Elokuva-arvosteluja

[Rico]

Päivitin tuota listaa nyt kolmen viikon tauon jälkeen. Siinä oli ihan hirvee kasa leffoja eli saattoi tulla jotain virheitäkin. Ilmotelkaa vaan heti jos näätte jonkun väärään paikkaan vievän linkin tai muuta vastaavaa.

[capri]

Etusivun lista näyttää nyt paaaljon pidemmältä.

[Jennu]

Oho! Onpas ahkerasti arvosteltu.

On muuten kiva ku jokaisella on sellanen oma tyyli, huomaa kyl kenen arvostelu on kyseessä vaikkei kirjottajaa näkiskään.

[capri]

Shrek 3 (Shrek the Third) 2007

*½

Ohjaus: Chris Miller
Pääosissa (ääninä): Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, Julie Andrews, John Cleese, Rupert Everett ja Justin Timberlake

Shrek 3 jatkoi tasaista Shrek-elokuvien alamäkeä. Pidin valtavasti ekasta osasta, toinen vielä menetteli, mutta kolmas oli jo melkoisen puuduttava. Sinänsä kolmonen oli miellyttävä katsella, sillä animaationa se oli loistokas, siis hahmot näyttivät hienoilta, ja se oli iloinen ja tarpeeksi lyhyt, joten olisin voinut herkästi antaa enemmänkin pisteitä, mutta Chris Millerin ohjaus ei päätä huimannut, käsikirjoitus oli töksähtelevä, eikä koskettanut, rakastamani hahmot olivat vähän nuivia ja vitsejä oli suoraan sanottuna todella vähän - ainakin hyviä sellaisia. Elokuvan suurin ongelma oli tarina ja huonot vitsit. Lisäksi todella huonot popkappaleet. Elokuvassa oli joitain hauskoja osia - aivan alussa ja aivan lopussa, mutta keskiosa elokuvasta oli liian tylsä. Lisäksi olin pettynyt siihen, että Donkey (Murphy) ja Puss in Boots (Banderas) olivat niin löysiä tässä osassa. Erityisesti olisin kaivannut loistokkaaseen kissahahmoon, jolle Banderasin ääni loistavasti sopii, paljon parempia juttuja. Tarinassa sekoitettiin jälleen satumytologiaa ja populaarikulttuurin viitteitä, ja näiden lisäksi yritettiin kertoa uskottavaa opetusta siitä, kuinka kaikkien pitää hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat jne. Hahmot eivät olleet kuitenkaan enää yhtä aidon oloisia kuin aiemmin ja jotkut jopa rasittavan karikatyyrisiä. Ohjaaja ei saanut myöskään kerrontaa etenemään yhtä tyylikkäästi kuin ykkös- ja kakkososan ohjannut Andrew Adamson. Timberlaken tulkitsema Artie oli myös kaikin puolin ärsyttävä hahmo. Lopun siirappisuus oli myös mun makuun liian makeaa. Tämän osan olisi mun puolesta voinut jättää jopa tekemättä, vaikka kyllähän puolitoistatuntia nyt jaksaa katsoa vaikka mitä.

[Negativ]

On muuten kiva ku jokaisella on sellanen oma tyyli, huomaa kyl kenen arvostelu on kyseessä vaikkei kirjottajaa näkiskään.

Niinpä! :'D Hyvin näitä on jo kertyny. :>

[capri]

Ota kiinni jos saat (Catch Me If You Can) 2002

****

Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Jeff Nathanson
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hanks, Christopher Walken, Martin Sheen, Amy Adams
Kesto: 140 min

Frank Abagnale Jr. (DiCaprio) on kunnollinen teinipoika, kunnes hänen isäänsä (Walken) syytetään veropetoksesta ja hänen vanhempansa eroavat. Jokin luultavasti vähän naksahtaa pojan päässä, ja Frank ryhtyy väärentäjäksi ja huijariksi. Hän haalii itselleen rahaa, ja keksii tekaistuja henkilöllisyyksiä sekä valehtelee sujuvasti. FBI tyyppi Carl Hanratty (Hanks) pääsee hänen jäljilleen ja takaa-ajo on valmis. Parasta elokuvassa onkin se, että tämä erittäin mielenkiintoinen juoni ja hauskat juonenkäänteet ovat täyttä totta. Elokuva perustuu siis tositapahtumiin. Elokuva on oikeasti viihdyttävä ja sisältää paikoittain hyvää huumoriakin. DiCaprio on roolissaan hyvä, vaikka paikoittain hiukan ilmeetön. Naisilla on elokuvassa aika pieni (vaikkakin näyttävä) roolinsa. Adams, Jennifer Garner ja Nathalie Baye ovat kuitenkin kaikki rooleissaan uskottavia. Miehistä paras on luultavasti Walken. Elokuva ei kuitenkaan perustu niin paljoa näyttelijäsuorituksiin, vaan elokuvan tempo ja kerronta etenevät vauhdikkaasti ja katsoja seuraa tapahtumia koko ajan mielenkiinnolla. Vaikka tuntisikin tositapahtumat ja tietää, miten päähenkilölle käy, niin Frankin taituruutta ja taitoja voi vain hämmästellä, kun peilaa niitä siihen tosiasiaan, että näin on oikeasti käynyt. Ehkä pidän vain jollain kierolla tavalla elokuvista, jotka perustuvat tositapahtumiin, mutta Spielberg on mielestäni saanut kursittua kokoon elokuvan, jonka parissa viihtyy. Kissa ja hiiri -leikin taustalla on myös syvempiä psykologisia hahmotuksia, ja elokuvan ajan tutkiskellaan myös pojan ja isän välistä suhdetta. Erityisen paljon pidin siitä, että elokuva pystyi luomaan uskottavaa 1960-luvun tunnelmaa.

[Thesugarangel92]

      THE BOY IN THE STRIPED PYJAMAS (POIKA RAIDALLISESSA PYJAMASSA) (2008)
     
                                        ****½/*****
                                           Ohjaus: Mark Herman
                                           Käsikirjoitus John Boynen romaanin pohjalta: Mark Herman
                                     Pääosissa: Asa Butterfield, Jack Scanlon, David Thewlis, Vera Farmiga, Rupert Friend, Amber Beattie

Kahdeksanvuotias Bruno on natsiupseerin poika, joka muuttaa perheineen Berliinistä keskelle maaseutua. Brunon isä johtaa alueella sijaitsevaa, piikkilangalla aidattua "maatilaa", jonka asukkaat pitävät outoja raidallisia pyjamia. Tylsyyden piinaama Bruno lähtee äitinsä kielloista huolimatta tutkimaan aluetta ja ystävystyy tilalla asuvaan samanikäiseen poikaan.

Mä rakastuin tähän leffaan oikeesti ! Tää on kauneimpia lapsuudesta ja rajat ylittävästä ystävyydestä kertovia tarinoita. En viitti kertoa juonesta sen enempää muutakun että KATTOKAA IHMISET KATTOKAA !
Tää järkyttää ja itkettää paljon enemmän ku mä en paljasta juonesta paljoa tän enempää. Mut pakko myöntää, etten kymmeneen minuuttiin voinu sanoa mitään sen jälkeen ku olin tän leffan nähny. Tää järkytti mua suuresti, ei ainoastaan leffan hahmojen kannalta vaan ihan tosielämän pohjaltakin. Olis ansainnu viis tähteä, mutta jotkut asiat oli hieman löyhällä pohjalla, kuten päähenkilön, Brunon, naiivius oli välillä naurettavaakin. Mutta kokonaisuudessaan leffa on joka minuutin arvoinen ja jää takuulla mieleenne. Katsokaa ihmiset !

[capri]

Sugalta kunnon mainospuhe ja ylistys leffan puolesta. Ei tuon jälkeen voi muuta ku ko. leffan kattoo... kunhan se tulis eka jostain.

[Thesugarangel92]

Sugalta kunnon mainospuhe ja ylistys leffan puolesta. Ei tuon jälkeen voi muuta ku ko. leffan kattoo... kunhan se tulis eka jostain.

Hah, nyt pelottaa että ihan petytte tähän sitten. ;'D
mutta jos katot ni tuu ihmeessä kertoo mielipitees. : D
Itteäni kosketti ja oli vaikuttava, mutta mua nyt historia kiinnostaa noin yleisestiki aika paljon. : DD

[capri]

Sugalta kunnon mainospuhe ja ylistys leffan puolesta. Ei tuon jälkeen voi muuta ku ko. leffan kattoo... kunhan se tulis eka jostain.

Hah, nyt pelottaa että ihan petytte tähän sitten. ;'D
mutta jos katot ni tuu ihmeessä kertoo mielipitees. : D
Itteäni kosketti ja oli vaikuttava, mutta mua nyt historia kiinnostaa noin yleisestiki aika paljon. : DD

No mähän arvostelen kaikki mitä mä katon, joten kyl senki sit joskus ku nään.

[Negativ]

Pyjamapoika on toooodella hyvä leffa. Varmaan paras mitä oon tän vuoden puolel nähny Revolutionary Roadin lisäksi. Se on koskettava ja surullinen, mua vähän ahdistikin mut silti siinä oli sellasta lapsenomaista toivoa ja viattomuutta. Lapsinäyttelijät oli niin uskottavia, et odotan innolla heiltä tulevia leffoja.

[Negativ]

[size=8] Shakespeare in Love



***½[/size]
(1998)


Pääosissa: Gwyneth Paltrow, Joseph Fiennes, Geoffrey Rush, Colin Firth, Judi Dench
Ohjaaja: John Madden
Käsikirjoittajat: Marc Norman & Tom Stoppard


“...A Comedy About the Greatest Love Story Almost Never Told...”

Romanttinen komediaelementeillä varustettu elokuva kertoo nuoresta William Shakespearesta (Fiennes) jotka hurvittelee naisten kanssa pitkin kyliä. Hänellä on vaikeuksia saada valmiiksi uusinta näytelmäänsä jota jo teatterinpitäjät niin odottavat. Tarinan olisi tarkoitus kertoa Romeosta ja merirosvon tyttärestä Ethelistä.
Varakas neito Viola (Paltrow) on Shakespearen ja teatterin intohimoinen ihailija, kun hänen ja Williamin katseet kohtaavat on kohtalo sinetöity. Violalle suunnitellaan kuitenkin jo aviomiehen hankkimista, lordi Wessex (Firth) on kohonnut varteenotettavaksi ehdokkaaksi.
Violan veri vetää teatterin lavalle jonne naisia ei suvaita, miehet esittävät aina naistenkin roolit. Hän keksii pukeutua mieheksi päästäkseen koe-esiintymään Shakespearen uuteen näytelmään Romeon rooliin. Violasta tulee Williamille suuri innoituksen lähde ja näytelmä alkaa muuttaa muotoaan rakastetuksi Romeoksi ja Juliaksi.

Fiennesillä on houkuttelevat ”makuukammarisilmät” ja hänessä on juuri tarpeeksi charmia, kemia hänen ja Paltrowin välillä on upea, sen voi melkein tuntea ruudun läpi. On myös mielenkiintoista nähdä Colin Firth niljakkaassa roolissa, sillä useasti hänet on nähty kiltin ja alistuvan miespolon osissa.
Elokuva ei ole mielestäni loistava, mutta yltää jo lähelle. Se on kaunis ja romanttinen, tunnelmaltaan vahva.

[Thesugarangel92]

Pyjamapoika on toooodella hyvä leffa. Varmaan paras mitä oon tän vuoden puolel nähny Revolutionary Roadin lisäksi. Se on koskettava ja surullinen, mua vähän ahdistikin mut silti siinä oli sellasta lapsenomaista toivoa ja viattomuutta. Lapsinäyttelijät oli niin uskottavia, et odotan innolla heiltä tulevia leffoja.

Hyvä Negsu, samaa mieltä !
Ja ahdistava se kyllä oli. :'S

[capri]

Myrskyn ratsastajat (Point Break) 1991

***+

Ohjaaja: Kathryn Bigelow
Pääosissa: Gary Busey, Keanu Reeves, Lori Petty, Patrick Swayze

Kaikesta kliseisyydestään ja ennalta-arvattavuudestaan huolimatta tämä toimintapläjäys ja kyttäelokuva on oikeasti viihdyttävä ja hyvä. Elokuva nosti maineeseen Keanu Reevesin, joka näyttelee entistä jalkapalloilijaa Johnny Utahia, joka jalkansa takia on siirtynyt FBI-agentiksi ja heti pankkiryöstöosastolle. Parinsa (Busey) kanssa Utah kehittelee idean, miten ex-presidentteinä esiintyvät ryöstäjät saadaan kiinni, ja Utah sulautuu surffaajien jengiin, jonka pääpomona toimii Bondhi (Swayze). Mielestäni naiseksi Kathryn Bigelow on onnistunut ohjaamaan intensiivisesti etenevän toimintaelokuvan, jossa on monia hyviä ja muistettavia kohtauksia (ehkä naimisissa olo James Cameronin kanssa auttoi häntä kehittymään myös ohjaajana). Parasta antia elokuvassa esteettisesti ovat ehdottomasti surffauskohtaukset ja elokuvan aikana nähdään myös takaa-ajokohtaus, joka todella ei löydä monta vertaistaan. Ehkä paras takaa-ajokohtaus, jonka olen nähnyt. Elokuva on hyvin vanhanaikaista toimintaa siinä mielessä, että pääosassa ovat stuntit, eikä erikoistehosteilla mässäillä. Näyttelijät ovat moitteettomia, ja erityisesti Swayze on tosi hyvä filosofisena surffarina. Reeves kehittyy mielestäni leffan aikana mainiosti. Pakollista romantiikkaakin leffaan mahtuu, mutta onneksi vain aavistuksen verran. Elokuvan loppu on oikeastaan aika karu, mutta paikoittain myös on aika koomisiakin elementtejä, ja oikeastaan aivan lopussa tulee tunne, että olisi tämä voinut jo loppua ennemminkin. Elokuva ei tarjoa mitään kovin syvällistä, eikä mitään kovin koskettavaa, mutta omassa genressään kelpo höttöä. Elokuvasta ei adrenaliinia puutu pätkääkään. Ja siinä on hienoa kasarimusaa!

[Negativ]

Point Breakissa ei oo oikeen muuta hyvää ku se, et Keanu on komee. 

[capri]

Point Breakissa ei oo oikeen muuta hyvää ku se, et Keanu on komee. 

Haha. Sä et ilmiselvästi osaa arvostaa tätä pläjäystä.

[Negativ]

No ei, oikeesti en muista miten oon pisteyttäny tän. On vaan jääny sellanen mielikuva, etten pitäny kauheesti. :')

[Negativ]

[size=8] The Haunting in Connecticut



**[/size]
(2009)


Pääosissa: Kyle Gallner, Virginia Madsen, Amanda Crew, Martin Donovan, Elias Koteas
Ohjaaja: Peter Cornwell
Käsikirjoittajat: Adam Simon & Tim Metcalfe

Love Death is all around us.


Teini-ikäinen Matt (Gallner) sairastaa syöpää ja joutuu äitinsä kanssa ajamaan pitkän matkan sairaalaan. Automatkan aikana pitää tehdä useita pysähdyksiä Mattin huonovointisuuden vuoksi ja hänen äitinsä Sara (Madsen) ei haluaisi tuottaa väsymystä ja tuskaa pojalleen enää yhtään enempää. Pakon edessä perhe muuttaa Connecticutiin, hieman rähjäiseen taloon. Talo on asumiskelpoinen, mutta sillä on hiuksia nostattava historia joka valkenee perheelle myöhemmin. Talo on toiminut ennen hautaustoimistona. Matt alkaa nähdä talossa omituisia näkyjä ja hänestä mielestään talo on riivattu. Matt alkaa käydä yhdessä Wendyn kanssa (Crew) läpi talon historiaa ja he tukeutuvatkin manaajaan.
Elokuvan alussa pomppaa ruutuun teksti ”perustuu tositapahtumiin”. Leffan takana on tosiaan tarina Connectilaisen perheen paranormaaleista kokemuksista 80-luvulla eräässä talossa. Tosin linkki on löyhä juonen kannalta, mutta kaipa tekijät ovat ajatelleet sen luovan hyvin pohjaa kauhulle.
   Positiivista elokuvassa oli se, että se edustaa hieman perinteisempää kauhua eikä Sawin ja Hostelin kaltaista kidutusverimässäilyä. Juoni luottaa tunnelmaan joka onkin aluksi loistava ja hyvin rakennettu. Kuten monissa muissakin mukavasti liikkeelle lähtevissä kauhupläjäyksissä tunnelma alkaa hiipua vastausten tullessa esiin. Sääli koska uskoin tämän olevan paras kauhuleffa vähään aikaan. Muutama säikkykohtaus ei valitettavasti pelastanut elokuvaa.
Pidin näyttelijöistä erityisesti nuoresta Gallnerista ja hänen äitiään esittävästä Madsenista. Isä jätettiin jo heti alussa aika etäiseksi ja tylyksi hepuksi.
Kuitenkin ihan piristävä tapaus kauhuleffojen rintamalla, perinteistä kauhua olisi kiva nähdä enemmänkin.

[capri]

Good Will Hunting (1997)

****½

Ohjaaja: Gus Van Sant
Käsikirjoittajat: Ben Affleck, Matt Damon
Pääosissa: Ben Affleck, Casey Affleck, Cole Hauser, Matt Damon, Minnie Driver, Robin Williams, Stellan Skarsgård

Oikeasti loistava draamaelokuva, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. En keksinyt tästä elokuvasta juuri mitään pahaa sanottavaa. Gus Van Sant on saanut ohjattavakseen loistavasti kirjoitetun draaman, joka todella ansaitsi käsikirjoituksestaan Oscarin. Dialogi on sujuvaa, elokuvan tarina ei kangistu kliseisiin, vaikka siihen annetaan monta mahdollisuutta, henkilöhahmot ovat hyviä ja katsoja tutustuu heistä moneen, eikä kukaan jää kovinkaan etäiseksi. Tarina on aika yksinkertainen pieni kertomus nuoresta pojasta Willistä (Damon), jolla on ällistyttäviä matemaattisia kykyjä ja lahjoja muutenkin. Hän hengailee ystäviensä kanssa, joutuu tappeluihin ja lopulta ajautuu sen verran suuriin ongelmiin, että joutuu psykiatrin juttusille. Elokuvan dialogi on paikoittain nerokasta, kässärissä on paljon hienoja pieniä twistejä ja se on oikeasti paikoittain tosi hauska. Vitsit ovat oikeasti hyviä, ja nauroin kerran jopa ääneen, mitä ei tapahdu kovinkaan usein. Se on myös tosi koskettava, joten kyynelkin vierähti silmäkulmasta välillä. Hienon kässärin lisäksi elokuvaan on valittu loistavat näyttelijät. Damon on tosi hyvä lapsuuden traumoista kärsivänä nuorena nerona ja Minnie Driver on oikeasti aivan ihastuttava. Mutta parhaimman suorituksen tekee Oscarinkin sivuosastaan voittanut Robin Williams, joka on suorastaan ällistyttävän erinomainen. Ainoa miinuspuoli elokuvassa on Ben Affleck, jonka näyttelijän taidot eivät mua ole vakuuttaneet. Tässäkin elokuvassa hän on huonoimmasta päästä. Onneksi hänen roolinsa ei ole kovin iso lopulta, ja yhdessä kohtauksessa hän on melkein jopa hyvä. Tätä elokuvaa katsoessa ei vain voi pettyä.

[Jennu]

American History X (1998)


Uusnatsi Derek Vinyard (Edward Norton) joutuu vankilaan murhattuaan raa'asti kaksi tummaihoista miestä jotka yrittävät varastaa Derekin auton. Hän menee vankilaan ahdasmielisenä ja rasististen mielipiteidensä vankina, mutta tapaa siellä erään tummaihoisen miehen, Lamontin (Guy Torry) joka muuttaakin Derekin ajatusmaailman täysin. Kolme vuotta lusittuaan ja muuttuneena miehenä Derek pääsee pois vankilasta mutta huomaa veljensä Dannyn (Edward Furlong) seuraavan hänen jalanjälkiään. Derek yrittää puhua Dannylle järkeä, mutta se tuntuu olevan turhaa.
American History X on niin monitasoinen elokuva, että se kestää loputtoman määrän katselukertoja. Se käsittelee tämänkin päivän yhteiskunnan ongelmia, kuten uusnatsismia, jengejä ja ennenkaikkea rasismia. Se sopisi hyvin minne vain opetusvideoksi, koska se onnistuu hyvin muuttamaan paatuneimmankin mielipiteitä, jos vain ymmärtää elokuvan tarkoituksen. American History X ei esitä pelkästään valkoihoisia "pahoina", vaan se käsittelee myös tummaihoisten vihaa valkoisia kohtaan. Se onkin tässä elokuvassa hienoa, sillä monetkaan natsismia käsittelevät leffat eivät ole sitä näyttäneet ja sen takia jääneet kovin keskinkertaisiksi. Myös pitkät, pohdiskelevat kohtaukset ovat American History X:n vahvuuksia. Oikeastaan muita kuin vahvuuksia tässä leffassa ei ole. Ohjaus ja käsikirjoitus toimivat mallikkaasti, kaikki näyttelijät, varsinkin pääosakaksikko, onnistuvat loistavasti. Edward Nortonille olisi ehdottomasti kuulunut vuoden 1998 Oscar parhaasta miespääosasta. Menneisyys näytetään elokuvassa mustavalkoisena ja se selventää, tekee leffan katsomista helpommaksi ja muutenkin näyttää hyvältä. Koskettava ja arvaamaton loppu varmistaa tämän elokuvan viisi tähteä ja ainakin paikkansa minun ja varmasti monen muunkin lempielokuvissa.

"Life's too short to be pissed off all the time. It's just not worth it."

*****

[capri]

^Taas yksi elokuva must see -listalleni. American Crimen jo laitoin boxille talteen. Jennun arvostelut on olleet niin hyviä

[Thesugarangel92]

Mäkin haluisin ton leffan nähä, ku jennu on sitä nii hehkuttanu ! : DD

[capri]

Btw. Edward olis mun puolesta saanu voittaa, vaikka en leffaa oo nähnytkään, tai kuka tahansa muu, joka sinä vuonna voitti. Varmaan oli joku säälipysti.

1998:

*Roberto Benigni -- Life Is Beautiful {"Guido"}
Tom Hanks -- Saving Private Ryan {"Captain Miller"}
Ian McKellen -- Gods and Monsters {"James Whale"}
Nick Nolte -- Affliction {"Wade Whitehouse"}
Edward Norton -- American History X {"Derek"}

[Jennu]

^Taas yksi elokuva must see -listalleni. American Crimen jo laitoin boxille talteen. Jennun arvostelut on olleet niin hyviä

Kiitos. Tää on kyllä siitä hyvä topic, et saa tosi paljon uusia leffavinkkejä. Mäkin oon saanu.

[Negativ]

American History X on kans yks mun suosikeista.