Elokuva-arvosteluja

[Rico]

^ Katoin ton leffan joskus ja aattelin ei se muistaakseni noin huono ja homofobinen ollut. Mutta sitten tajusinkin että taisinkin sekottaa jotain leffaan Breakfast with Scot

[capri]

^Tuo vaikuttaa jo näyttelijöiden ansiosta paremmalta

Tuon leffan homofobisuus korostui eniten siinä, että kahden heteromiehen suudelma olis ollu joku järkyttävin teko koskaan ikinä!

[Negativ]

[size=8] Tummien perhosten koti



***½[/size]

 (2008)



Pääosissa: Tommi Korpela, Niilo Syväoja, Marjut Maristo, Kristiina Halttu, Eero Milonoff, Pertti Sveholm
Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoittajat: Marko Leino (Leena Lander, romaani)




”Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka voi lannistaa. Ja niitä joita ei voi. Ei koskaan.”

Juhani (Syväoja) lähetetään poikakotiin joka sijaitsee saarella. Saarella on muitakin vaikeuksissa olleita poikia, jotka yhteiskunta haluaa niin sanotusti pois jaloistaan pyörimästä. Juhani otettiin huostaan, koska hänen pikkuveljensä koki surullisen kohtalon, eivätkä vanhemmat olleet enää tasapainoisia kasvattajia.
Olavi Harjula (Korpela) on tiukka mutta isällinen johtaja. Hän asuu saarella vaimonsa, lastensa ja eläinten hoitajan kanssa. Pojat tekevät töitä ja heille myös pidetään oppitunteja. Juhani ei tunne oloaan tervetulleeksi muiden poikien ilkeän tempun vuoksi, jonka seurauksena hän joutuu eristyskoppiin heti kättelyssä.  Harjulan tytär Venamo (Maristo) kiinnostaa poikia, mutta Juhani onnistuu luomaan häneen läheisemmän suhteen. Elokuva tasapainottelee nykyisyyden ja takaumien kanssa. Muistot ovat Juhanin näkökulmasta, pienen lapsen näkökulmasta, joten ne tuntuvat olevan korostettujen synkkiä.
Poikakodin talouden jouduttua vaakalaudalle, ryhtyvät pojat ja Harjula työskentelemään saaren tulevaisuuden puolesta, vaikka Juhania odotetaan kotiin.
 Elokuva ei ollut mielestäni niin hyvä, mitä on annettu kaiken hehkutuksen myötä ymmärtää. Toisaalta mielipiteeseeni saattoi vaikuttaa spoilaantuminen. Pääosanesittäjä Niilo Syväoja oli sopivan vähäeleinen ja luonteva roolissaan. Tykästyin myös Harjulan vaimoon (Halttu). Sen sijaan Korpela on hassu tapaus. Toisaalta vakuuttava, toisaalta välillä tulee sellainen olo, että mies ylinäyttelee. Elokuva herätti silti kiinnostusta kirjaa kohtaan joka olisikin pitänyt lukea ensin. Poikien taustat ovat varmasti paremmin kerrottuja kirjassa, nyt moni hahmo jäi harmittavan etäiseksi. Ihan kelpo suomalainen leffa, en mä kuitenkaan kauhean usein suomalaisia leffoja kehu.

[Negativ]

[size=8] Epic Movie




* [/size]
(2007)

Pääosissa:  Kal Penn, Adam Campbell, Jennifer Coolidge, Jayma Mays, Faune A. Chambers
Ohjaajat: Jason Friedberg & Aaron Seltzer
Käsikirjoittajat: Jason Friedberg & Aaron Seltzer




Epic Movie=Epic FAIL!



Epic Movie:ta markkinoitiin Scary Movie leffasarjan maineella. Epic Movie kuulemma ”pilailee Hollywoodin kassamagneettien kustannuksella ja se on hulvattoman hauska.” Se kuitenkin kompastuu jo heti alussa omaan ”nokkeluuteensa.” Elokuva yrittää pilailla ihan liian monen, erilaisen elokuvan sekä erilaisten julkisuuden henkilöiden avulla muuttuen heti sekavaksi. Pääjuoni vitsailee suurimmaksi osaksi Narnian tarinoille ja Da Vinci Koodille heittäen vielä mukaan Potterit ja POTC:t. Scary Movie elokuvien konsepti on selkeämpi sen keskittyessä kauhuleffojen pilkkaamiseen.
Leffa sopii erinomaisesti ”peliksi” elokuvailtaan, jossa jokainen voi listata viittaukset muihin elokuviin/populaarikulttuuriin paperille. Itse harrastin samaa elokuvan aikana ja huomasin vitsien viittaavaan jopa esimerkiksi Fast & Furiousiin ja MTV Crips sarjaan. Kirjoitin ylös myös miten monta kertaa ”hymähdin/hymyilin/nauroin” elokuvan aikana. Lopputulos, 3 hymyä/hymähdystä. Naurahdin esimerkiksi X-Menin Magnetolle, jonka päässä oli magneetti ja pervolle, vanhalle Harry Potterille.
Näyttelijät olivat surkeita ja tuntemattomia tapauksia, Jennifer Coolidgea lukuun ottamatta, joka onnistuikin olemaan ihan hauska ottaen huomioon elokuvan surkean tason. Monet vitsit ja hahmot tuntuivat väkinäisiltä, varsinkin lopussa vilahtava Borat oli haluttu vielä välttämättä mukaan. Date Movien tavoin mukaan on haluttu ympätä mahdollisimman paljon tavaraa…ei näin.

[capri]

^Näin pätkän, ja jo sen perusteella olisin ollut sun kaa samaa mieltä 100 %.

[Rico]

%P Joo Epic Movie on noussut jo jonkinlaiseen kulttimaineeseen todella Matti Vanhasena elokuvana.

(btw. se on Kal Penn, pikkujuttu mutta kunhan sanon %D)

[Negativ]

[size=8] Big Fish



***½ [/size]
(2003)



Pääosissa:  Ewan McGregor, Albert Finney, Billy Crudup, Jessica Lange, Marion Cotillard, Alison Lohman, Helena Bonham Carter
Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoittajat: Daniel Wallace (romaani) & John August




”Have you ever heard a joke so many times you've forgotten why it's funny? And you heard it again and suddenly it's new. You remember why do you love it in the first place.”



Will Bloomin (Crudyp) isä Ed (Finney) on sairastunut vakavasti. Isä ja poika riitaantuivat Willin omissa häissä, eivätkä he sen jälkeen ole puhuneet. Ed on aina kertonut hurjia tarinoita joihin Will kyllästyi, hänen mielestään isä ei ollut koskaan oma itsensä ja tarinat olivat naurettavan epäuskottavia. Isän terveyden heikettyä Will kuitenkin matkustaa yhdessä vaimonsa Josephine (suloinen Cotillard) kanssa vanhempiensa (äitiä esittää Jessica Lange) taloon kylään. Isä kertoo tapansa mukaan monesti kuultuja tarinoita. Nuorta, tarinoissa seikkailevaa Ediä tulkitsee vekkuli Evan McGregor.
Burtonin taianomainen kädenjälki näkyy välittömästi, se on sadunomainen ja lämminhenkinen kuvaus isän ja pojan suhteesta, joka tarinoillaan kaappaa katsojan mielenkiinnon heti.
Värit ei ole niin totutun synkkiä tai kirkkaita kuin Burtonin aiemmissa elokuvissa, mutta se on silti ihastuttavan kirkas ja välillä utuinen. Pienistä sivuosista voi bongata niin Danny DeViton, Miley Cyruksen (tosi nopee vilahdus ja yks repla), Steve Buscemin sekä (ah, yllättäen…) Helena Bonham Carterin. Musiikki on totutusti mestari Danny Elfmanin kynästä lähtöisin. Elokuvaa on hankala kuvailla ja arvostella, koska se on vain koettava ja nähtävä itse. Jokainen varmasti tarkastelee sitä omalla tavallaan. Muistelisin aikaisemmin antaneeni tälle 4 tähteä, mutta toisella kertaa en ehkä ihan vakuuttunut täysin. Elokuva on silti parasta Burtonia, satumaailma kiehtoo niin aikuisia kuin lapsiakin.

[Negativ]

[size=8] Amusement



** [/size]

(2008)


Pääosissa: Keir O'Donnell, Katheryn Winnick, Jessica Lucas, Reid Scott, Tad Hilgenbrink,
Ohjaaja:  John Simpson
Käsikirjoittaja: Jake Wade Wall



”He just wants to play. Like earlier at the door.”



Tabitha, Shelby ja Lisa ovat lapsuudenystäviä joiden tiet ovat kuitenkin jo eronneet. Vanhat ystävykset tapaavat toisensa ikävissä merkeissä. Mielipuoli alkaa vainota naisia, jotka eivät ymmärrä mitä ovat tehneet ansaitakseen kaiken tämän kärsimyksen. Kuka tämä sekopää on ja mitkä ovat hänen motiivinsa?
Jokainen nainen päätyy eri tavalla kammottavaan taloon jossa on jonkin sortin kidutusvälineitä Saw-tyyliin. Pelottavin osio oli ehdottomasti toinen, sillä murhaaja oli pukeutunut hirveään klovniasuun. Järkytyin ihan oikeasti, ja nyt ymmärrän miksi jotkut kammoavat klovneja. Taidan jatkossa itsekin pelätä (8D). Klovniasu yhdistettynä hulluun nauruun= se nauru soi mun korvissa edelleen. (:<)
Alle puolentoista tunnin mittainen elokuva, ei onnistunut kuitenkaan ”viihdyttämään” koko kestoaikaa. Juonessa oli omituisia aukkoja ja epäloogisuutta havaittavissa. Jäin kaipaamaan enemmän taustaa ja vielä pelottavampia kohtauksia, lopulta keskittyminenkin alkoi herpaantua. Klovni oli sen verran pelottava, että siitä tuli heti plussaa.
Elokuva on mennyt suoraan myyntiin, joten tavallaan siitä huokui jo etukäteen kehnon tekeleen maine, mikä ehkä jo alitajuntaisesti vaikutti mielipiteeseen. Ihan hyvä yritys kauhugenressä, mutta käsikirjoittajalta on puhti loppunut kesken. Kertakulutukseen tarkoitettu elokuva.

[Negativ]

[size=8] I Love You, Man



****[/size]

(2009)


Pääosissa: Paul Rudd, Jason Segel, Rashida Jones, Jaime Pressly, Jon Favreau, Sarah Burns
Ohjaaja:  John Hamburg
Käsikirjoittaja: John Hamburg & Larry Levin



”Why is it weird that I have girl friends?”


Peter Klaven (Rudd) on kihlannut Zooeyn (Jones) ja pariskunta käy Peterin perheen luona päivällisellä. Käy ilmi, ettei Peterillä ole koskaan ollut parasta ystävää, tai ainakaan miespuolista sellaista. Peter on aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa. Isä (J.K. Simmons) kertoo miten hänen paras ystävänsä toimi bestmanina ja he ovat vieläkin parhaita kaveruksia. Peterille iskee paniikki, mistä bestman? Kun hän vielä onnistuu saapumaan kotiin kesken tyttöjen  illan, hän kuulee naisten keskustelun Peterin miesystävien puutteesta. Peter alkaa etsiä ystävää muun muassa netin keskustelupalstoilta. Etsintä ei oikein ota sujuakseen, mutta ollessaan esittelemässä myynnissä olevaa taloa paukahtaa paikalle rempseä Sydney (Segel).
Hassusta kohtaamisesta kehkeytyy miesten välille toveruus. Pian Zoeey tuntee olonsa ulkopuoliseksi, sillä miehet viettävät tiiviisti aikaa yhdessä.
Harva elokuva onnistuu hymyilyttämään ja naurattamaan jo heti alussa. Tässä elokuvassa on kaikki mahdolliset asiat hyvin, luontevat ja hauskat näyttelijät (sivuosissa vilahtavat muun muassa Saturday Night Liven Andy Samberg ja Reno 911:n Thomas Lennon), sympaattinen ja uskottava stoori, valloittava musiikki, näyttelijöiden toimivat kemiat jne.
Loistava tarina miesten välisestä ystävyydestä! Parasta komediaa vuodelta 2009.

[Negativ]

[size=8] Away We Go



 ***½ [/size]


 (2009)
 (Suom. Uutta Kohti)


Pääosissa: John Krasinski, Maya Rudolph, Catherine O’Hara, Jeff Daniels, Maggie Gyllenhaal, Allison Janney, Jim Gaffigan
Ohjaaja: Sam Mendes
Käsikirjoittajat: Dave Eggers & Vendela Vida




”What's wrong with a stroller?”



Kolmekymppinen pariskunta Verona (Rudoplh) ja Burt (Krasinski) ovat yhä vastarakastuneen oloisia, mutta vauvan tulo hämmentää. Ovatko he epäonnistuneita; oma työura ei ole ehkä sellainen kuin sen pitäisi olla ja talon lämmitys takkuaa. Burt tahtoisi naimisiin, Verona ei ymmärrä miksi nähdä vaivaa. Pariskunta uskoo Burtin vanhempien ihastuvan ikihyviksi tulevasta lapsenlapsesta ja ennen kaikkea he toivovat sitä, sillä Veronan vanhemmat ovat kuolleet. Gloria ja Jerry intoilevat ihan jostain muusta, he (O’Hara ja Daniels) ilmoittavat muuttavansa Belgiaan vaikka oli ollut jo aiemmin puhettä siitä, miten Verona halusi heidän olevan läsnä lapsen synnytyksessä.
Verona ja Burt muuttivat aikoinaan Burtin vanhempien lähelle, mutta nyt ei näytä olevan mitään pointtia jäädä piskuiseen taloon, niinpä he lähtevät kiertämään maata ja etsimään ihanteellista kotia lapselle. Matkalla he tapaavat sukulaisiaan ja vanhoja ystäviä, ja pohtivat kannattaisiko heidän lähelleen muuttaa.
Elokuva koostuu erillisistä osioista, ensimmäisenä tavataan Veronan vanhan pomon Lilyn (Janney) lapsineen ja miehineen (Gaffigan). Osiot ovat vaihtelevia, osa on hulvattoman hauskoja ja vuoroin koskettavia, mutta silti koko ajan pysytellen positiivisen puolella. Elokuva ei sorru kliseisiin nyyhkystooreihin. Näyttelijöiden tunteet ovat hienovaraisia ja kasvoilta luettavissa, kaikkea ei selitellä loppuun saakka. Paras episodi oli ehdottomasti Burtin serkun LN:n luona vierailu, nainen harjoittaa kotona hieman erilaista kasvatustekniikkaa yhdessä hörhön miehensä kanssa. Selviää myös miksi rattaat ovat aivan järkyttävä vaihtoehto lapselle. Sam Mendes on onnistunut taas tekemään hienon elokuvan ja jälleen kerran täysin erilaisen kuin ennen. Elokuva tuo hyvän mielen ja antaa toivoa.

[Rico]

The Fall (2006)


*****/*****

(Lee Pace, Catinca Untaru, Justine Waddell)

Varoitan jo etukäteen että tämä arvostelu on pumpattu täyteen kuvia, sillä sanat ei yksinkertaisesti riitä.

Aiemmin lähinnä musiikkivideoista - ja puolivillaisesta sarjamurhaajajännäristä The Cell - tunnettu  ohjaaja Tarsem Singh osuu napakymppiin leffallaan The Fall. Jatkuvaa silmäkarkkia oleva elokuva vaikuttaa aluksi ehkä liiankin kunnianhimoiselta ja tekotaiteelliselta, mutta narut pysyvät hienosti käsissä loppuun asti. The Fall on visuaalisesti suorastaan häikäisevä. Elokuvaa on kuvattu 18 eri maassa ja tietokonetehosteiden puute näkyy positiivisella tavalla kauniissa maisemakuvissa.

"What a mystery this world, one day you love them and the next day you want to kill them a thousand times over"


Elokuvan varsinainen tarina sijoittuu 1920-luvun Los Angelesilaiseen sairaalaan, jossa äskettäin jalkansa elokuvan kuvauksissa telonut stuntmies Roy Walker (Lee Pace) on joutunut tyttöystävänsä jättämäksi ja rypee itsesäälissä. Roy törmää sairaalassa vekkulimaiseen pikkutyttöön Alexandriaan (Catinca Untaru) jolle hän alkaa kertoa eeppistä tarinaa kostonhimosta ja rakkaudesta. Karun reaalimaailman sairaalamiljöön ja värikkään fantasiamaailman rajat häilyvät kun Royn tarina kohtaa lapsen mielikuvituksen. Satumaisella tarinalla on kuitenkin myös syvempi merkitys joka hiljalleen paljastuu Alexandrialle jättäen molempiin lähtemättömän vaikutuksen.

The Fall on melkoinen vastakohtien elokuva. Elokuvan absurdit käänteet, yllättävistä tilanteista kumpuava huumori ja kauniit maisemat tekevät elokuvasta ihastuttavan satumaisen ja samalla oudon. Toisaalta The Fall käsittelee erittäin vakavia aiheita ja on äärimmäisen surumielinen. Lee Pace on jälleen vedossa, Pushing Daisiesin ja Wonderfallsin jälkeen ei ole yllätys että hän on täydellinen valinta oudon elokuvan rooliin. Myös söpösti sortaen englantia puhuva paljon roolistaan kehuttu romanialainen Catinca Untaru on roolissaan nuoresta iästään huolimatta ihan vakuuttava, vaikka aluksi vaikuttikin hieman tönköltä.



Leffan graafista ilmettä ei vain voi kehua kylliksi. The Fall on ensimmäinen elokuva jossa olen kiinnittänyt huomiota erikseen että onpa hemmetin hieno puvustus. Kyseessä ei ole silti vain pintapuolin hieno elokuva, vaan toisella katsomiskerralla löytää elokuvasta paljon uutta ja ihmeellistä ihmeteltävää. On pieniä ja absurdeja yksityiskohtia sekä Royn kertoma tarina ja motiivit aukeavat entistä enemmän. Erityismaininnan saa elokuvan alkutekstikohtaus, joka ensimmäisellä kerralla vaikuttaa vain sarjalta sattumanvaraisia kuvia, kertoo toisella katsomiskerralla tarinan. The Fall saattaa joidenkin mielestä olla liiankin outo, ja vaatii jonkun verran keskittymistä katsojalta mutta itse pidän tätä komeana mestariteoksena.

Lisää kuvia

[Rico]

Naked Lunch (1991)


****½/*****

(Peter Weller, Judy Davis, Ian Holm)
Draama

Kun tiesin että elokuvan ohjaaja on David Cronenberg, ja takakansiteksti kertoo: "Jäätyään koukkuun tuholaistentorjunta-aineeseen, tuholaismyrkyttäjä vahingossa tappaa vaimonsa ja sekaantuu jättimäisten hyönteisten organisoimaan salaiseen hallituksen juoneen Afrikkalaisessa satamakaupungissa" tiesin että kyseessä on varsin omintakeinen elokuva. Naked Lunch onnistui kuitenkin yllättämään odotukseni outoudessaan moninkertaisesti. Elokuvan juonesta on hankala kertoa oikein mitään, sillä juoni on melko mitäänsanomaton ja koostuukin pääasiassa huumehöyryissä sekoilevan miehen leijailevista ajatuksista. Samanniminen kirja johon elokuva löyhästi perustuu, on puheiden mukaan vielä sekavampi ja juonettomampi. Kuulemma jos kirjasta tehtäisiin sanatarkka adaptaatio, elokuva tulisi maksamaan useita satoja miljoonia ja se kuitenkin sensuroitaisiin jokaisessa maassa, joten Cronenberg on joutunut tekemään hieman muutoksia "tarinan" sisältöön. Kirjan kirjoittaja William S. Burroughs kuitenkin tykästyi elokuvaan joten tällä mennään.

"Exterminate all rational thought. That is the conclusion I have come to"

Naked Lunch on ensikatsomalta varmaankin oudoin elokuva jonka olen nähnyt. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa ruutuun ilmestyy puhuvia kirjoituskoneita, tai kun päähenkilö kertoo tarinaa puhuvasta perseenreiästä. Vaikka outous vaikuttaa elokuvassa vähän itseisarvolta elokuva on kuitenkin viihdyttävä omalla tavallaan. Mielentilasta riippuen Naked Lunch saattaa kuitenkin olla myös aika hankala katselukokemus, enkä todellakaan suosittele elokuvaa kaikille. Peter Wellerin jäyhä tulkinta pääroolissa on kertakaikkiaan loistava ja yksi syy miksi elokuvan tunnelma on onnistunut. Weller kieltäytyi Robocop kolmosen pääosasta ollakseen tässä elokuvassa, ja se oli viisas valinta (senkintakia että Robocop 3 on täyttä shaissea, mutta myös siksi että Naked Lunch on oman alansa merkkietos).

[Rico]

Lucky Number Slevin (2006)


****-/*****

(Josh Hartnett, Bruce Willis, Lucy Liu, Morgan Freeman, Ben Kingsley)
Rikos/Draama/Komedia

Slevinillä (Josh Hartnett) menee kaikki päin persettä. Työpaikka ja asunto lähti alta, ja tyttöystäväkin löytyi sängystä vieraan miehen kanssa. Matkalla hänet vielä mukiloidaan ja ryöstetään. Slevinin ainoaksi vaihtoehdoksi jää mennä vanhan kaverinsa Nick Fisherin luukulle. Kämppään saavuttuaan Nickiä ei kuitenkaan näy missään, sensijaan Slevin löytää lisää vaikeuksia. Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle varsin koomissävytteinen rikosdraama Lucky Number Slevin. Juonesta on hankala kertoa enempää spoilaamatta. Elokuvaa on kehuttu ja vertailtu jopa Tarantinon uran alkukauden klassikoihin Reservoir Dogsiin ja Pulp Fictioniin. Parasta elokuvassa onkin lennokas dialogi ja rikas kielenkäyttö. Toisin kuin Tarantinolla, Lucky Number Slevinin hahmojen vuoropuhelusta on kuitenkin arkirealismi kaukana sillä jokainen kaupungin asukas tuntuu olevan toistaan nokkelampi ja sanavalmiimpi, mikä saattaa alkaa jopa ärsyttämään. Pääosin kuitenkin varsinkin Slevinin läppä on hauskaa ja nokkelaa.

Slevin: Look. I'm not the guy you're looking for. I don't live here.
Sloe: Yeah well you look like the guy who lives here.
Slevin: Man, you don't know what the guy who lives here looks like.
Elvis: What he means to say is that you look like you live here.

Dialogin lisäksi parhaita puolia elokuvassa on top notch näyttelijäkaarti. Josh Hartnett on loistavana suulaana onnettomuusmagneettina ja Lucy Liu ihana herttaisena naapurina. Myöskin vanhat herrat Bruce Willis ja Morgan Freeman pystyvät tasaisen varmoihin suorituksiin. Elokuvan ohjaus ja leikkaus on dialogin tapaa "nokkelaa". Kuvakulmat ovat persoonallisia ja kohtaukseen sopivia. Lucky Number Slevin on onnistunut kokonaisuus jonka rikkoo ainoastaan loppuosio. Elokuvan loppuratkaisusta ja käänteistä itsessään ei ole pahaa sanottavaa, lopun selittelykohtaus vain tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Selittely vaikuttaa lipsahtavan paasaavan metatekstin puolelle vaikka katsoja on jo tajunnut mitä tapahtui. Lopusta oltaisiin voitu jättää hieman avoimeksi ja katsojalle itselleen pohdittavaksi. Elokuvan muuten nokkelaan tyyliin loppu tuntuu liian valmiiksipureskellulta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kivan freesi ja hauska leffa sanailusta ja rikosmysteereistä pitäville.

[capri]

^Noista olen ite nähnyt vain ton vikan, mutta voin allekirjoittaa ainaki ton pistemäärän ja kommentit täysin.

[Negativ]

Mä en muista enää mitään Lucky Number Slevinistä. No dvd on hyllyssä niin vois taas joskus kattoo ku sais kaikki muut katottuu ensin pois alta. Josh Hartnett.<33333333333

[Rico]

Noniin viimeinkin sain päivitettyä koko listan %)

Foorumilaiset ovat saaneet arvosteltua kunnioittavat 145 arvostelua 136 eri leffasta ja 4 eri TV-sarjasta.

[Jennu]

^ Ohhoh. Ollaanpas oltu ahkeria.

[capri]

Vau. Ollaanpas me arvosteltu. Harmittaa ku en oo hetkeen voinu arvostella, ku en oo ehtinyt kattoo mitään leffaa.

[Rico]

Airplane! (1980)


****/*****

Jim Abrahams, David Zucker, Jerry Zucker
(Leslie Nielsen, Lloyd Bridges, Peter Graves, Julie Hagerty, Robert Hays)
Komedia

"There's no reason to become alarmed, and we hope you'll enjoy the rest of your flight. By the way, is there anyone on board who knows how to fly a plane?"

Legendaarisen ZAZ-trion (Zucker, Abrahams, Zucker) uran alkuajan läpimurtokomedia Airplane! (Hei me lennetään) on tullut nähtyä jo moneen otteeseen, mutta silti se jaksaa olla hävyttömän hauska. Sen lisäksi että leffa oli ZAZ-trion ensimmäinen kunnolla ulkomaille levinnyt hittikomedia, Airplane! oli myös sittemmin huippusuosituksi koomikoksi nousseen Leslie Nielsenin komediadebyytti, joten siltäkin osin Airplane!a voi pitää legendaarisena klassikkona. Airplane onkin yksi arvostetuimmista, lainatuimmista ja matkituimmista komedioista ja vielä 30 vuoden iästä huolimatta naurattaa ihmisiä.

- Surely you can't be serious.
- I am serious... and don't call me Shirley.

Airplane!n viljelemä katatsrofielokuvien parodiahuumori on ajatonta, sillä elokuvien kliseet ovat pysyneet yllättävän paljon samoina vuosikymmenten saatossa. Leffa repii paljon huumoria myös englannin kielen fraasien tuplamerkityksistä ja muusta verbaalisesta kikkailusta. Siksi Airplane! onkin jäänyt hieman unohduksiin paljon graafisempaa huumoria sisältävän Naked Gun (Mies ja Alaston Ase)- trilogian taakse. Suuri(n) osa vitseistä ei yksinkertaisesti käänny millekään muulle kielelle kuin englannille, joten esimerkiksi keskieurooppalaisissa maissa joissa elokuvat dubataan, paljon vitsejä meni harakoille. Airplane!n katsominen vaatiikin katsojalta suht hyvää englanninkielen osaamista, ja suosittelisin että elokuvaa ei kannata katsoa suomenkielisillä tekstityksillä.
Airplane on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, ja iästään huolimatta elokuva ei tunnu missään vaiheessa kornilta. Saattaa johtua osittain siitäkin että elokuva on yksinkertaisesti melko reikäpäinen ja juoneton. Osa kohtauksista on lähinnä irrallisia sketsejä jotka eivät liity pääjuoneen mitenkään. Mutta kyseessä on siis todella viihdyttävä leffa, jos tykkää näsäviisasteluhuumorista. Kestoakaan ei leffalla ole puoltatoistatuntiakaan joten Airplane! on todella helppo ja kevyt leffa katsottavaksi.

Rumack: Captain, how soon can you land?
Captain Oveur: I can't tell.
Rumack: You can tell me. I'm a doctor.
Captain Oveur: No. I mean I'm just not sure.
Rumack: Well, can't you take a guess?
Captain Oveur: Well, not for another two hours.
Rumack: You can't take a guess for another two hours?

[capri]

Waitress (Unelmien resepti) 2007

***½

Ensisilmäyksellä ajattelin, että onpas taas tavanomainen ja puuduttava romanttinen hömppäkomedia, mutta tää elokuva oli jotenkin paljon koskettavampi ja piristävämpi tapaus kuin uskoinkaan. Toki mun katsomisnautintoon saattaa vaikuttaa se tosiseikka, että mä valitettavasti kiireen takia jouduin kattoo tätä leffaa pätkissä, joten en ehtinyt lainkaan kyllästymään. Mutta voisin vannoa, että tämän jaksaa katsoa myös kerran putkeenkin ja nauttia silti tästä lämminhenkisestä elokuvasta.

Elokuvan juoni ei ole mikään kovin ihmeellinen: Unelmien reseptissä Keri Russell on Jenna, joka työskentelee tarjoilijana pienessä piirakkakahvilassa syrjäisen tien varrella. Jenna on lahjakas piirakantekijä, ja hän luo jatkuvasti päässään mielentiloihinsa sopivia uusia piirakkareseptejä. Jenna elää onnettomassa avioliitossa vaimoonsa tarrautuvan Earlin (Jeremy Sisto) kanssa. Kun Jenna sitten tulee raskaaksi, on ilo aika kaukana. Raskauden yhteydessä Jenna tutustuu tohtori Pomatteriin (Nathan Fillion). Elokuvan loppu ei yllätä, eikä muutenkaan elokuva tarjoa mitään ihmeellisiä käänteitä, mutta pienet kohtaukset ihastuttavat ja näyttelijät ovat toimivia rooleissaan. Russell on suloinen ja elokuvan kantava voima. Juuri elokuvan aitous on käsinkosketeltavaa, vaikka jotkut kohtaukset ovat koomisen hassuja ja voivat tuntua epäuskottavilta. Tästä huolimatta ne sopivat elokuvan henkeen. Elokuva on myös ainoa elokuva, joka on saanut mut himoitsemaan piirakoita. Aivan valtavan hyvännäköisiä!

[Jennu]

Drag Me to Hell (2009)


Ylennystä tavoitteleva nuori pankkivirkailija Christine Brown (Allison Lohman) saa eräänä päivänä vastaanotolleen vanhan naisen, joka tarvitsisi lainanpidennystä säilyttääkseen kotinsa. Pomoansa mielistellen hän päättää olla myöntämättä lainaa. Siitä suivaantuneena mummo päättää langettaa Christinen päälle kirouksen, jonka seurauksena Christine joutuu kolmen päivän päästä örinäheviin. Christine yrittää poikaystävänsä Clayn (Justin Long) ja ennustajaukko Rhamin (Dileep Rao) kanssa purkaa kirouksen.
Drag Me to Hell jätti aika ristiriitaisen fiiliksen. Toisaalta leffa oli kiva piristys nykypäivän kauhuleffoihin, mutta jotain jäi puuttumaan. Käsikirjoitus oli mun mielestä aika heikko ja tuntui nopeasti väsätyltä, sillä useimmat juonenkäänteet oli tosi hääppösiä eikä millekään saatu oikein kunnon selitystä. Välillä myös tuli semmosia hohhoijjaa -kohtia, että vaikka leffa kestikin vaan 1 h 40 min niin ainakin 20 min olisi helposti voinu pätkästä pois. Leffan huumori sen sijaan toimi aika hyvin, vaikkein tiedä, oliko se tahallista vai tahatonta. Näyttelijöissäkään ei hirveesti valittamista, paitsi Alison Lohmanissa! Kuvankaunis tyttö, mutta todella ilmeetön eikä Lohman saanu siihen hahmoon sitä asennetta mitä se ois tarvinnut pienistä yrityksistä huolimatta. Justin Long on vähän kokeneempi näyttelijä ja kyllähän sen huomasi.
Drag Me To Hell on ihan jees kauhu(komedia), loppu pelasti aika paljon. Ihan katsomisen arvoinen.

***-

[Negativ]

Airplane. :'DDDDDDD ZAZ<3


Mulla ois arvosteltavii leffoi, mut en millään saa aikaseks.

[Rico]

The Village (2004)


****/*****

M. Night Shyamalan
Joaquin Phoenix, Bryce Dallas Howard, Adrien Brody, William Hurt, Sigourney Weaver)
Draama/Trilleri

Huikeista loppukäänteistä tunnetuksi tullut ohjaaja M. Night Shyamalanin uran on sanottu olevan laskussa Unbreakablen (2000) jälkeen, mutta mielestäni 2004-vuonna valmistunut mielipiteet tiukasti kahtia jakava The Village on Shyamalanin paras näkemäni elokuva tähänmennessä. The Village alkaa kun pienessä yksinäisessä kylässä 1800-luvun lopun maisemissa surraan pienen pojan kuolemaa. Kylä on täysin eristäytynyt muusta maailmasta, sillä sitä ympäröivässä metsässä asuu olioita, joiden lähettyville kukaan ei uskalla mennä. Metsän takana asuvissa kaupungeissa asuu vain ilkeitä ja korruptoituneita ihmisiä, eikä kukaan metsän taakse haluaisikaan lähteä, idealistista Lucius Huntia (Joaquin Phoenix) lukuunottamatta. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää, ja tästä annetaan hienosti vinkkiä jo elokuvan avauskohtauksessa.

"She is more capable than most in this village. And she is led by love. The world moves for love. It kneels before it in awe. "

The Villagea markkinoitiin hieman virheellisesti kauhuelokuvana M Night Shyamalanin aiemman elokuvan The Sixth Sensen tapaan. Näin elokuva ei koskaan saavuttanut kohderyhmäänsä, ja sitä pidettiin aluksi floppina. Myöhemmin The Village on kuitenkin löytänyt fanikuntansa ja sittemmin siitä on noussut jopa kehuttu elokuva. Vaikka elokuvassa on olemassa kauhuelementtejä ja pari varsin intensiivistä kohtausta, kyseessä on enemmänki jännittävä draama. Ohjaaja Shyamalan on itse sanonut että The Village on tarkoitettu rakkaustarinaksi.

Elokuvassa parasta on pääosan pari, Joaquin Phoenixin esittämä Lucius Hunt ja tästä kiinnostunut sokea nuori nainen Ivy (Bryce Dallas Howard). Heidän tarinaansa ei lätkäistä suoraan katsojan kasvoille, vaan se kerrotaan hienovaraisesti ja tyylikkäästi menemättä tippaakaan siirapin puolelle. Muutenkin elokuva on ohjattu kauniisti ja hieno thememusiikki sopii tunnelmaan kuin nyrkki silmään.
Elokuvan juoni sisältää muutaman käänteen, joista pari jopa onnistuu yllättämään. Ihan päräyttävin Shyamalan-leffa tämä ei juoneltaan ole, oikeastaan jopa vähän pliisu. Mutta kokonaisuudessaan erittäin pidettävä leffa hyvillä näyttelijöillä.

[Rico]

Ensisilmäyksellä ajattelin, että onpas taas tavanomainen ja puuduttava romanttinen hömppäkomedia, mutta tää elokuva oli jotenkin paljon koskettavampi ja piristävämpi tapaus kuin uskoinkaan.

Olipas sulla samanlaiset fiilikset kun mulla aikanaan tästä elokuvasta 8D.. Ite kirjotin näin:

Waitress: Nyt tuli sit tämäkin katsottua. Waitress (2007) olikin hiukan erilainen elokuva mitä trailereiden, mainosten ja IMDb viime vuoden parhaiten rankattuja 'komediaelokuvia'-statuksen perusteella sain kuvan. Waitress olikin ehkä enempi itkeskely kuin naureskelu elokuva. Pureva kuin mikä anyways. Elokuvassa oli pari vain vitsiä eikä niidenkään ulosanti ollut hirveän onnistunut, vaikka pari hauskaa juttua mukaan mahtuikin.
Waitress kertoo siis raskaana olevan tarjoilija-Jennan (Keri Russel) ankeasta elämästä hirviömäisen aviomies Earlin (Jeremy Sisto) kanssa. Earl on kyllä loistavasti onnistunut hahmo, eipä paljon vihattavammaksi voi yhtä henkilöä tehdä vajaassa kahdessa tunnissa. Jeremy Sisto vielä loistava tulkitsija. Toisessa laidassa sitten Nathan Fillionin myös mainosti esittämä Tohtori Pomatter, jonka astuessa ruutuun meininki muuttuukin paljon koomisemmaksi.
Elokuvasta tuli ehkä mieleen American Beauty ja kyl mä tästä ihan tykkäsin Aika vaikuttavaa draamaa, vaikka Keri Russelin karisma ei pääosassa ihan riitäkään. Hän aina tulee olemaan se epävarma Collegetyttö Felicity.
4/5

[capri]

^Mä taas tykkäsin ihan Keristä (tosin ei oo mitään Felicity-taakkaa harteilla, ku en oo sitä kattonut). Mutta kyllä oli tosiaan Earlin hahmo raivostuttava. Teki mieli repiä siltä silmät päästä heti ku se asteli ekan kerran ruutuun.