Elokuva-arvosteluja

[Rico]

Desu Nôto 2 (2006)

(Death Note: The Last Name)

***½/*****

Fantasia, Mysteeri, Draama

Shusuke Kaneko
(Tatsua Fujiwara, Ken'ichi Matsuyama, Erika Toda, Shunji Fujimura, Takeshi Kaga)

Desu Nôto 2 jatkaa juuri siitä mihin ensimmäinen osa elokuvaduosta jäikin. Sen enempiä ykkösosaa spoilaamatta juonesta voi kertoa vain sen, että taistelu 'Death Note'-vihkosen herruudesta jatkuu kiivaana. Tämä jatko-osa elokuva poikkeaa huomattavasti enemmän alkuperäissarjasta ja hyvä niin. Erittäin suuren parjauksen kohteeksi joutunut käänne animesarjasta on jätetty kokonaan pois ja elokuvan loppuratkaisu tuli alkuperäissarjankin nähneelle suurehkona (ja miellyttävänä) yllätyksenä.



Näyttely/ohjaus/musiikki kaikki tismalleen samaa tasoa kuin ykkösessä. Leffat onkin ymmärtääkseni kuvattu yhtenä projektina. Kakkososa onnistuu käänteissään ja yllättävyydessään kuitenkin ehkä himpun verran ykkösosaa paremmin. Ja kun tämä elokuva päättää tarinan, jäi tästä paljon parempi maku suuhun kuin ensimmäisestä osasta. Muuten hyvin samantasoiset elokuvat kyseessä.

[Rico]

Mul on muuten toi Death Note trilogia latauksessa. :'DDDDDD

Se kolmonen on joku vähänku spin-offi joka ei liity tohon ite tarinaan ;P en ole sitä vaivautunut siis edes katsomaan. Tietty senkin vois joskus latailla jos aikaa on yms :>

[Negativ]

Mul on muuten toi Death Note trilogia latauksessa. :'DDDDDD

Se kolmonen on joku vähänku spin-offi joka ei liity tohon ite tarinaan ;P en ole sitä vaivautunut siis edes katsomaan. Tietty senkin vois joskus latailla jos aikaa on yms :>

Ookoo. No se kolmas osa tulee niinku siin samas paketis. Et en lataillu niit sillee erikseen.

[Rico]

Mul on muuten toi Death Note trilogia latauksessa. :'DDDDDD

Se kolmonen on joku vähänku spin-offi joka ei liity tohon ite tarinaan ;P en ole sitä vaivautunut siis edes katsomaan. Tietty senkin vois joskus latailla jos aikaa on yms :>

Ookoo. No se kolmas osa tulee niinku siin samas paketis. Et en lataillu niit sillee erikseen.

Mullakin olis tullu mutta checkasin sen tiedoston pois sieltä paketista : D

[Negativ]

[size=8] Halloween (2007)




***-[/size]

(2007)
 


 Pääosissa: Daeg Faerch, Malcom McDowell, Sheri Moon Zombie, Tyler Mane, Scout Taylor-Compton, Danielle Harris
 Ohjaaja: Rob Zombie
 Käsikirjoittajat: Rob Zombie (John Carpenter  and Debra Hill 1978)


”Evil. Unmasked.”


Rob Zombien Halloween on osittain uusintaversio John Carpenterin hyytävästä 70-luvun leffasta, mutta ei kuitenkaan mene täysin saman kaavan mukaan. Alussa pureudutaan Michael Myersin lapsuuteen ja nähdään miten pahuus pääsee hitaasti valloilleen. Nuorta Myersia tulkitsee pelottavan ilmeetön Daeg Faerch.
Myers nautti jo lapsena toisten kiduttamisesta ja naamioiden taakse piiloutumisesta. Perhe-elämä ei ole erityisen rauhallista, sillä strippari äiti (erittäin hot Sheri Moon Zombie) on joka ilta poissa kotoa ja isäpuoli rellestää miten tahtoo.
Hirvittävien veritekoihin syyllistynyt poika passitetaan välittömästi mielisairaalaan, jossa häntä hoitaa tohtori Samuel Loomis (McDowell). Äiti käy ahkerasti vierailemassa, mutta lapsi on lopullisesti luisumassa pahuuden puolelle. Sitten hypätäänkin melkein 20 vuotta ajassa eteenpäin ja hupsista keikkaa, Mike Myers pääsee sellistä karkuun. Juonellisesti tästä hetkestä lähtien edetään hetken aikaa melkein samalla tavalla kuin alkuperäisessä teoksessa. Lapsenvahtikeikalla oleva Laurie (Taylor-Compton) kiinnostaa jostain syystä Myersiä ja se on menoa.



Halloween oli oikeasti yllättävänkin hyvä ja nosti reippaasti katsojan sykettä loppupuolella, jolloin se vasta pääsi vauhtiin. Miinusta tulee alun paikoittaisesta tylsyydestä, vaikka olikin ihan mielenkiintoinen lähtökohta tarkastella Myersin lapsuutta. Silti se osio tuntui hieman liian pitkältä ja laahaavalta. Ja koska alkuperäinen leffa on mulla tuoreessa muistissa, niin sekin vähän laimensi tunnelmaa. Onneksi samankaltaisuutta oli lopulta melko vähän.

[Rico]

Death Sentence (2007)

***½/*****

Draama, Toiminta, Rikos

James Wan
(Kevin Bacon, Garrett Hedlund, John Goodman, Kelly Preston)

Traileri

Death Sentence on rankka tarina kostonkierteestä ja sen seurauksista. Päähenkilö Nick Hume (Kevin Bacon) on tavallinen keski-ikäinen mies toimistotyössä. Kahden lapsen isä ja onnellisesti naimisissa. Väkivaltaiset tapahtumat kuitenkin muuttavat hänen elämänsä ja sotkevat hänen tiensä yhteen vaarallisen rikollisjengin kanssa.

Death Sentence alkaa kovinkin draamapainotteisena elokuvana, mutta rainan loppuakohti meininki muuttuu epärealistisemmaksi ja toimintapainotteisemmaksi. Toiminta on kuitenkin huomattavasti lähempänä esim. A History of a Violencea kuin Die Hardeja ja pahimilta ylilyönneiltä vältytään. Elokuva on yllättävänkin synkkä ja tummasävytteinen ja mitenkään Hollywoodimaiseksi tätä toimintapätkää ei voi väittää. Paikoittain hyvinkin surullinen ja tyly elokuva ajaa katsojankin hurraamaan väkivataisen koston puolesta.

Aiemmin Sawista tunnetuksi tullut ohjaaja James Wan on onnistunut jälleen piinaavan tunnelman luomisessa, josta parhaita esimerkkejä on elokuvan keskivälin takaa-ajokohtaus. Lopun tapahtumiin valitut musiikit tehostavat kohtauksia hienosti ja välillä taas musiikittomuutta käytetään tehokeinona.

Sinällään Death Sentence ei tarjoa mitään uutta genreensä, mutta on ihan miellyttävän rankka elokuva varsin popcornmaisella 2000-luvulla. Kostotarinana paljon sykähdyttävämpi ja uskottavampi kuin esimerkiksi Kill Billit. Näyttelijöistä Kevin Bacon on loistava kovia kokeneena, hiljaisena ja maanisena Nick Humena. Myös John Goodman on muistettava roolihahmonsa ruutuajan vähyydestä huolimatta.

[capri]

Jes. Mahtavaa! Lisää arvosteluja. Onko Rico etusivuu päivitetty hetkeen?

[Rico]

Jes. Mahtavaa! Lisää arvosteluja. Onko Rico etusivuu päivitetty hetkeen?

Tänään sitä varmaan pari tuntia päivittelin.. Oon ehkä puolitoista sivua jäljessä nykyhetkeä ;(.. Se on oikeesti hidasta ja työlästä hommaa.

[capri]

^Uskon, että on hidasta Mutta kiva, että jaksat päivittää!

[Negativ]

[size=8] Halloween II (2009)




***-[/size]

(2009)
 


 Pääosissa: Scout Taylor-Compton, Malcom McDowell, Sheri Moon Zombie, Tyler Mane, Danielle Harris, Brad Dourif
 Ohjaaja: Rob Zombie
 Käsikirjoittaja: Rob Zombie


”You can run. You can hide. Or, you can fight... LIKE HELL.”

Halloweenin jatko-osa lähtee ehkä maailman tehokkaimmalla tavalla liikkeelle. Eletään vielä samaa vuorokautta kuin ensimmäisessä osassa, Halloween-yötä. Harvat ovat selvinneet Myersin veitsen heiluttelusta. Laurie (Taylor-Compton) on päässyt sairaalaan, mutta kuinka ollakaan Myers ilmestyy paikalle ja painajainen jatkuu. En muista koska viimeksi olisin tärissyt näin pahasti leffan takia, on järkyttävää katsottavaa, kun pahasti loukkaantunut nainen nilkuttaa epätoivoisen näköisesti rappusia alas pakoon.
Zombiella oli jatko-osan suhteen vapaaat kädet tehdä mitä halusi, sillä tämä ei ole uusintaversio. Se on samaan aikaan sekä hyvä että huono asia, nimittäin jossain kohtaa on lähdetty leikkimaan vähän liikaakin. Laurien psyykkiset ongelmat ja niiden käsittely menevät turhankin pitkälle. Zombiella on kyllä taito tehdä äärimmäisen raakoja ja tyyliteltyjä kohtauksia. Positiivisena seikkana voi onneksi myös mainita Laurien hahmon kehityksen. Scout Taylor-Compton pääsee näyttämään roolissa kyntensä, hän ei ole kiiltokuvamainen nuori nainen, jollaisia 2000-luvun kauhuleffat ovat täynnä.

Siinä missä miinusta tuli ensimmäisessä Halloweenissa alun tylsyydestä, tulee tässä tapauksessa miinusta tylsästä keskivaiheesta ja liian oudoksi menevästä lopusta. Loistavaa alkua ei tule unohtaa (Syke ei laskenut hetkeksikään ensimmäisen puolen tunnin aikana), joten siksi arvosana on 3- eikä 2,5.

[capri]

P.S. Rakastan sinua (P.S. I love you) 2007

**½

Ohjaaja: Richard LaGravenese         
Näyttelijät: Hilary Swank, Gerard Butler, Gina Gershon, Lisa Kudrow, Harry Connick, Jr., Jeffrey Dean Morgan, Kathy Bates, James Marsters

Katsoin tämän toistamiseen, koska ekalla kerralla katsoin tämän kaveriporukassa, jossa naureskelimme elokuvan kliseisyydelle ja super"yllättäville" kohtauksille. Toisin sanoen jotain meni myös ohi silmien, ja lisäksi halusin antaa leffalle uuden mahdollisuuden. No niinhän siinä sitten kävi, että en tykännyt kovin kamalasti toisellakaan katselukerralla. Ensinnäkin suuri miinus: leffa on kamalan ylipitkitetty. Eihän tässä elokuvassa oikeasti tapahdu juuri mitään! Toisekseen kaikki elokuvan miesnäyttelijät (James Marstersia lukuun ottamatta) olivat ällöjä ja hymyilivät teennäisesti tai pahemmassa tapauksessa molempia. Ja entä sitten juoni! Kauhee juoni. (En haluis paljastaa sitä, koska elokuvan alku on jopa hyvä ja ensimmäisestä 20 minuutista nauttii enemmän, jos ei tiedä juonta, mutta koska kaikki tietää kuitenkin jo juonen niin paljastan sen tässä seuraavaksi.) Kuka haluu kirjeitä kuolleelta aviomieheltä? Ja miksi, oi miksi ihmeessä uurnaa pitää kanniskella joka paikkaan? No juonihan on siis mielestäni tyhmä, ja koska juoni on tyhmä ja tapahtumia ei oikeastaan ole, niin elokuvan pitäisi rakentua hyvien näyttelijöiden ja toimivan dialogin varaan. Alku on lupaava. Ensimmäinen (toki kaikkia stereotypioita hyväksikäyttävä) kohtaus vähän naurattaa ja Swank osaa hommansa. Sitten tulee alkutekstit. Pitääkö ne kelata, vai pitääkö ne katsoa? Katsoin ja nautin alkuteksteistä enemmän kuin monesta muusta kohdasta. Sitten tapahtuu käänne. Jota ei heti kerrota. Esitellään sivuhahmot - kovin kliseiset ja kovin ohuiksi jäävät ja valmistellaan huippukohtaa tarinassa. Valitettavasti huippukohtaa ei tule. On irrallisia kohtauksia, jotain hyviä juttuja ja paljon kakkaa. Musiikki on välillä hyvää - välillä ei. Ja voi veljet! P.S. I love you:n hokeminen ottaa aivoon! Loppu on kliseinen ja sanoinko jo ennalta-arvattava. Yksi kaverini sanoi, että tää oli parasta ja ihaninta romanttista komediaa hetkiin ja että hän itki melkein koko ajan. Minäkin itkin. Gerard Butlerin takia. Koska se oli niin kamala! Melkein halusin antaa vähemmänkin tähtiä, mutta tässä leffassa oli ne jotkut hyvät kohtauksensa ja Swank josta tykkään. Lisäksi nauroin pari kertaa, joten se nostaa tän kuitenkin joittenkin kökköleffojen yläpuolelle. Kudrow oli ihan hauska.

[Thesugarangel92]

^ O__o miten ei voi olla tykkäämättä ? ja varsinkaa itkemättä. Vaikka musta toi oli vähän pitkä ;O

[Jennu]

Mystic River (2003)


Kolmea lapsuudenystävää, Jimmy Markumia (Sean Penn), Dave Boylea (Tim Robbins) ja Sean Devinea (Kevin Bacon) yhdistää nuoren tytön murha. Jimmy on uhrin isä, Sean tapausta tutkiva poliisi ja Dave epäilty. Lapsuuden järkyttävän tapahtuman jälkeen uudelleen toisensa tapaava kolmikko joutuvat puntaroimaan tekojansa silloin ja nyt.
Clint Eastwoodin ohjaama Mystic River on ihan mielenkiintoinen tapaus ja pitää otteensa jotenkuten loppuun asti. Jotenkin, se ei silti ole mitenkään erikoinen ja vaikea keksiä sanottavaa. Ihan mielellään sen katsoi mutta joku jäi vaan puuttumaan. Näyttelijät olivat kyllä kaikki huippuluokkaa. Sean Penn ja Tim Robbins saivat ansaitusti Oscarit työstään ja Marcia Gay Hardenkin huomioitiin ehdokkuudella. Kevin Bacon jää kyllä selvästi kahden muun pääosaesittäjän ja monen muunkin näyttelijän varjoon, roolisuoritus oli tylsä eikä siitä saanu mitään irti. Mutta itse leffasta. Alku oli mun mielestä aika hyvä ja loppua kohden odotukset nousi. Mystic River ei kuitenkaan mun mielestä oikein täyttäny niitä odotuksia. Ehkä mä vaan odotin liikaa lopulta, mut olisin kaivannu jotain terävämpää ku semmosta kaiken auki jättävää loppua. Vaikka toisaalta se sopi tähän leffan, mut jokin jäi siinä hampaankoloon. Loppuenlopuksi vois kuitenkin sanoa että oli hyvä katseluelämys pienistä ärsyttävistä jutuista huolimatta.

***½

[Jennu]

P.S. I love you on ihana <3 mun sisäinen romanttikko herää eloon aina kun katon sen.

[capri]

P.S. I love you on ihana <3 mun sisäinen romanttikko herää eloon aina kun katon sen.

Mun sisäinen romantikko ilmeisesti vähän kuoli tota katsoessa

//Mua jotenki harmittaa, että mä en niin tykänny tosta, ku halusin tykätä Varsinki ku sitä oli kovasti kehuttu.

[Negativ]

[size=8] Where The Wild Things Are
 




***½[/size]

(2009)
 

 Pääosissa: Max Records, Catherine Keener, James Gandolfini, Forest Whitaker, Catherine O’Hara, Chris Cooper, Lauren Ambrose, Paul Dano
 Ohjaaja: Spike Jonze
 Käsikirjoittajat: Spike Jonze, Dave Eggers & Maurice Sendak (kirja)


”Inside all of us is... hope. Inside all of us is... fear. Inside all of us is... adventure. Inside all of us is a wild thing.”



Mitä tapahtuu kun tottelematon poika lähetetään ilman illallista petiin? No se on tietysti huisin seikkailun alku!

Max (Records) on hieman omalaatuisen oloinen poika, hiljainen, mutta samalla äänekäs. Ehkä hieman yksinäinen ja pelokaskin. Mielikuvitusta hänellä on vaikka muille jakaa. Maxin äidillä (Keener) on kiire töidensä kanssa eikä siskokaan tunnu välittävän veljestään. Kun äidin poikaystävä tulee illalliselle, alkaa Max käyttäytyä kurittomasti ja äiti passittaa pojan huoneeseensa, joka ei tätäkään käskyä tahdo totella. Hän säntää ulos talosta ja pienien mutkien kautta saapuu erikoiselle saarelle jossa asustaa isoja otuksia, jotka ensi näkemältä vaikuttavat pelottavilta. Max on vaarassa joutua syödyksi. Totuus on kuitenkin ihan toisenlainen, nämä karvaturrithan ovat oikein hellyttäviä. Ainakin he tahtovat pitää hauskaa. Max käyttää mielikuvitustaan sepittäessään heille tarinaa siitä miten hän saarelle saapui ja pian Max huomaa olevansa näiden otuksien kuningas.




Otuksien ääninäyttelijöinä kuullaan iso joukko tuttuja nimiä kuten Sopranosin James Gandolfini, Six Feet Underin Lauren Ambrose ja Oscar-voittaja Forest Whitaker. He tekivät mainiota työtä ja herättivät sympaattiset karvaiset oliot oikeasti eloon. Elokuva ei ole kovin erikoinen, mutta jotain vastustamatonta vetovoimaa siinä oli. Kantavana voimana oli kyllä ehdottomasti Maxia esittävä Max Records. Haluan nähdä tämän pojan jatkossakin valkokankaalla! Erityisen vahvan tunnelman loi hienovarainen ja persoonallinen musiikki.
Yllättäen (not) huomasin jälleen itkeskeleväni lopussa. Maurice Sendakin kirjaan perustava tarina on satumaisen kaunis ja mukaansatempaava. Koska kirja on lapsille suunnattu, sisältää se pienen opetuksen, jonka aikuisetkin voisivat painaa mieleensä.

[Negativ]

Mua harmittaa ku en oo nähny tota P.S I Love You. Sen kirjankin haluaisin lukea.

[Jennu]

Gran Torino (2008)


Juuri leskeksi jäänyttä äkäistä äijänkäppänää Walt Kowalskia (Clint Eastwoodia) ei huvita mikään. Kaksi poikaa ovat vain palveluksien perässä kun taas lapsenlapsi ja aasialaistaustainen rikollisjengi Ford Gran Torino -auton perään. Eräänä päivänä jengiin yrittävä Waltin naapuri Thao (Bee Vang) saa tehtäväkseen varastaa auton. Homma ei ihan onnistu ja Thao jää kiinni Waltille. Walt ja Thao kuitenkin alkavat viettää aikaa keskenään, ja Waltin rasistiset asenteet alkavat muuttua.
Gran Torino on siitäkin hieno leffa, että se saa pohtimaan omia asenteita. Sellaiset elokuvat, jotka saavat ihmisen miettimään omaa elämäänsä ovat melkein aina hyviä. Gran Torino tosiaankin on. Se osoittaa, että koskaan ei ole liian paatunut tai vanha muuttumaan. Gran Torino ei oikeastaan vakuuta leffan aikana, vaan vähän sen jälkeen mulle tuli sellainen että vau, olipas se kuitenkin hyvä. Yks parhaimmista asioista tässä leffassa on Eastwoodin esittämä päähahmo Walt Kowalski. Jotenkin ihan huippu hahmo. Vanha pappa, joka sanoo suoraan mitä ajattelee eikä edes oikein jaksa välittää lapsistaan ja haistattaa seurakunnalle pitkät. Leffan edetessä hahmo kuitenkin kasvaa omalla tavallaan, ja Waltista tulee oikeastaan aika symppis. Outo symppis kuvais ehkä aika hyvin. Muut hahmot jäi mun mielestä aika paljon Kowalskin varjoon, niihin ei oikeestaan syvennytä ollenkaan. Se on ehkä ainoa huono puoli tässä leffassa. Mulle jäi Gran Torinosta jotenkin tosi hyvä fiilis eli ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä, joka heittää hienot hyvästit Eastwoodin näyttelijänuralle.

****

[Negativ]

 [size=8] Fame (2009)




*[/size]

(2009)
 

 Pääosissa: Debbie Allen, Charles S. Dutton, Asher Book, Kay Panabaker, Kherington Payne, Naturi Naughton, Anna Maria Perez de Tagle, Kristy Flores, Walter Perez, Paul McGill, Paul Iacono
 Ohjaaja: Kevin Tancharoen
 Käsikirjoittajat: Allison Burnett & Christopher Gore (1980 motion picture "Fame")


”Dream It - Earn It - Live It.”


Tee itsellesi palvelus, äläkä katso tätä edes uteliaisuudesta. Vuoden 2009 surkein leffa.
Kyllä vain, kulutin lauantai-iltana kaksi tuntia tämän sillisalaatin parissa ja meinasi höyry nousta korvista. Harmi etten saanut mistään käsiini alkuperäistä 80-luvun alkuperäistä versiota, mutta voin olla sata varma siitä, että siinä on enemmän juonta kuin tässä. Suurella todennäköisyydellä myös parempaa musiikkia ja taitavampia näyttelijöitä.

 Leffassa seurataan neljän vuoden ajan lahjakkaiden nuorten elämää koulussa, (New York Academy of Performing Arts) jonne pääseminen ei ole helppoa. Sisään pääseminen ei tarkoita sitä, että nuori olisi valmis. Neljän vuoden aikana todellinen potentiaali pääsee kukoistamaan ja nuorista raakileista tulee ammattilaisia. Koulussa on taitelijoita laidasta laitaan, on näyttelijöitä, tanssijoita, laulajia, ohjaajia. Taustoiltaan erilaiset nuoret pääsevät suhteellisen vapaassa ilmapiirissä toteuttamaan visioitaan. Kaikilla on tavoitteena menestyminen, mutta jotkut eivät pysy kovassa tahdissa.  On pettymyksiä ja onnistumisia.
Sitten päästäänkin ongelman ytimeen. Kahdessa tunnissa käydään läpi neljä vuotta, henkilöitä on julmetun monta. Juu ei onnistu. Näyttelijöistä suurin osa on aivan surkeata katsottavaa.
  Positiivinen ylläri oli Naturi Naughton, joka myös laulaa nimikko biisin (karsee versio musiikillisesti, mut laulullisesti menee nappiin). Naturi sai Denisen rooliin enemmän syvyyttä kuin muut nuoret yhteensä, ja näin ollen henkilöt olivatkin täysin mitäänsanomattomia barbienukkeja. Naturi esittää Deniseä, koko ikänsä klassisen musiikin parissa treenannutta tyttöä, joka huomaa kiinnostuneensa hip hopista. Isä on kovin kapeakatseinen muunlaisen musiikin suhteen ja niinpä Denisen on päätettävä pitäytyykö klassisessa vai tähtääkö omiin tavoitteisiinsa.
Leffassa oli pari hyvää tanssikohtausta ja Megan Mullallyn komea lauluesitys, mut siitäpä ne pisteet sitten tuliki. Nollille tekis mieli jättää, jos mahdollista olis.

[Jennu]

The Curious Case of Benjamin Button (2008)


"Would you still love me if I were old and saggy?"
"Would you still love ME if I were young and had acne? When I'm afraid of what's under the bed? Or if I end up wetting the bed?"

Maailmansota on päättynyt. Nuorelle parille syntyy vauva, joka ei olekaan ihan tavallinen: vastasyntynyt näyttää vanhukselta ja kahdeksankymppisen vaivatkin löytyy. Isä pitää vauvaa liian erikoisena ja hylkää tämän hoivakodin rappusille, ja nuori neiti Queenie (Taraji P. Henson) päättää pitää vauvasta huolen. Outo lapsi saa nimekseen Benjamin. Benjamin Buttonin (mm. Brad Pitt) uskomaton elämä on alkanut. Sen varrella huomataan, että vanhuksena syntynyt Benjamin nuorenee elämän edetessä, kun muut vanhenevat.
The Curious Case of Benjamin Button tuo monellakin tapaa Forrest Gumpin (1994). Molemmat ovat elämänkertaelokuvia eikä siis mitään merkittäviä juonenkäänteitä ole. Päähenkilön elämä näytetään kehdosta hautaan. Molemmissa on taustalla romanttinen rakkaustarina. Jos siis pidit Forrest Gumpista, pidät varmasti tästäkin. Niin kuin minä. Elokuvan tunnelma on jotenkin ihana. Musiikki, puvustus ja milljöö hipovat kaikki täydellisyyttä. Entäpä sitten maskeeraus! The Curious Case of Benjamin Button sai Oscarinkin tästä hyvästä, enkä ihmettele. Brad Pitt saadaan näyttämään uskottavasti kaksikymppiseltä että kuusikymppiseltä. Myös näyttelijät hoitavat homman kotiin. Merkittävimmät näyttelijät, Brad Pitt ja Benjaminin suurta rakkautta Daisya näyttelevä Cate Blanchett (joka on muuten aivan älyttömän kaunis tässä elokuvassa!) sopivat hyvin rooleihinsa ja kemiat pelaa. Ainoa asia mikä ei pelaa, on Cate Blanchettin aksentti, mut pikkuvikoja. Myös Benjaminin äitiä näyttelevä Taraji P. Henson on tosi symppis. Henson ja Pitt huomioitiin molemmat myös Oscar-ehdokkuuksilla, vaikka eivät kyllä mun mielestä ihan niin hyvää työtä tehneet. The Curious Case of Benjamin Button on kyllä ihan älyttömän sympaattinen elokuva, samalla tapaa kuin Forrest Gump. Elokuva vaan yksinkertaisesti pitää otteessaan kun katsoo päähenkilön uskomatonta seikkailua läpi elämän. Edes pituus (2h 36min) ei haitannut, en silmäilly kelloa ku ehkä pari kertaa koko leffan aikana. Jälleen yksi loistava leffa David Fincheriltä, suosittelen.

****

[Negativ]

En tykkää Forrest Gumpista, mut Benjamin Button on ihan jees.

[Negativ]

[size=8] Cloudy With A Chance Of Meatballs




***[/size]

(2009)
 (Suom. Poutapilviä ja lihapullakuuroja)


 Pääosissa: Bill Hader, Anna Faris, James Caan, Andy Samberg, Neil Patrick Harris, Mr. T, Bruce Campbell
 Ohjaajat: Phil Lord & Chris Miller

 Käsikirjoittajat: Phil Lord, Chris Miller, Judi Barrett & Ron Barrett



 ”Prepare to get served.”


Judi ja Ron Barrettin lastenkirjaan perustuva animaatio kertoo Flint Lockwoodista (Hader), joka haaveilee keksijän urasta. Hän tapetoi seinänsä kuuluisien tieteilijöiden kuvilla rock-tähtien sijasta. Koulussa hän esittelee luokan edessä uuden keksintönsä, mutta huonoin seurauksin. Äitinsä kannustamana Flint ei koskaan luovuta ja hänestä tuleekin kaupungin yleinen naurunaihe aina pieleen menevien keksintöjensä takia. Isä Tim (Caan) omistaa sardiinikaupan, jonka hän tahtoisi antaa sitten aikoinaan pojalle, mutta isä joutuu pettymään karvaasti pojan vain viihtyessä keksintöjen maailmassa uskollinen apina seuranaan. Kun eräänä päivänä Flint vihdoin saa keksinnön toimimaan, tulee hänestä kaupungin suosituin henkilö. Flint jopa syrjäyttää suosiossa ärsyttävän ”Baby” Brentin (Samberg), joka esiintyi lapsena suosituissa sardiinipurkkimainoksissa. Syynä massiiviseen suosioon on se, että Flintin keksintö saa taivaalta satamaan ruokaa, ihan mitä tahansa, pitää vain syöttää toivomus koneeseen.
Animaatio ei ole ulkomuodoltaan kovin kummoinen, vaan ehkä vähän aikaansa jäljessä. En tiedä miten hyvin 3D-versio on onnistunut, koska katsoin tämän 2D:nä, mutta voisi kuvitella, että ei se varmasti vanhempaa katsojaa säväytä. Leffa oli aika kliseinen ja mukaan oli ympätty muun muassa isän ja pojan välisen suhteen korjaamista. Lapsille varmasti uppoaa, mutta vanhemmille katsojille tuskin kovinkaan helposti. Siitä huolimatta ihan katsottavaa viihdettä. Muutamat hassut hetket ja hyvät ääninäyttelijät kuitenkin palkitsivat katsojan heppoisesta sisällöstä huolimatta.

[Rico]

Dollhouse - Ensimmäinen tuotantokausi

3-/5

"Did I fall asleep?" "For a little while"

Dollhouse (Nukkekoti) on talo Los Angelesissa, joka tarjoaa palveluna rikkaille ihmisille heidän fantasioitaan. Tahdottomat 'nuket' (ihmisiä joilta on muistit pyyhitty pois) ohjelmoidaan Dollhousessa erilaisia tehtäviä varten. Jos haluat panttivankineuvottelijan, salamurhaajan tai vaikkapa panokaverin, ota yhteys Dollhouseen, he toteuttavat toiveesi. Yksi istahdus hammaslääkärin tuolia muistuttamaan vekottimeen, ja he ovat ohjelmoineet juuri sellaisen ihmisen kuin halusit.

"They can be anyone you want"

Sarjan päähenkilökaartiin kuuluu Dollhousessa työskentelevät omistaja DeWitt (Olivia Williams), turvallisuuspäällikkö Dominic (Reed Diamond), vartija Boyd (Harry Lennox), hourahtanut nörtti Topher (Fran Kranz) ja lekuri Saunders (Amy Acker). 'Nuket' Echo (Elisa Dushku), Sierra (Dichen Lachman) ja Victor (Enver Gjokaj). Sekä Dollhousea metsästävä FBI-agentti Paul Ballard (Tahmoh Penikett).

Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 13 jaksoa. Valitettavasti varsinkin alkupäänjaksot sisältävät hyvinpaljon pääjuonesta irrallisia jakso/juoni tarinoita, mikä tekee ensimmäisen kauden temmosta rikkonaisen. Loppuakohti jaksot kuitenkin paranevat huomattavasti, ja pääjuoni alkaa rullaamaan ihan eritavalla. Siinä missä noin puoleen väliin asti Dollhousen ensimmäinen tuotantokausi tarjosi lähinnä muutaman tv-sarjatasolla todella komean nyrkkitappelun, muutama juonenkäänne alkoi kuljettamaan tarinaa todella mielenkiintoiseen suuntaan. Mitä pidemmälle sarja etenee, sen överimmäksi juonenkäänteet muuttuvat ja sarja alkaa muistuttamaan hyvällä tavalla Aliasta.

Parasta sarjassa hienojen käänteiden lisäksi on muutama varsin tuntematon mutta loistavaksi osoittautuva näyttelijä. Itselleni ennalta täysin tuntemattomat nimet Enver Gjokaj ja Fran Kranz tekevät molemmat aivan loistavia suorituksia jaksosta toiseen. Gjokaj pääsee esiintymään joka jaksossa erilaisissa rooleissa, ja tekee sen aina kunnialla. Fran Kranzin nörttihahmo Topher Bink taas on yksi kaksituhattaluvun muistettavimpia TV-sarja hahmoja. Yliälykkyys ja sarkasmi yhdistettynä lapsellisuuteen tekee Topherista legendaarisen. Myös Tahmoh Penikettiä katselee äijjäilevänä FBI-agentti Paul Ballardina oikein mielellään.

Miinusta tulee alkukauden hajanaisuudesta ja jaksojen tason epätasaisuudesta. Parhaimmillaan Dollhousen ensimmäinen kausi on loistacaa scifiactionia, mutta huonoimmillaan myötähäpeää aiheuttavaa tuubaa. Sarjan loppukausi kuitenkin pelastaa paljon, puolenvälin jälkeen huonoja jaksoja ei enää ole.

[Rico]

Dollhouse - Toinen tuotantokausi

4-/5

"My entire existence was constructed by a sociopath in a sweater vest what do you suggest I do? "

Toinen tuotantokausi jatkaa ajasta jälkeen ensimmäisen kauden 12. jakson ja ajalta ennen ensimmäisen tuotantokauden finaalia, edeten kohti tapahtumia joiden katsoja tietää olevan tulossa. Kronologisella järjestyksellä kikkailu ei tunnu itsetarkoitukselliselta, vaan on omalla tavallaan kiehtovaa tietää mitä tuleman pitää. Alkukausi on jälleen hieman hidastempoisempi, mutta selkeästi huonoja jaksoja ei kakkoskaudella ole. Loppuakohti meininki muuttuu eeppiseksi ja shokeeraavat käänteet seuraavat toisiaan. Päähahmotkaan eivät ole turvassa kun ihmisten muistin manipulointi teknologiaa käytetään yhä ronskimmin.


Topher Brink: The human mind is like Van Halen. If you just pull out one piece and keep replacing it, it just degenerates.
Paul Ballard: Yeah, I don't understand.
Topher Brink: But it's so cute that you're trying.

Toinen tuotantokausi on huomattavasti ensimmäistä eheämpi kokonaisuus ja juonenkuljetus on paljon tiiviimpää ja intensiivisempää. Sarjan kaksi romanssiakin onnistuvat kiinnostamaan kohtalaisesti. Ylimääräisiä juonikuvioita ei juurikaan ole, ja jännitys tiivistyy hienosti loppua kohti. Palaset loksahtelevat hienosti kohdilleen ja ensimmäisellä kaudella annetut informaationjyväset osoittautuvat kaikki merkityksellisiksi. Tuntuu jotenkin hienolta katsoa sarjaa, jossa tekijöillä on selvästi alusta asti ollut selvänä mitä sarjassa tulee tapahtumaan. Tällaista fiilistä ei todellakaan ole esimerkiksi Lostia katsellessa tullut.

Näyttelijät tekevät jälleen hyvää työtä, ja loistavan vakiocastin ohella nähdään loistavia sci-fifaneille tuttuja vierailevia staroja kuten Michael Hogan, Alan Tudyk, Jamie Bamber, Summer Glau ja Amy Acker.

Jälleen valitettavaa on jaksojen hienoinen epätasaisuus, mutta toisella tuotantokaudella ei niin pahasti kuin ensimmäisellä. Kakkoskaudella kuudennesta jaksosta eteenpäin kaikki jaksot ovat lähestulkoon loistavia, ja useat jaksot päättyvät kylmiä väreitä aiheuttaen. Pari twistiä rehellisesti sanottuna loksautti leuan auki, ja se on aina positiivinen asia. Sarjan lopetus on tyylikäs ja tyydyttävä, eikä liian ennalta-arvattava.

//ainiin. Pakko lisätä että aivan loistavan Topher Brinkin lisäksi hahmokaartin legendaarisimpia on multipersoonasosiopaattisarjamurhaaja Alpha:
Boyd: Alpha do not do this. There's a part of you that knows this is wrong.
Alpha: There are many parts of me that know this is wrong. None that care. And six... they just find it funny.

[ilppez]

Topher Brink: But it's so cute that you're trying.

xDDDDDDD

Piti alkaa kattomaan ekaa jaksoa tän mainostuksen jälkeen. (: