Elokuva-arvosteluja

[Rico]

Topher Brink: But it's so cute that you're trying.

xDDDDDDD

Piti alkaa kattomaan ekaa jaksoa tän mainostuksen jälkeen. (:

Jee! 8D.. Ilppe sitten muistaa kertoa että mitä diggas.

[ilppez]

Sain ekan jakson katottuu ja tykkäsin kyl. Parin jakson jälkeen pääsee varmaan paremmin sisälle juttuun. Mut tykkään jo nyt siitä nörttiohjelmoijasta. xD

[Rico]

Sain ekan jakson katottuu ja tykkäsin kyl. Parin jakson jälkeen pääsee varmaan paremmin sisälle juttuun. Mut tykkään jo nyt siitä nörttiohjelmoijasta. xD

Topheria ei voi olla rakastamatta ... Paitsi jos sitä vihaa =D se on aika eriskummallinen.

[ilppez]

Se on ihan paras. Ei sitä voi vihata...

[Negativ]

[size=8] The Blind Side



***[/size]

(2009)
 


 Pääosissa: Sandra Bullock, Quinton Aaron, Tim McGraw, Jae Head, Kathy Bates
 Ohjaaja: John Lee Hancock
 Käsikirjoittajat: John Lee Hancock & Michael Lewis (romaani)



”The story of Michael Oher, a homeless and traumatized boy who became an All American football player.”

Tositarinoihin perustuvat leffat keräävät aina huomiota. The Blind Side sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Naispääosan lisäksi elokuva on ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi.
Michael Oher (Aaron) joutui narkkariäitinsä vuoksi kasvatuskotikierteeseen varsin nuorena. Michael on hiljainen ja traumatisoitunut, eikä tunnu pärjäävän koulussa kovin kaksisesti. Michael onnistuu pääsemään sisään kristilliseen yksityiskouluun, mutta samalla ilmaantuu kaikenlaisia ongelmia ja pian nuori miehenalku onkin ilman yösijaa.
Varakas perheenäiti Leigh Anne Tuohy (Bullock) ottaa Michaelin siipiensä alle ja pian Michael on osa Tuohyjen perhettä. Michael alkaa tavoitella menestystä amerikkalaisen jalkapallon saralla.

Bestsellerin pohjalta tehty käsikirjoitus on totta kai melkoinen tuhkimotarina kuten arvata saattaa. Elokuva on melko tavanomainen ja sen aikana mietin, että oliko tämä tosiaan vuoden parhaan elokuvan ehdokkuuden arvoinen. Sitä ei käy kiistäminen, etteikö Sandra Bullock olisi tähän astisen uransa parhaimmassa roolissa. Nainen on esiintynyt monissa hatarissa hömppäkomedia rooleissa, että oikeastaan hänen kykynsä näytellä vahvoja rooleja on unohtunut katsojilta. Bullockin roolissa on Erin Brockovichin kaltaista päättäväisyyttä. Leig Anne ei ole varakkuudestaan huolimatta tavanomainen hienostoleidi, vaan ison sydämen omaava, lämmin perheenäiti. Quinton Aaron tulkitsee Michaelin roolia hienovaraisilla eleillä, ehkä vähän liiankin hienovaraisilla, niin että loppua kohden alkoi rasittaa. Hieman tylsää keskivaihetta piristää Kathy Bates kotiopettajattaren roolissa.
Elokuva ei onneksi mässäillyt loputtomiin surkeilla lähtökohdilla eikä amerikkalainen ollut jalkapallo liikaa esillä. (En ymmärrä mitään jenkkifutiksesta). Kevyttä katsottavaa, mutta koskettamaan tämä ei ihme kyllä onnistunut, ellei lasketa lopputekstejä jossa nähdään ihka oikean Michael Oherin ja hänen perheensä kuvia.

[Negativ]

[size=8] Up in the Air



**½[/size]

(2009)
 


 Pääosissa: George Clooney, Vera Farmiga, Anna Kendrick, Jason Bateman
Ohjaaja: Jason Reitman
 Käsikirjoittajat: Jason Reitman, Sheldon Turner & Walter Kirn (romaani)



”The story of a man ready to make a connection.”

Jason Reitman on kuumaa kamaa. Thank You For Smoking (nyyhky, en oo vieläkään nähnyt sitä) nosti miehen pinnalle, jonka jälkeen Juno räjäytti pankin. Up in the Air onkin sitten jotain ihan muuta.

Ryan Binghamille (Clooney) vaihtuvat lentokentät ja hotellihuoneet ovat yhtä kuin koti. Muutamat lomapäivät omassa asunnossa tuntuvat tuskaisen tylsiltä. Ryanin ammatti on vähintäänkin mielenkiintoinen, hän kiertää yrityksissä antamassa ihmisille potkuja. Samalla Ryan heittää luentokeikkoja, joissa paasaa omasta filosofiastaan; älä sitoudu kehenkään.
Elokuva lähtee liikkeelle siitä, kun Ryan tapaa kauniin Alexin (Farmiga) lentokentällä. Alex on kuin miespuolinen versio Ryanista. Tapaaminen ei jää vain yhteen kertaan, vaan liikkuva elämäntapa takaa sen, että tämä omituinen parivaljakko voi kohdata toisensa toistekin lentokentällä tai hotellissa.
Ryanin työ mutkistuu Natalie Keenerin (Kendrick) vuoksi, hän on kehittelemässä uudenlaista systeemiä, jonka seurauksena Ryanin ja muiden työntekijöiden ei tarvitsisi kiertää maata erottamassa ihmisiä.



George Clooney tuntuu aina vetävän roolinsa samalla tavalla, hänen tavaramerkkinään voi pitää tasaisia roolisuorituksia. Jotain erilaista jää silti kaipaamaan, koska en mikään Clooney fani ole. Toisaalta Ryanin rooliin sopii tällainen tasainen suoritus. Sitten päästäänkin naissivuosa Oscar-ehdokkuuksiin, eli Farmigaan ja Kendrickiin. Tuntuu siltä kuin, ehdokkuudet olisi arvottu. Kendrick on hitusen parempi kuin Twilightissa, mutta ei silti erinomainen. Kendrick on aika kiiltokuvamainen ja suoraan sanottuna rasittava näyttelijä. Farmiga ei erotu joukosta mitenkään sen suuremmin, nainen on nähty paremmissakin rooleissa. Nimensä mukaisesti monet asiat jäävät ”ilmaan”. En pidä liian aukinaisista kohtaloista, varsinkaan jos henkilöiden sisälle ei ole missään vaiheessa kunnolla päästy.

[capri]

^Tolla leffalla on imdb:ssä 8.0 arvosana edelleen, eli pakko se on katsoa. Haluun tietää, miksi jotkut tykkää siitä niin paljon. (Varsinki ku Negsu ei tykänny )

[Negativ]

Mä oon nyt aika huolissani Oscar-ehdokas leffojen tasosta. Katoin eilen myös Julie & Julia (arvostelu tulee myöhemmin) enkä käsitä miksi se on ehdolla. Tai no joo, onhan Streep toki hyvä, mut camooooon.

[capri]

Mut nehän on nyt tänä vuonna nostanut niitä paras elokuva -ehdokkaiden määrää. Eli kai se vain on niin, että silloin kaikki ei voi olla superloistokkaita.

[Negativ]

Kyse ei oo pelkästään paras leffa-ehdokkuuksista, vaan noi sivuosat on tähän mennes ollu plääh. Ja Streep nyt on tyyliin joka vuos ehdolla. Ja musta on edelleen typerää, et sitä ehdokkuus määrää tossa paras leffa kategoriassa nostettiin. Se määrä on kerta kaikkiaan liian suuri, siks sinne just pääsee jotain ihan turhii.

[capri]

Kyse ei oo pelkästään paras leffa-ehdokkuuksista, vaan noi sivuosat on tähän mennes ollu plääh. Ja Streep nyt on tyyliin joka vuos ehdolla. Ja musta on edelleen typerää, et sitä ehdokkuus määrää tossa paras leffa kategoriassa nostettiin. Se määrä on kerta kaikkiaan liian suuri, siks sinne just pääsee jotain ihan turhii.

Ehkä viime vuoden leffois sivuosaroolien taso on vain ollut surkee (En ole itse nähnyt ainuttakaan leffaa, joten vaikea kommentoida.)

[Negativ]

[size=8] Julie & Julia




**½[/size]

(2009)


 Pääosissa: Amy Adams, Meryl Streep, Stanley Tucci, Chris Messina
 Ohjaaja: Nora Ephron
 Käsikirjoittajat: Nora Ephron, Julie Powell (romaani Julie & Julia), Julia Child (muistelmat My Life in France) & Alex Prud'homme



”Passion. Ambition. Butter. Do You Have What It Takes?”


Omalaatuinen ja persoonallisen näköinen julkkiskokki Julia Child innoitti Julie Powellia aloittamaan vuoden mittaisen projektin. Julie halusi kokata vuoden aikana Julia Childin ensimmäisen kokkikirjan kaikki reseptit. 365 päivää ja 524 reseptiä. Projektin etenemiseksi Julie päätti aloittaa blogin, josta tuli suosittu. Myöhemmin ilmestyi kirja Julie & Julia: 365 Days, 524 Recipes, 1 Tiny Apartment.
Elokuva perustuu sekä Julie Powellin kirjaan että Julia Childin yhdessä Alex Prud’hommen kanssa tehtyyn muistelmiin.



Tapahtumat risteilevät 2000 – ja 1960-lukujen välillä kertoen Julien ja Julian tarinat. Kummankin suunnitelmia vaivaa jonkinasteinen päämärättömyys, vaikka aikatauluja on asetettu. Julie (aina yhtä ihastuttava Adams) ei ole tyytyväinen työhönsä ja haaveilee yhä kirjailijan urasta. Hän kokee, ettei ole ikinä saattanut kunnolla projektejaan päätökseen, joten vuoden mittainen kokkailu Julia Childin kirjan parissa on saatava valmiiksi vaikka avioliitto siinä vähän kärsisikin. Julia Childista (Streep) kertovassa osiossa puolestaan tarkastellaan naisen elämää Ranskassa. Julia yrittää parhaansa mukaan aloitella kokin uraa ja päätyy auttamaan ruokakirjan tekemisessä.



Elokuva on kaikin puolin mukava eikä näyttelijöissä ole mitään vikaa. Streep on todennäköisesti melko tarkkaan kopioinut Julia Childin maneerit, joten siksi hän on roolissaan uskottava, mutta Oscar-ehdokkuuden arvoinen? Enpä tiedä, Streep kun nyt on jatkuvasti ehdolla. Amy Adams on vakuuttava lopen kyllästyneen Julien roolissa, joka inhoaa ystäviään, asuntoaan ja erityisesti työtään. Blogista tulee henkireikä, eikä avioliitossa asiat ota sujuakseen. Elokuvaa vaivaa juuri se ”mukavuus”, se ei ole mitenkään erityisen hieno kokonaisuus vaikka tasapainossa Julien ja Julian osiot ovatkin. Julie & Julia on yksinkertaisesti ylipitkä ja tylsä.

[Negativ]

[size=8] The Lovely Bones




****[/size]
(2009)
 


 Pääosissa: Saoirse Ronan, Mark Wahlberg, Rachel Weisz, Stanley Tucci, Susan Sarandon, Michael Imperioli, Rose McIver, Rose HooHoo
 Ohjaaja: Peter Jackson
 Käsikirjoittajat: Fran Walsh, Philippa Boyens, Peter Jackson & Alice Sebold (romaani)



”Life and everything that came after...”

King Kongin (2005) jälkeen Peter Jackson antoi faneilleen taas odotuksen aihetta, mutta mikäs siinä, hyvää kannattaa odottaa.

The Lovely Bones perustuu Alice Seboldin romaaniin, joka kertoo 14-vuotiaasta Susie Salmonista (Ronan) ja tämän karusta kohtalosta. Eräänä iltana Susie on menossa oikoreittiä pitkin kotiin, ja on jo myöhässä. Matkalla seuraan lyöttäytyy naapurissa asuva George Harvey (Tucci). George on sulkeutuneen oloinen perfektionisti, joka viihtyy päivät läpeensä nukkekotien rakentamisen parissa. George houkuttelee Susien mukaansa salaiseen paikkaan, jonka hän on rakentanut maan alle, omien sanojensa mukaan lasten paikaksi. Kiireestään huolimatta Susie taipuu lähtemään mukaan katsastamaan tätä paikkaa. Georgella ei ole puhtaat jauhot pussissa ja hän käy Susieen käsiksi. Elämä Susiesta valuu ja pian hän huomaa olevansa omassa täydellisessä maailmassaan, ei vielä taivaassa, vaan ikään kuin elämän ja kuoleman rajamailla. Susien ruumista ei koskaan löydetä, murhaajasta puhumattakaan. Päivät kuluvat eikä isä (Wahlberg) luovuta murhaajan etsinnöissä, hän yrittää ottaa oikeuden käsiinsä huonoin seurauksin. Susie seuraa läheistensä elämää, ja yrittää ohjailla tapahtumia. Hänen on päätettävä hakeeko hän kostoa, jotta saisi mielenrauhan vai auttaako hän perhettään toipumisessa.

Elokuva erottuu massasta. Se on varsinkin visuaalisesti erittäin kaunis. On siis todella outoa, että se poiki vain yhden ehdokkuuden – miessivuosan (Stanley Tucci). Stanley Tucci on hyytävä laskelmoivan ja hyvin varovaisen murhaajan roolissa. Loistavia roolisuorituksia tekevät myös Weisz, Ronan ja Sarandon. Peter Jackson ei näytä epäonnistuvan missään mitä tekee. Elokuva jättää kauniin haikean tunnelman jälkeensä.

[ilppez]

Mä oon lukenut ton kirjan, kahdesti!!!!! ^ Täytyy kattoo leffakin!

[Negativ]

Mä tykkäsin sen verran leffasta, et pakko saada kirja käsiin jossain vaiheessa.

[ilppez]

Se oli ekalla kerralla parempi. Ja kansikuva aivan ihana. (pääpointti tietty...)

[Negativ]

[size=8] Precious: Based on the Novel Push by Sapphire



***½[/size]

(2009)
 


 Pääosissa: Gabourey Sidibe, Mo’Nique, Paula Patton, Mariah Carey, Lenny Kravitz, Chyna Layne, Amina Robinson, Sherri Shepherd
 Ohjaaja: Lee Daniels
 Käsikirjoittajat: Geoffrey Fletcher & Sapphire (romaani)



”Life is hard. Life is short. Life is painful. Life is rich. Life is....Precious.”


Preciouksen tarina sijoittuu vuoteen 1987, New Yorkin Harlemiin. Clareece ”Precious” Jones (Sidibe) on 16-vuotias teinityttö, joka tulee raskaaksi jo toistamiseen. Koulu ei pysty hyväksymään raskautta ja niinpä Precious joutuu vaihtamaan koulua pienimuotoisempaan, vaihtoehtoiseen kouluun. Kirjoittaminen ja lukeminen tuottavat vaikeuksia, mutta uusi koulu onnistuu tarjoamaan tytölle paremmat mahdollisuudet oppia edes perusasiat. Aina positiivisuutta huokuva opettajatar Rain (Patton) ajaa vaikeuksia kokeneita oppilaitaan kohti parempaa tulevaisuutta.
Preciouksen elämää ei helpota yhtään se, että äiti on väkivaltainen tyranni, joka lyttää tyttärensä unelmat. Salaisuuksien kantaminen ja kamala kotielämä ei kuitenkaan estä Preciousta yrittämästä.

Elokuva on mielettömän raskaita asioita sisältävä. Se on realistinen kuvaus perhesalaisuuksista ja kivikkoista elämää eläneistä ihmisistä. Erityisen kova juttu on se, että Gabourney Sidibe ensikertalaisena onnistui vetämään todella vahvan roolin ja saavuttamaan vieläpä pääosaehdokkuuden Oscareissa. Yhtään Sidiben varjoon ei jää Preciouksen äitiä esittää Mo’Nique, joka taas on sivuosasta ehdolla. Sivurooleissa vilahtavat sellaiset nimet kuin Mariah Carey ja Lenny Kravitz, eivätkä hekään huonoja ole. Elokuva ei toimisi näin hyvin ilman vahvaa näyttelijäkaartia. Kaikista kamalista ongelmista huolimatta elokuva ei tunnu liian ikävältä katsottavalta, vaan lähinnä kannustavalta, niin kuin sen on tarkoitus ollakin.

[Negativ]

[size=8] (500) Days of Summer




***½[/size]

(2009)
 


Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Zoeey Deschanel, Matthew Gray Gubler, Geoffrey Arend
Ohjaaja: Mark Webber
Käsikirjoittajat: Scott Neustadter & Michael H. Weber



”Boy meets girl. Boy falls in love. Girl doesn't.”

Tom Hansen (Gordon-Levitt) on arkkitehdin koulutuksen saanut nuorimies, mutta hän on jostain syystä jumiutunut onnittelukortteja tehtailevan firman palkkalistoille. Kliseisiä korulauseita kortteihin suunnitteleva Tom on apea eikä usko kohtaloon, kunnes tapaa uuden sihteerikön Summerin (Deschanel). Summer laittaa miehen pään sekaisin, eivätkä Tomin ystävät ymmärrä miten yksi ihminen voi muuttaa maailmaa noin paljon. Tom on sitoutuvaa sorttia, Summer taas ei. Tästä huolimatta Tom on sitkeästi päättänyt, että Summer on hänen sielunkumppaninsa, onhan heillä paljon yhteistä - muun muassa musiikkimaku. 500 päivään mahtuu niin iloa kuin suruakin ja Tom pohtii mikä suhteessa meni pieleen. Kerronta on todella kekseliästä. Elokuva ei etene kronologisessa järjestyksessä, vaan Tom palaa muistoihin valikoidussa järjestyksessä, joka tekee kokonaisuudesta paljon mielenkiintoisemman. Toiset muistot saattavat olla kaunisteltuja, sillä monesti muistot haihtuvat ja ne muistaa niin kuin itse haluaa. Muitakin hienoja kerronnallisia seikkoja on, esimerkiksi eräs kohtaus jossa esitetään todellisuus ja Tomin haavekuvat rinnakkain. Elokuvassa on hienoa musiikkia. Itse löysin jo alkutekstien aikana soivasta biisistä Us (esittäjänä Regina Spektor) uuden lempparibiisin. Kyseisen artistin koko tuotanto on muutenkin kiinnostavaa. Esikoisohjaajana Mark Webber on tehnyt loistavan debyytin, elokuva on näyttelijävalintoja myöten loistava. Joseph Gordon-Levittin ura on viimein saamassa ansaitsemaansa nostetta, Zoeey on aina yhtä hurmaava ja luonteva roolissa kuin roolissa.
(500) Days of Summer ei ole mikään tavanomainen romanttinen draamakomedia. Se on erilainen kertomus rakkaudesta, mutta ei kuitenkaan rakkaustarina. Elokuvan jälkeen tuntee samaan aikaan haikeutta ja iloa, sellaista se rakkaus on.

[ilppez]

*SPOIL* ^

Vaikka ton leffan alussa sanottiin, että tämä ei pääty onnellisesti, niin silti koko leffan ajan olin että kyl se päättyy hyvin, kyl se päättyy. Lopussa jouduin kuitenkin toteamaan että dääm ei se päättynytkään niin.

[capri]

^Tuon haluun ehdottomasti nähdä, kaksi ihanaa näyttelijää

[Negativ]

*SPOIL* ^

Vaikka ton leffan alussa sanottiin, että tämä ei pääty onnellisesti, niin silti koko leffan ajan olin että kyl se päättyy hyvin, kyl se päättyy. Lopussa jouduin kuitenkin toteamaan että dääm ei se päättynytkään niin.

No mäki ajattelin niin! Mietin, et ton alkujutun on pakko olla hämäystä! : D Siks tää oliki niin erilainen, koska ei menny niin ku ajatteli sen juonen menevän. Vaikka olihan tässä sinänsä onnellinen loppu, ku Tom tapas sen naisen siinä lopussa, mut siis ei ollu onnellinen loppu Tomin ja Summerin suhteelle kuitenkaan.

[capri]

Ärsyy ku tekis niin mieli lukee toi pienellä printattu Mutta EN LUE!

[Thesugarangel92]

Ärsyy ku tekis niin mieli lukee toi pienellä printattu Mutta EN LUE!

mä luin jo XDD

[ilppez]

Ärsyy ku tekis niin mieli lukee toi pienellä printattu Mutta EN LUE!

Etkö jo joskus kattonu ton leffan?

[Negativ]

[size=8] Bitch Slap




**[/size]

(2009)
 


 Pääosissa: Julia Voth, Erin Cummings, America Olivo, Michael Hurst, Ron Melendez
 Ohjaaja: Rick Jacobson
 Käsikirjoittajat: Eric Gruendemann & Rick Jacobson





Puskureita ei tästä leffasta puutu.


Bitch Slap on huono elokuva, mutta niin se on tarkoituskin olla. Elokuvaa on kuvailtu B-luokan leffojen (erityisesti 60- ja 70-lukujen) kunnianosoitukseksi tai vaihtoehtoisesti parodiaksi.
Naiskolmikosta löytyy joukon pomo punatukkainen Hel (Cummings), kilttityttö Trixie (Voth) sekä aggressiivinen biatch Camero (Olivo). Naiset ovat sotkeutuneet rikollispomon toimiin ja ovat päätyneet keskelle aavikkoa etsimään timantteja. Saaliinjako ei suju ilman erimielisyyksiä, niinpä luvassa on rikollispomon niittaamista, kissatappeluita (Zoe Bell teki leffaan koreografioita) ja jättimäisiä aseita.
Elokuva olisi voinut olla viihdyttävä jos juonesta ei olisi tehty näin sekavaa. Nyt se pomppi miten sattui ja enemmän keskityttiin naisten ryntäisiin, sääriin, autoihin ja ihan järkyttävän kokoisiin aseisiin. Niin joo, ehkä tää sit oliki vaan miestenleffa… Kieltämättä naurettavat takaumat, jotka menivät ihan ristiin huvittivat loppujen lopuksi. Sinänsä ihan jees, kieliposkella tehty pätkä, mutta jotenkin en vaan onnistunut tästä saamaan irti samaa määrää huumoria kuin leffaa suositelleet kaksilahkeiset kaverini. Raja tulee vastaan liian pian, tekijät eivät ole osanneet löysätä vauhtia ajoissa. Juonesta olisi voinut tehdä oikeasti selkeämmän ja antaa sille suuremman roolin kuin naisten ulkonäölle. Naisia halventavaksi elokuvaa ei voi kuitenkaan kutsua, sillä naiset dominoivat miehiä aika lahjakkaasti. (8’D)






//hitto ku mistään ei löydy pienempää kuvaa