvaan sisälle, se sisälsi muutamia todella herkullisia hetkiä (myös Kathy Batesin roolihahmo oli loistava), mutta silti jossain oli vikaa. Nicholson jopa oli siedettävä  ja kamalan rupsahtaaneen oloinen :O (mun Nicholson inho on yleisesti tunnettu asia. 8D). Ehkä en ymmärtänyt leffan sanomaa, kun olen vielä niin nuori. Päähenkilöllä kun sitä elämänkokemusta on karttunut enemmänkin ja sanomana oli elämässä tehtyjen valintojen pohtiminen. Ehkä pitäisi katsoa toistamiseen ja keskittyä paremmin. Hyviä hetkiä kun tässä kuitenkin oli. Varsinkin Schmidtin patoutuneen vihan purkautuminen  kummilapsen kirjeisiin oli jotain parasta.





Ja 2,5 putki jatkuuuuu…

[Negativ]

[size=8] Shooter




**½[/size]

 (2007)
 


 Pääosissa: Mark Wahlberg, Michael Peña, Danny Glover, Kate Mara, Elias Koteas
 Ohjaaja: Antoine Fuqua
 Käsikirjoittajat: Stephen Hunter (romaani "Point of Impact") & Jonathan Lemkin


”Yesterday was about honor. Today is about justice...”


Yksi ruokalusikallinen Takaa-ajettua ja ripaus Ramboa.


Shooter on suoraviivainen toimintaleffa, jossa ei säästellä vauhdikkaissa kohtauksissa. Entinen merijalkaväen tarkka-ampuja Bobby Lee Swagger (Wahlberg) on eräkoitunut metsän keskelle koiransa kanssa. Takaraivossa kummittelee yhtä parin vuoden takainen tehtävä, jossa Bobby ja hänen paras ystävänsä hylättiin kentälle kohtalokkain seurauksin. Eversti Isaac Johnson (Glover) lähtee henkilökohtaisesti tapaamaan Bobbya, koska hänet haluttaisiin palkata valtion hommiin. Kyseessä on erittäin vaarallinen tehtävä, presidentin murhan estäminen. Lopulta käy niin, että Bobby lavastetaan syylliseksi eikä hänelle jää muuta mahdollisuutta kuin pakeneminen.
Elokuvan on saanut perään suomenkielisen lisänimen Takaa-ajettu. Takaa-ajettu leffan se tuo mieleenkin, kun toinen toistaan nerokkaammilla tempuilla Bobby saa karistettua petolliset takaa-ajajat kannoiltaan.
Mukaan kehiin heitetään hieman tohelon oloinen FBI-agentti Nick Memphis (Peña) ja guuma exä Sarah (Mara=HOT). Shooter on sinänsä ihan kelpo action pätkä, mutta se ei vain erotu massasta. Lisäksi se ramboilu nyt vain tuntui naurettavan epäuskottavalta. No joo, tiedän, että actionia ei voi muutenkaan kovinkaan uskottavaksi kutsua, mutta joissain leffoissa se epäuskottavuus ei häiritse, tässä tapauksessa asia vain on niin. Lopun venyttäminen vähensi pisteitä. Ei silti huono, mutta ei vain mullistanut maailmaa.

[Rico]

Definitely, Maybe (2008)

****/*****

Draama, Komedia
Traileri

Adam Brooks
(Ryan Reynolds, Abigail Breslin, Elisabeth Banks, Isla Fisher, Rachel Weisz)

Definitely, Maybe alkaa kun avioeron partaalla oleva Will Hayes (Ryan Reynolds) alkaa kertomaan tyttärelleen Mayalle (Abigail Breslin) tarinaa hänen menneisyytensä suhteista. Elokuvassa saadaan hauskaa pikku mysteeriä aikaiseksi kun Maya yrittää tarinan perusteella päätellä kuka tarinan kolmesta naisesta (Banks, Weisz, Fisher) on hänen äitinsä. Ja kun Willin muistelmat lähenevät nykyhetkeä alkaa Mayalle hahmottumaan loppu jota hän ei odottanut.

What's the boy word for 'slut'?

Definitely, Maybe on melkoisen kevyttä romanttista hömppää mutta kuitenkin paljon toimivampaa draamaa kuin useimmat tämän tyylilajin edustajat. Ryan Reynolds on pääosassa oma loistava itsensä eikä kukaan leideistäkään jää hänen varjoon. Varsinkin Isla Fisher on ihastuttava omintakeisena Aprilina. Clint Mansellin rauhallinen musiikki osuu tässäkin elokuvassa kohdalleen ja on omiaan luomaan tunnelmaa varsinkin vakavemmissa kohtauksissa. Nokkelan juonensa ansiosta yksi toimivimmista leffoissa näkemistäni rakkaustarinoista, ei liian ennalta-arvattava, ei liian siirappinen, mutta kuitenkin hyväntuulinen. Suosittelen aikalailla kaikille %P.

[capri]

Vuosi nuoruudestani (Girl, Interrupted) 1999

****

Ohjaus: James Mangold
Pääosissa: Winona Ryder, Angelina Jolie, Brittany Murphy, Clea DuVall, Elisabeth Moss, Jared Leto ja Whoopi Goldberg

Tämä elokuva on kevyt ja naisellinen versio Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän -elokuvasta, sillä Claymooren mielisairaalassa ei ole sadistisia hoitajia, huonoja oloja tai mitään todella ahdistavaa. Itse tosin tykkään siitä, että elokuva onnistuu olemaan koskettava, tunnelmallinen, dramaattinen ja hauskakin kuvaus mielisairaalasta. Ei kaiken tarvitse olla synkkää ahdistusta, vaikka aihe sinänsä onkin ahdistava. Susanna Kaysenin omaelämäkerralliseen bestselleriin Girl, Interrupted perustuva elokuva onnistuu pitämään otteessaan. Suurin syy tähän on kuitenkin mielenkiintoiset henkilöhahmot ja loistava näyttelijätyö (Jolie sai roolistaan sivuosaoscarin), sillä juonesta puuttuu kuitenkin se todellinen terävyys ja intensiivisyys. Susanna Kaysen (Ryder) joutuu mielisairaalaan, koska hän on yrittänyt tappaa itsensä. Susanna ei ymmärrä tuntemuksiaan, hulluuttaan eikä hänellä ylipäätään ole halua ymmärtääkään. Sairaalassa hän tutustuu samanhenkisiin (tai sitten ei) potilaisiin, joista hulluin on sosiopaatti Lisa (Jolie). Elokuva ei ole ehkä parasta, mitä tästä aiheesta olisi saatu aikaiseksi, mutta minuun jopa tietynlainen lakonisuus ja tasaisuus iski, ja näin pinnan alla jotain syvempääkin, mitä ehkä pinnalta katsoen näkyi.

[Negativ]

Oon kattonu sairaasti leffoi, mut en jaksa vääntää tekstii. 8(

[capri]

Freedomland (2006)

*

Ohjaaja: Joe Roth
Pääosissa: Edie Falco, Julianne Moore, Ron Eldard, Samuel L. Jackson

Elokuva on surkean huono. Heikko tekele, jota Mooren ja Jacksonin edes kohtalaiset roolisuoritukset eivät pelasta. Richard Pricen romaaniin perustuvan elokuvan alku on ihan ok - kunnes tyypit alkavat puhua. Julianne Mooren esittämä äiti saapuu sairaalaan ja väittää, että hänen autonsa on varastettu. Eikä siinä kaikki, sillä autossa oli myös hänen pieni poikansa, joten jälkikasvukin on teillä tietämättömillä. Jacksonin esittämä poliisi alkaa tutkia tapausta samalla kun epäilyt ja paine kohdistuvat mustien asuttamalle köyhälle alueelle, joka lopulta eristetään. Elokuva kärsii ylidramaattisuudesta, sekavasta ja huonosta juonikuviosta, yllätyksettömyydestä, huonoista näyttelijöistä, surkeista roolihahmoista ja siitä, että elokuva ei tarjoa yhtään mitään katsojalle. Elokuva ei kosketa, ei jännitä eikä naurata. Elokuvan aikana tuntee myötähäpeää ja alkaa kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin, kuten siihen, miten hyvin/huonosti Moore näyttelee asteikolla 1-5. Hui. En ole hetkeen nähnyt näin huonoa trilleriä. Saa yhden tähden puolikkaan tähden sijaan sen takia, että tää ei kuitenkaan ollut niin pitkäveteinen, mitä jotkut leffat eli jaksoin kattoa loppuun asti, vaikka silmät meinas kerran mennä kiinni.

[capri]

Big Fish (2003)

****

Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Ewan McGregor, Albert Finney, Billy Crudup, Jessica Lange, Helena Bonham Carter, Alison Lohman, Marion Cotillard

Aivan ihana elokuva! Elokuva on hauska, mielikuvituksellinen, iloinen, lämmin ja aito sekä koskettava. Juoni on erikoinen ja satumainen, mutta kuitenkin eräällä tavalla arkinenkin. Näyttelijät ovat tässä elokuvassa juuri sopivia. Ewan on loistava nuori Edward Bloom ja Finney vielä parempi senior-Bloom. Muut näyttelijätkin sopivat rooleihinsa täydellisesti. Tarina itsessään on välillä ehkä aavistuksenkin lapsekas, mutta tämä sopii just sellaiseksi hyvänmielen-leffaksi, jos ei halua kattoa mitään kovin yhteiskuntakriittistä tai muutenkaan kriittistä elokuvaa. Täydellisen fantasian ja draaman sekä komedian ja seikkailun sekoitus. En oikein keksi mitään, mistä antaisin kritiikkiä, mutta toisaalta ei tämä päätäkään huimannut, joten siitä yhden tähden vähennys.

[capri]

Final Destination 2 - Viimeinen määränpää 2 (Final Destination 2) 2003

**

Ohjaaja: David R. Ellis
Pääosissa: A.J. Cook, Ali Larter, David Paetkau, James Kirk, Lynda Boyd, Michael Landes

Perusajatus tässä "kauhuleffassa" on, että joku nuorista näkee ennakkovaroituksen, kuinka he tulevat kuolemaan, ja sitten hän estää tämän tapahtuman kulun, mutta Kuolema on toista mieltä ja alkaa napsia porukkaa sitten uudestaan mitä eriskummallisimmilla kuolintavoilla. Ykkösosassa oli muistaakseni juonellisesti jotain uutuudenviehätystä, mutta tää kakkonen kyllä toistaa aika karmivalla tavalla ykköstä. Lisäksi näyttelijätyö on todella keskinkertaista (tässäkin) leffassa. Okei, kyllähän tätä nyt katsoo, jos ei parempaa tekemistä ole, ja haluu nähdä karseita tapoja kuolla, mutta eihän tämä nyt oikeasti tarjoa yhtään mitään. Loppukohtaus kruunas mauttomuudellaan koko leffan.

[capri]

Burn After Reading (2008)

***½

Ohjaus: Joel Coen, Ethan Coen
Pääosissa: John Malkovich, Tilda Swinton, Brad Pitt, Frances McDormand, George Clooney

"I thought you might be worried... about the security... of your shit."

Haha. Parasta sekoilua pitkiin aikoihin. Elokuvan aikana raivoisa CIA-analyytikko Osbourne Fox (Malkovich) onnistuu tuhoamaan ties mitä, vakoilija-wannabeet Chad (Pitt) ja Linda (McDormand) löytävät salaisen cd:n ja analyytikon vaimo (Swinton) pelehtii avioerosekamelskan keskellä omituisen ja lipevän ex-agentin (Clooney) kanssa. Kun tähän soppaan lisätään vielä pari muuta outoa hyypperöä, vanha kuntosaliäijä ja pari nokkelaa CIA äijää, ni ihan kepeä ja pirtsakka elokuva saadaan aikaiseksi. Sketsimäiset kohtaukset, poukkoileva juoni ja veijarimainen tunnelma ovat omiaan pitämään katsojan otteen leffassa. Itse tapahtumat ovat loogisesti eteneviä, mutta paikoittain niin järjettömiä, että ei yhteenkään hahmoon tee mieli samaistua. Sen sijaan heille haluaa nauraa. Ja he oikeasti jopa naurattavat. Aikas jees! Näyttelijät ovat erinomaisia. Pitt ja Clooney irrottelevat kunnolla, McDormand ja Swinton ovat vakuuttavia, mutta parasta on mielestäni Malkovich. On siinä äijä!

[capri]

Zodiac (2007)

**½

Ohjaus: David Fincher
Pääosissa: Anthony Edwards, Brian Cox, Candy Clark, Chloë Sevigny, Elias Koteas, Jake Gyllenhaal, John Carroll Lynch, John Getz, Mark Ruffalo, Philip Baker Hall, Robert Downey Jr.

Zodiacin tapahtumat perustuvat pääosin tositapahtumiin ja teoriansa se ammentaa kirjasta. Elokuva kertoo 1970-luvulla Amerikassa eläneestä sarjamurhaajasta, joka käyttää itsestään nimitystä Zodiac Killer. Zodiacia jäljittää sarjakuvapiirtäjä Robert Graysmith (Gyllenhaal) ja toimittaja Paul Avery (Downey Jr.) Lisäksi tutkimuksissa mukana ovat poliisit David Toschi (Ruffalo) ja William Armstrong (Edwards). He yrittävät jäljittää Zodiacia epätoivoisesti. Elokuva ei ole mielestäni lainkaan parasta Fincheriä, vaikka elokuvassa on monia hyviäkin puolia. Kerronta etenee melko jouhevasti 70-luvun tyyliin, mutta paikoittain juoni tuntuu liiankin tylsältä ja tasapaksulta. Loppua kohti tunnelma kuitenkin tiivistyy, varsinkin kun Gyllenhaal pääsee kuvioihin paremmin mukaan. Tosin jännittävä loppuratkaisu vähän laimenee ylipitkitykseen. Näyttelijätyö on tosi hyvää, mutta jotenkaan en ihan päässyt kosketuksiin hahmojen kanssa, ja paikoin tämä puuduttaa. Loppuratkaisu jää ärsyttämään minua jostain syystä ja elokuvan anti ei ole minulle kaikkein täydellisin, vaikka yleensä tämäntyyppiset rikoselokuvat kiehtovatkin. Jokin tässä mätti, mutta mikä tarkalleen ottaen, ni en tiedä.

[Jennu]

^ Voisin allekirjottaa täysin caprin arvostelun Zodiacista.

[Jennu]

Haarautuvan rakkauden talo (2009)


Tuula (Elina Knihtilä) ja Juhani (Hannu-Pekka Björkman) ovat kymmenen vuotta aviossa olleet ja eroamassa. Avioero ei kuitenkaan suju toivotulla tavalla, kun kumpikaan ei suostu jättämään yhteistä kotia taakseen. Molemmat yrittävät tehdä kaikkensa tehdäksensä toisensa mustasukkaisiksi, ja Juhani palkkaakin itselleen Ninan (Anna Easteden) joka esittää hänen tyttöystäväänsä. Parisuhdesoppa on valmis kun Juhani ja Tuula asuvat yhdessä uusien heilojensa kanssa.
Haarautuva rakkauden talo on jälleen yksi onnistunut suomalainen leffa lisää. Siinä on mielenkiintoisen pääjuonen lisäksi synkempi sivujuoni, joka erottaa elokuvan tavallisesta draamakomediasta. Elokuvan myötä ne ne punoutuu hienosti yhdeksi. Juonessa ei siis valittamista, mutta näyttelijät tekevät tästä todella katsomisen arvoista. Varsinkin Tuulaa esittävä Elina Knihtilä todistaa, että suomalaiset pärjäis Hollywood-tähdille milloin vain. Knihtilän roolisuoritus oli itseasiassa parhaita mitä oon nähny pitkään aikaan missään leffassa. Myös Hannu-Pekka Björkman ja sivurooleissa nähtävät Antti Reini, Tommi Eronen, Kati Outinen, Anna Easteden, Kari Väänänen ja Ilkka Villi tekevät hyvää työtä. Leffan parasta antia oli kuitenkin pääparin riitelykohtaukset. Molemminpuolinen onnistunut ja uskottava v*ttuilu on viihdyttävää katsottavaa. Niin ku oli koko leffa, voisin katsoa uudestaan ihan milloin vaan.

****