An American Crime (2007)
****
Ohjaus: Tommy O’Haver
Käsikirjoitus: Tommy O’Haver, Irene Turner
Pääosissa: Catherine Keener, Ellen Page
Jennun hyvän arvostelun innoittamana osasin katsoa tämän elokuvan, ja täytyy sanoa, että kyllä se ehdottomasti katsoa kannatti. Itse en halunnut tietää etukäteen ko. rikoksesta mitään, koska ajattelin, että elokuvaelämys voisi sen kautta olla parempi. Suorastaan rakastan tositapahtumiin perustuvia elokuvia ja kaiken lisäksi olen aivan erityisen ihastunut kaikkeen 1960-luvulla tapahtuneeseen, joten näistä lähtökohdista katsottuna elokuva vaikutti juuri kuin minulle tehdyltä. Elokuva kertoo siis 16-vuotiaasta Sylvia Likensista (Ellen Page), joka yhdessä siskonsa Jennien (Hayley McFarland) kanssa jää Gertrude Baniszewskin (Catherine Keener) hoitoon, sillä aikaa kun heidän vanhempansa reissaavat työmatkan takia muualla. Etukäteistietämykseni puute antoi ehkä aavistuksen lisähohtoa, vaikka aivan jo elokuvan alussa tuli selväksi, mistä lopulta rikoksessa on kyse. Kerronta tasapainoili tapahtumien kuvauksen ja oikeussali-istunnon välillä, ja jälkimmäinen antoi viitteitä tulevista tapahtumista reilusti, joten lopun kohokohdat ja yllätyskäänteet olivat vähän ehkä turhia, vaikka katsojana olisi toivonutkin tietysti toisenlaista loppua. Elokuvassa ehdottomasti parasta oli kaksi asiaa: Päähenkilöt olivat loistavia. Erityisesti Keener oli aivan huikaisevan loistava mielisairaana ja masentuneena yh-äitinä, mutta myös Page oli erittäin vakuuttava. Muut näyttelijät olivat ihan ok-tasolla, vaikka jotkut nuoremmat ehkä aavistuksen epäuskottavia. Pidin myös elokuvan tunnelatauksesta, joka oli tosi hyvä - elokuva ei jättänyt kovin kylmäksi siinä mielessä, että se todella onnistui ahdistamaan ja ärsyttämään (jos se tekijöiden tarkoitus oli). Melkein kuitenkin pudotin tähtiä sen takia, että vaikka elokuva oli hyvä objektiivinen kuvaus (ja erittäin tarkka) tapahtumista ja vaikka tapahtuma sinänsä oli hirveän mielenkiintoinen (jos näin voi sanoa), niin jäi kaivelemaan se, että tällaisia rikoksia nyt tapahtuu koko ajan, ja tämä elokuva oli vain pelkkä kuvaus yhden rikoksen tapahtumista. Elokuvan aikana ei yritettykään päästä selville siitä, miksi näin tapahtui. Ihan hienoa oli kuitenkin se, että pahista ei yritetty leimata kaiken pahan ruumiillistumaksi, vaan hänelle annettiin myös inhimillisiä piirteitä, mutta muuten ei elokuvassa oikein ollut variaatiota. Toki maailma oli 1960-luvulla erilainen, mutta jäi monta miksi kysymystä huulilleni: Miksi annat lapsesi ventovieraan hoitoon? Miksi naapurit eivät tee mitään? Miksi et pyydä apua? Miten ja miksi kaikki elokuvan lapset tekivät, mitä tykkäsivät? Vastauksia elokuva ei siis tarjoa, ei edes mitään väärää. Mutta kuitenkin mainitsemani hyvät asiat olivat leffassa kuitenkin niin hyviä, että neljä tähteä pamahti.
