Kirjoittaja Aihe: Elokuva-arvosteluja  (Luettu 140194 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #125 : 04.08.2009 11:00:26 »
[size=8] Watchmen



***½[/size]
(2009)


Pääosissa: Malin  Akerman (Åkerman), Billy Crudup, Matthew Goode, Jackie Earle Haley, Patrick Wilson, Jeffrey Dean Morgan & Carla Gugino
Ohjaaja: Zack Snyder
Käsikirjoittajat: David Hayter & Alex Tse


” Who watches the Watchmen?”


Elokuva oli pitkään suunnitteilla ja jopa telakalla, vihdoin Zack Snyder pääsi ohjaamaan elokuvan yhteiskuntakriittisestä sarjakuvasta 20 vuoden jahkailujen ja studiokiistojen jälkeen. Elokuvaa on jo ehditty ylistää parhaaksi sarjakuva filmatisoinniksi ikinä.
(Watchmen (suom. Vartijat) on Alan Mooren ja David Gibbonsin  12-osainen sarjakuvaromaani.)


Watchmen sijoittuu vuoteen 1985, hieman erilaiseen Amerikkaan. Amerikka on muun muassa selviytynyt Vietnamin sodasta voittajana. Leffa alkaa Watchmenin jäsenen, Koomikon (Dean Morgan) murhalla. Suurimmaksi osaksi ryhmä on jäänyt eläkkeelle mutta nyt sitä järkyttää tämä tapahtunut murha. Mustenaamioinen Rorschach (Earle Haley) epäilee murhaajan ottavan kohteekseen myös muita jäseniä. Hän ottaa yhteyttä Daniin (Yöpöllö; Goode) jonka kanssa ei ole ollut kosketuksissa sitten vuoden 1977 lakiasetuksen joka teki supersankareista laittomia. Myös Tohtori Manhattan (Crudup) ja hänen tyttöystävänsä Silkkiaave (Akerman) saavat kuulla mahdollisesta sarjamurhaajasta. Rorschach tekee itse tutkimuksia ja yrittää saada Danin vakuuttuneeksi asiasta.
Silkkiaaveen ja Manhattanin suhde alkaa rakoilla, sillä Silkkiaave huomaa kumppaninsa olevan etäinen ja omissa maailmoissaan. Manhattan pystyy tappamaan mm. ihmisiä ajatuksen voimalla, joten omien tunteiden käsittely on jäänyt heikomman puoleiseksi. Mahdollinen maailmaa uhkaava tuho saa entiset sankarit pohtimaan comebackia.
   Elokuva yllätti sillä, että kyseessä ei ole mikään tyypillinen sarjakuvarymistely. Oikeastaan ainoastaan yhdellä henkilöllä, Manhattanilla on todelliset supersankarikyvyt. Lisäksi tässä käytiin paljon läpi henkilöiden välisiä suhteita ja muisteltiin menneitä Koomikon kuoleman myötä. Hieman räjähtävämpää toimintaa saa odottaa melko kauan, elokuva onkin kestoltaan lähes kolme tuntia pitkä. Sarjakuva oli 12-osainen, on siis ilmiselvää ettei kaikkea materiaalia saatu elokuvaan mukaan, mutta se on silti saanut kehuja uskollisuudesta. Itseäni alkoi harmittaa etten ollut ensin lukenut sarjakuvia, vaikka olinkin jo muuten ehtinyt tästä innostua. Kokonaisuus oli paikoin hieman sirpaleinen sillä tähän oli yritetty mahduttaa niin paljon asiaa ja koska en ollut lukenut näitä teoksia, ei minulla ollut mitään taustatietoa.
Kestostaan huolimatta en kyllästynyt, nautin visuaalisesta maailmasta ja mielenkiintoisesta soundtrackista. Uskoisin, että pisteytys voi tämänkin elokuvan kohdalla vielä joskus nousta puolikkaalla, sillä nyt olin ihan kahden vaiheilla onko tämä 3,5 vai 4 tähden arvoinen. Menestyksestään huolimatta, tämä ei ole perinteinen suuren yleisön elokuva, Watchmen on monia sarjakuvaleffoja persoonallisempi ja ennen kaikkea vaikeaselkoisempi. Jos nauttii vain tappelukohtauksista, niin tämä ei välttämättä ole sellaiselle henkilölle sopiva tapaus, leffa sisältää paljon pohdiskelua.
« Viimeksi muokattu: 04.08.2009 11:06:26 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

menni

  • Tuplapistesieluinen fordemehiläinen
  • i
  • *
  • Viestejä: 5633
  • Karma: +8/-3
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #126 : 04.08.2009 11:02:29 »
^^ 3,5/4 tähtee?? :o
Olin kattoo ton kahen kaverin kanssa ja todettiin, että oli aikalailla rahojen haaskausta..
Ja toinen niistä kavereista on sellanen, joka tykkään tän tyylisistä leffoista..
"Anyone who says that
sunshine brings happiness,
has never danced in rain"


Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #127 : 04.08.2009 11:06:03 »
:'DD No mä yleensä tykkään tollasista leffoista. Sin Cityn ohella toi on melko potentiaalinen masterpiece. Sarjakuvaihmisiä tuo on aivan varmasti viihdyttäny ja semmonenhan mä oon. :P Ymmärrän kyllä, et toi on tuntunu monista sekavalta just sen takia jos ei oo lukenu sarjiksii, itselläki oli aluks sellane olo et hei hei mitäs ny. :O Henkilöitä oli niin paljon ja kaikkee muutaki. Mut toi vaan erottuu massasta, siinä oli ehkä jopa vähän syvällisempää sisältöö mitä muissa sarjakuvaleffois.



~It feels good. Is that reason enough for you.~

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #128 : 04.08.2009 13:44:13 »
^Kuulostaa just mun mielestä sopivan sekavalta :D
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #129 : 04.08.2009 16:36:06 »
Ehdottomasti, ehkä (Definitely, Maybe) 2008


****-

Ohjaus: Adam Brooks
Pääosissa: Kevin Kline, Abigail Breslin, Rachel Weisz, Isla Fisher, Elizabeth Banks, Ryan Reynolds

Ehdottomasti pitkästä aikaa parhaita romanttisia komedia/draama elokuvia, mitä olen nähnyt. Elokuva alkaa siitä, kun Will Hayesin (Reynolds) tytär Maya (Breslin) saa koulussa seksivalistusta, ja hän haluaa tietää enemmän siitä, kuinka hänen elämänsä alkoi. Samalla tytär haluaa selvennystä siitä, miksi hänen vanhempansa ovat eroamassa. Will alkaa kertoa salanimillä tarinaa siitä, kuinka hän tapasi Mayan äidin. Tarinaa kertoessa tulee esiin kolme mahdollista äitiehdokasta: Emily (Banks), Summer (Weisz) ja April (Fisher). Tarinan kerronta etenee kahdella eri tasolla hienosti, ja leikkaukset nykypäivään ja menneeseen ovat onnistuneita. Tarina etenee myös tasapainoisesti, eikä jää kovinkaan paljon junnaamaan. Tiettyjä asioita ei siis vatvota liikaa, mikä miellyttää minua paljon. Lisäksi elokuvan tunnelma on kepeän komediallinen, vaikka ei erityisen hauska (mikä on vain plussaa) sekä aito ja lämminhenkinen. Historiallisena yksityiskohtana on se mielenkiintoinen seikka, että tarinan päähenkilön Willin elämä limittyy yhteen presidentti Bill Clintonin aikakauden kanssa - elämän nousut ja laskut on rinnastettu Clintonin vastaaviin. Elokuvan näyttelijät ovat hyviä, ja erityisen tyytyväinen olin Reynoldsin roolisuoritukseen, sillä hän näytteli uskottavasti kaikki draamallisemmatkin kohtaukset. Nuori Abigail Breslin oli erittäin virkistävä tuttavuus ja kaikki naispääosan esittäjät sopivat hyvin rooleihinsa. Parhaiten mieleen jäi Isla Fisher, joka oli superherttainen. Elokuvan loppu oli tällaisille elokuville tyypillisesti onnellinen, mutta elokuvan aikana sai jopa vähän pohtia ja miettiä, mitä tulee tapahtumaan, vaikka mitään kovin yllättäviä käänteitä ei ollutkaan. Lisäksi pidin elokuvan arkirealismista. Elokuva herätti paljon paheksuntaa kaksinaismoralismin kuuluisassa emämaassa ja elokuvalle lätkäistiin siellä K-13 leima. Suomalaisille lapsillekaan tässä elokuvassa ei ole mun mielestä kuitenkaan yhtään mitään mieltä järkyttävää. Todella ihastuttava.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #130 : 04.08.2009 19:12:54 »
Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street) 2007


***

Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoittajat: John Logan, Stephen Sondheim
Pääosissa: Alan Rickman, Helena Bonham Carter, Jamie Campbell Bower, Johnny Depp, Sacha Baron Cohen, Timothy Spall

Jäipäs mulla ristiriitainen fiilis tästä leffasta. Toisaalta se oli nerokas taideteos, toisaalta melodramaattinen kidutusnäytelmä, jossa oli surkeaa laulua. Toisaalta välillä epävireiset laulut ja oudot konekiväärimäisesti nakutetut lauluosuudet toivat leffaan sen vaatimaa tunnelmaa, kieroa ilmapiiriä ja onnistuneesti latautunutta ahdistuneisuutta. Leffa oli suoraan sanottuna melkoisen hullu, mutta Burtonin kädenjälki kuitenkin sai taitavasti kasattua tämän hulluuden yhteen. Erinomaista leffassa oli paljon: uskomaton värimaailma, hienot lavastukset ja ansaittu oscarvoitto siitä. Puvustuskin oli mielettömän hienoa, kuten näyttelijöiden maskit ylipäätään. Huonointa leffassa oli oikeasti alkuperäismusikaali. Toisaalta tämä leffa ei olisi toiminut ilman musikaaliakaan. Välillä laulut olivat - varsinkin alussa - niin mitäänsanomattomia, että en meinannut jaksaa edes kuunnella. Lopussa muutama kappale ja lauluosuus olivat kuitenkin erittäin hyviä, joten vähän pisteitä siitä. Juoni oli suhteellisen yksinkertainen tarina kahdesta sarjamurhaajasta eli parturi Benjamin Barkerista (Depp), joka salanimellä Todd on palannut 15 vuoden vankilassaoloajan jälkeen takaisin Lontooseen tuhotakseen tuomari Turpinin (Rickman), joka rakastui aikoinaan miehen vaimoon Lucyyn, sekä rouva Lovettista (Bonham Carter), joka on epätoivoisesti rakastunut mieheen. Näyttelijät ovat leffassa ihan hyviä, mutta en tiedä, johtuuko se käsikirjoituksen huonoudesta vai mistä, mutta paikoittain molemmat päähenkilöt vaikuttavat vähän liiankin maanisilta ja oudoilta. En ole varma, olisinko itse jakanut Deppille oscarehdokkuutta tästä suorituksesta, vaikka mies lauloikin ihan mukiinmenevästi. Elokuvan lopusta pidin, sillä se oli samaan aikaan jotenkin suloinen ja hirveä. En ehkä jaksaisi katsoa tätä leffaa uudestaan, mutta oli siinä paljon hyvääkin.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #131 : 04.08.2009 22:03:02 »
An American Crime (2007)


****

Ohjaus: Tommy O’Haver
Käsikirjoitus: Tommy O’Haver, Irene Turner
Pääosissa: Catherine Keener, Ellen Page

Jennun hyvän arvostelun innoittamana osasin katsoa tämän elokuvan, ja täytyy sanoa, että kyllä se ehdottomasti katsoa kannatti. Itse en halunnut tietää etukäteen ko. rikoksesta mitään, koska ajattelin, että elokuvaelämys voisi sen kautta olla parempi. Suorastaan rakastan tositapahtumiin perustuvia elokuvia ja kaiken lisäksi olen aivan erityisen ihastunut kaikkeen 1960-luvulla tapahtuneeseen, joten näistä lähtökohdista katsottuna elokuva vaikutti juuri kuin minulle tehdyltä. Elokuva kertoo siis 16-vuotiaasta Sylvia Likensista (Ellen Page), joka yhdessä siskonsa Jennien (Hayley McFarland) kanssa jää Gertrude Baniszewskin (Catherine Keener) hoitoon, sillä aikaa kun heidän vanhempansa reissaavat työmatkan takia muualla. Etukäteistietämykseni puute antoi ehkä aavistuksen lisähohtoa, vaikka aivan jo elokuvan alussa tuli selväksi, mistä lopulta rikoksessa on kyse. Kerronta tasapainoili tapahtumien kuvauksen ja oikeussali-istunnon välillä, ja jälkimmäinen antoi viitteitä tulevista tapahtumista reilusti, joten lopun kohokohdat ja yllätyskäänteet olivat vähän ehkä turhia, vaikka katsojana olisi toivonutkin tietysti toisenlaista loppua. Elokuvassa ehdottomasti parasta oli kaksi asiaa: Päähenkilöt olivat loistavia. Erityisesti Keener oli aivan huikaisevan loistava mielisairaana ja masentuneena yh-äitinä, mutta myös Page oli erittäin vakuuttava. Muut näyttelijät olivat ihan ok-tasolla, vaikka jotkut nuoremmat ehkä aavistuksen epäuskottavia. Pidin myös elokuvan tunnelatauksesta, joka oli tosi hyvä - elokuva ei jättänyt kovin kylmäksi siinä mielessä, että se todella onnistui ahdistamaan ja ärsyttämään (jos se tekijöiden tarkoitus oli). Melkein kuitenkin pudotin tähtiä sen takia, että vaikka elokuva oli hyvä objektiivinen kuvaus (ja erittäin tarkka) tapahtumista ja vaikka tapahtuma sinänsä oli hirveän mielenkiintoinen (jos näin voi sanoa), niin jäi kaivelemaan se, että tällaisia rikoksia nyt tapahtuu koko ajan, ja tämä elokuva oli vain pelkkä kuvaus yhden rikoksen tapahtumista. Elokuvan aikana ei yritettykään päästä selville siitä, miksi näin tapahtui. Ihan hienoa oli kuitenkin se, että pahista ei yritetty leimata kaiken pahan ruumiillistumaksi, vaan hänelle annettiin myös inhimillisiä piirteitä, mutta muuten ei elokuvassa oikein ollut variaatiota. Toki maailma oli 1960-luvulla erilainen, mutta jäi monta miksi kysymystä huulilleni: Miksi annat lapsesi ventovieraan hoitoon? Miksi naapurit eivät tee mitään? Miksi et pyydä apua? Miten ja miksi kaikki elokuvan lapset tekivät, mitä tykkäsivät? Vastauksia elokuva ei siis tarjoa, ei edes mitään väärää. Mutta kuitenkin mainitsemani hyvät asiat olivat leffassa kuitenkin niin hyviä, että neljä tähteä pamahti.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

Jennu

  • Phoeben sanoittaja
  • i
  • *
  • Viestejä: 2895
  • Karma: +0/-1
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #132 : 04.08.2009 23:13:32 »
Mielenkiintosta lukea arvostelu jostain samasta leffasta minkä oot ite kans arvostellu. :P

Lainaus
Miksi annat lapsesi ventovieraan hoitoon? Miksi naapurit eivät tee mitään? Miksi et pyydä apua?

Mä mietin näitä kysymyksiä kanssa molemmilla kerroilla, ku leffan katsoin. Eihän nykypäivänä kukaan vaan heittäis lasta jonkun ihan randomin hoitoon. Ihan pahaa teki leffaa katsoessa kun kukaan ei oikeesti tehnyt yhtään mitään. :D
We've all been sorry, we've all been hurt
But how we survive, is what makes us who we are.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #133 : 05.08.2009 09:39:14 »
Mielenkiintosta lukea arvostelu jostain samasta leffasta minkä oot ite kans arvostellu. :P

Lainaus
Miksi annat lapsesi ventovieraan hoitoon? Miksi naapurit eivät tee mitään? Miksi et pyydä apua?

Mä mietin näitä kysymyksiä kanssa molemmilla kerroilla, ku leffan katsoin. Eihän nykypäivänä kukaan vaan heittäis lasta jonkun ihan randomin hoitoon. Ihan pahaa teki leffaa katsoessa kun kukaan ei oikeesti tehnyt yhtään mitään. :D
Mä oon myös kattonu American Crimen. Taitaa olla vielä boksilla, joskus syksyl ehkä katoin(?). Se oli oikeesti niin järkkyä ajatella, et voiko tyhmyys tiivistyä porukassa noin pahasti?

//ja nyt ku tarkistin niin oma pisteytykseni on on 3/5. Jätti aika ristiriitaset fiilikset kans. Pitäis kattoo joskus vielä uudestaan.
« Viimeksi muokattu: 05.08.2009 09:40:49 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #134 : 05.08.2009 10:29:27 »
[size=8] The Hills Have Eyes



***½[/size]
(2006)


Pääosissa: Emilie De Ravin, Aaron Stanford, Dan Byrd, Vinessa Shaw, Kathleen Quinlan, Ted Levine
Ohjaaja: Alexander Aja
Käsikirjoittajat: Alexander Aja & Grégory Levasseur (Wes Craven on ollut mukana vaikuttamassa ja tämähän onkin hänen vuonna 1977 tekemän elokuvan pohjalta, eli kyseessä on uusintaversio.)

(Ja tää tais olla unrated, et on kai sit pikkusen raaempi tai jotain? :’D)




” The lucky ones die first.


Uuden-Mexicon suunnalla on tehty ydinkokeita, joiden seurauksena pieni väestönosa kokee karmivia sivuvaikutuksia.
Vuosien kuluttua Carterin perhe on matkalla Kaliforniaan juhlistamaan vanhempien hääpäivää (Levine & Quinlan). Mukana ovat teini-ikäiset lapset, Brenda (De Ravin) ja Bobby (Byrd), sekä vanhempi sisko Lynn (Shaw) miehensä Dougin (Stanford) ja heidän vauvansa kanssa.
Perheenjäsenet eivät kaikki ole kovin innoissaan tästä söpöstä matkasta ja sitten kun isäpappa kaiken kukkuraksi valitsee reitin, vieläpä maisemien innoittamina. Bensa-aseman mies kun sattuu neuvomaan heille ”oikotien”. Autonrenkaat menevät puhki ja pian on autokin mäsänä.
Ei kestä kauan kun he joutuvat ydinkokeiden uhrien stalkkauksen kohteeksi, nämä sairaalloiset raivohullut saavat jonkinlaista tyydytystä kaikesta tekemästään.
    Elokuvassa on todella hyvä äänimaailma, joka totta kai on tärkeä osa kauhuelokuvaa tunnelman luomisen kannalta. Radiopuhelimen rätinä, kuiskaukset ja musiikki ovat tehokkaita ja jännittäviä. 
Olin hyvinkin yllättänyt elokuvan raakuudesta, en osannut odottaa ollenkaan sellaista ja se jos mikä sai innostumaan. Harvoin voin sanoa kauhuleffan pelottaneen tai edes ällöttäneen. Kohtaukset olivat raakoja, mutta eivät kuitenkaan liian raakoja mun makuun. Sinänsä hassua, sillä Saw:it eivät oikeastaan koskaan ole pelottaneet, vaikka ne ovat huomattavasti kamalampia. Ehkä muhun puree paremmin perinteinen ja hieman hienovaraisempi kauhu. Voin kyllä todeta, että eräässä kohtauksessa ehti tapahtua niin paljon hyvin nopeasti, että tuijotin hetken aikaa ruutua suu auki.
     Näyttelijöissä ei ollut mitään huonoa, mutta jostain syystä Emilie De Ravinin kiljuminen kuulosti välillä ärsyttävältä ja liian feikiltä. (Tai sitten mun korvissa on vikaa). Nämä skitsot autiomaan asukkaat oli myös aika onnistuneesti maskeerattu.
      Kaikin puolin hyvä paketti!



Jostain syystä mun on viime aikoina tehny mieli kattoo kauhua. Nyt ois vielä katsomatta Teksasin Moottorisahamurhaaja (uusintaversio ja alkuperäinen, joka tosin on director's cut sekä Hills Have Eyes alkup., mahdollisesti myös Hills Have Eyes 2 vuodelta 2007).
« Viimeksi muokattu: 07.05.2011 00:24:35 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #135 : 06.08.2009 09:46:11 »
[size=8] The Texas Chainsaw Massacre (Director’s Cut)



****[/size]
(1974)


Pääosissa: Marilyn Burns, Gunnar Hansen, Edwin Neal, Allen Danzinge, Paul A. Partain &
Jim Siedow
Ohjaaja: Tobe Hoober
Käsikirjoittajat: Kim Henkel & Tobe Hooper


Sukuvika…


Ystäväporukka lähtee pakulla reissaamaan Texasiin, tarkoituksena on mennä katsastamaan Sallyn (Burns) ja Franklinin (A. Partain) isosisän vanha ränsistynyt tila. Ennen perille pääsyä he ottavat omituiselta näyttävän liftarin (Neal) kyytiin. Neal osoittautuukin erityisen häiriintyneeksi ja aloittaa puukon kanssa leikkimisen. Hän jopa haavoittaa pyörätuolissa istuvaa Franklinia, joka järkyttyy syvästi. Liftari heitetään ulos autosta ja matka jatkuu. Perille päästyään Pam (Terri McMinn) ja Jerry (Allen Danziger) etsivät talon läheisyydestä uimapaikkaa. He kuitenkin eksyvät naapuritalolle ja jäävät tutkimaan sen ympäristöä. Franklin on hermostunut liftarin takia ja pohtii, olisiko tämä hyypiö voinut seurata heitä. Alkaa tulla pimeää, mutta osa porukasta on kateissa. Pitäisikö hakea apua?
    Elokuvassa oli loistava yllätysmomentti, aluksi kuvataan nuorten matkaa ja tilalla käyskentelyä, murhaaja eli Leatherface pamahti paikalle täysin odottamattomassa kohdassa. Ja siitä se väkivaltainen melske sitten alkoikin. Monesti vähän vanhempia kauhuleffoja katsellessa (no pätee kyllä toimintaankin) huomaa miten aika on kuluttanut elokuvaa. Tässä tapauksessa ilokseni totesin, ettei se olekaan tämän elokuvan kohdalla niin, vähän rakeinen kuva jopa loi omanlaista tunnelmaa.
 Äänimaailma oli omaa luokkaansa tämänkin rainan kohdalla, varsinkin kanan kaakatus oli häiritsevää ja todella karmivaa. Leatherface oli kerta kaikkiaan hirveä, yksi kamalimmista murhaajista valkokankaalla ehdottomasti. Moottorisaha on pelottava ase!
Ei tätä voi muuta kuin kehua, tunnelma pysyi koko ajan ohjaajan hyppysissä. Lähikuvat olivat onnistuneita ja elokuvan kesto oli sopiva (1h 23min). Harmitti vaan, että Franklinia, pyörätuolissa istuvaa heppua ei sinänsä hyödynnetty niin hyvin, miettikää miten karmiva yhdistelmä; sarjamurhaaja ja liikuntakyvytön mies, mites siinä sitten pakenet?
Mutta oikeesti ihan tajuttoman pimee leffa! Täysin häiriintynyttä kamaa ja mua tosissaan pelottaa se, että saatoin pitää tästä!

”My family's always been in meat.”






(On myös huhuttu, että elokuva perustuu tositapahtumiin, mutta se ei pidä paikkaansa. Tosin on sanottu, että se on saanut vaikutteita Ed Geinin tekemistä murhista. Mielenkiintoista on myös se, että elokuvan myötä monissa maissa alkoi keskustelu tv:n/leffojen väkivallasta, tätä pidettiin niin sairaana elokuvana, että lisäksi se toi moniin maihin tiukat sensuurit, Suomeenkin. Imdb:n mukaan leffa tuli Suomeen vasta 1996! :O Moottorisahamurhien on todettu olevan yksi maailman pelottavimmista elokuvista ja se nousi pian kulttimaineeseen, ohjaaja sai kasaan pienellä budjetilla tiivistunnelmaisen teoksen).
« Viimeksi muokattu: 07.05.2011 00:27:03 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

Rico

  • Klingonien pitsinnypläyskerhon ehdokasjäsen
  • i
  • *
  • Viestejä: 6014
  • Karma: +14/-53
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #136 : 06.08.2009 15:37:36 »
Definitely, Maybe
Ehdottomasti pitkästä aikaa parhaita romanttisia komedia/draama elokuvia, mitä olen nähnyt.
8D Suosittelinkos mä tätä sulle joskus?

Oon kyllä ite hyvinpitkälti samaa mieltä elokuvasta (:

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #137 : 06.08.2009 17:46:14 »
Definitely, Maybe
Ehdottomasti pitkästä aikaa parhaita romanttisia komedia/draama elokuvia, mitä olen nähnyt.
8D Suosittelinkos mä tätä sulle joskus?

Oon kyllä ite hyvinpitkälti samaa mieltä elokuvasta (:

Voi olla, että suosittelit, koska ainakin jostain tuo nimi on jäänyt mieleen. Tosin laitoin sen ihan randomisti nauhalle, että en muistanut sun suosituksia siinä vaiheessa.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #138 : 08.08.2009 09:55:01 »
[size=8] Brüno



***[/size]
(2009)


Pääosissa: Sacha BaronCohen, Gustaf Hammarsten, Clifford Bañagale
Ohjaaja: Larry Charles
Käsikirjoittajat: Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Dan Mazer & Jeff Schaffer


” I am going to be the biggest Austrian celebrity since Hitler.”



Sacha Baron Cohen is back.
Sachan sarjassa toheloi Ali G:n rinnalla Borat sekä Brüno. Brüno on itävaltainen muotitoimittaja ja hänellä on oma suosittu Funkyzeit mit Brüno ohjelma jossa käsitellään erilaisia muotiin liittyviä juttuja. Brüno vierailee muotinäytöksissa ja saa aina paikan eturivistä. Muotiviikolla vuonna 2008 hän kuitenkin mokaa pahemman kerran, mies on puketunut tarrapukuun joka tarttuu vaaterekkiin. Hän toikkaroi lavalle kesken näytöstä ja lentää pihalle, hänen nimensä löytyy pian mustalta listalta. Lisäksi poikaystävä Diesel pitää Brünoa epämuodikkaana kumppanina ja heivaa tyypin pois elämästään. Assistentti Luz (Hammarsten) mukanaan Brüno suuntaa Jenkkeihin, tavoitteenaan tulla kuuluisammaksi kuin itse Hitler. Mies käy läpi suunnilleen kaikki tavat läpi joiden avulla voi nousta julkisuuteen, on hyväntekeväisyyttä ja seksivideota.  Elokuvan pilailee pinnallisuuden ja nykyisen julkkiskulttuurin kustannuksella, aivan loistava esimerkki oli alussa ollut pätkä jossa Brüno haastatteli mallia lavan takana. Lisäksi Brüno on räikeän stereotyyppinen homo jonka pukeutuminen on vähintäänkin huomiota herättävää.
Sachalla oli tämän elokuvan kanssa jo huomattavasti vaikeampaa huijata ihmisiä, Boratin oman elokuvan myötä hän oli tullut niin tunnetuksi henkilöksi, että monet osasivat varautua jo etukäteen. Käsikirjoitusta tarvittiin siis entistä enemmän, vaikka Sachan esiintyminen perustuu aina suurimmalta osin improvisaation, hän ei koskaan hämmenny haastateltavien kommenteista vaan pokka pysyy aina täydellisesti ja hän myös osaa reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin.
    Parasta leffassa tuntui olevan loppupuolisko, Brüno tutustui armeijaan ja hengaili metsällä punaniskojen kauhistellessa. Pinnan alla kytee myös jotain syvällisempää ja suurempaa kritiikkiä, ihmisten homovastaisuus on järkyttävän vahvaa monessa osavaltiossa. Aikuiset ihmiset heittelivät kaljaa ja huutelivat törkyä, papit yrittävät käännyttää homoja heteroiksi. Käännyttäjiä on jopa eritasoisia, joissain tapauksissa tarvitaan ilmeisesti kovempia otteita.
    Boratin tavalla kesto oli vain 1 tunti 23 minuuttia, sopivan pituinen. Hahmoon ei ehdi kyllästyä siinä ajassa. Muutaman kohtauksen aikana kyllä kävi mielessä, että onko nyt menty jo liian pitkälle, mutta pääosin Brüno onnistuu viihdyttämään ja jälleen kerran nostattamaan myötähäpeää. Jos pitää Boratista pitää varmasti tästäkin, Brünon elokuva oli jossain määrin hieman kiinnostavampi koska hahmo ei tuntunut liian tutulta kuten Borat. Sachan seuraava projekti tulee todennäköisesti kertomaan wannabe laulajasta joka tahtoo mukaan Euroviisuihin…sitä odotellessa.



Vähäks Sacha näyttää söpöltä. 8D



~It feels good. Is that reason enough for you.~

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #139 : 09.08.2009 16:52:21 »
^Vitsit hauskan hyvä toi vika kuva :) Itse elokuva ei ehkä oo mun makuun - tai voisin veikata, että mun huono huumorintajuni ei tykkää tosta.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

Thesugarangel92

  • Potkiva irokeesi-fanaatikko
  • i
  • *
  • Viestejä: 21974
  • Karma: +16/-30
  • Restless heart syndrome
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #140 : 09.08.2009 16:54:46 »
Mä en oo nähny Brünoa ENKÄ Boratia ;O
Pitäis joskus kattoo molemmat. : DD

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #141 : 09.08.2009 19:46:42 »
[size=8] Texas Chainsaw Massacre




*[/size]
(2003)


Pääosissa: Jessica Biel, Jonathan Tucker, Eric Balfour, Mike Vogel, Erica Leerhsen, Andrew Bryniarski
Ohjaaja: Marcus Nispel
Käsikirjoittajat: Scott Kosar (Kim Henkel & Tobe Hooper 1974)


The film which you are about to see is an account of the tragedy which befell a group of 5 youths. It is all the more tragic in that they were young. But had they lived very, very long lives, they could not have expected, nor would they have wished to see as much of the mad and macabre as they were to see that day...”



On vuosi 1973, nuorisojoukko matkaa Texasin läpi Lynyrd Skynyrdin konserttiin. Matkan aikana tiellä kulkee kärsineen näköinen tyttö joten porukka päättää ottaa hänet kyytiin katsoakseen onko hän kunnossa. Tyttö on traumatisoitunut jostain syvästi ja pamauttaakin aivot pellolle saman tien. Järkyttyneet nuoret päättävät, että sheriffi on saatava paikalle ja niin he kurvaavat lihaliikkeeseen soittaakseen poliisin paikalle. Sheriffillä kuitenkin kestää ja miehet alkavat hermostua ja vaativat, että matkaa jatkettaisiin ja että apua haettaisiin muualta. Haiseva ruumis autossaan he päättävät pysähtyä eräällä maatilalla.
Puhelimella otetaan taas yhteyttä viranomaisiin ja lopulta sheriffi suvaitseekin saapua paikalle. Kemper (Balfour) katoaa jossain vaiheessa ystävysten joukosta ja Erica (Biel) vaatii, että taloon on palattava uudelleen, vaikka se vaikuttaakin karmivalta paikalta. Siinä vaiheessa Leatherface yhdessä sekopäisen perheensä kanssa on jo onnistunut aloittamaan ruumiiden tehtailun.   
    Kyseessä on siis uusintaversio vuoden 1974 kulttimaineeseen nousseesta pienen budjetin elokuvasta. Tarina ei etene täysin samalla tavalla vaikka se on myös sijoitettu 70-luvulle, henkilöitä on korvattu uusilla ja vähemmän karmivilla henkilöillä. Oikeastaan henkilöissä ei ole ollenkaan samanlaista särmää ja persoonaa kuin alkuperäisessä elokuvassa. Elokuva on tusina tavaraa ja verellä mässäilyä. Kaikki on ennalta arvattavaa, tunnelmatonta ja samantekevää höttöä. Olin yllättänyt elokuvan suhteellisen hyvästä vastaanotosta ja kehuista koska itse koin tämän yhdeksi huonoimmista uusintaversioista jonka olen nähnyt. Luokaton näyttelijäkaarti kruunaa kokonaisuuden, Jessica Biel nyt näin esimerkkinä, todella hengetön esitys. Kauhuelokuvassa näytteleminen ei olekaan niin helppoa mitä luulisi, yksi ja puoli ilmettä ei riitä kuvamaan järkytystä. Elokuvaa vaivaa 2000-luvun suurin ongelma, muovisuus. Kaikki tuodaan katsojalle valmiiksi jauhettuna ja nuoriso on sen verran junttia ettei voisi vähempää kiinnostaa selviääkö yksikään. Lisäksi uskottavuutta söi elokuvan tagline ”Inspired by true story.” Alkaa olla jo aika nähty markkinointikikka.

”What's wrong with you fucking people?”






~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #142 : 09.08.2009 19:47:09 »
Itse elokuva ei ehkä oo mun makuun - tai voisin veikata, että mun huono huumorintajuni ei tykkää tosta.

Mä voisin veikata myös näin. ;D Sulle suosittelisin kuitenkin enemmin Boratia kuin tätä...jos ois pakko valita, et kumpi. :'D



~It feels good. Is that reason enough for you.~

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #143 : 09.08.2009 20:18:44 »
Noi wanhat teksas moottorisarjamurhaajaleffan kuvatki on paljo karmivampii ku ton uuden version.  ;D
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #144 : 10.08.2009 09:43:29 »
[size=8] Reality Bites



*½[/size]
(1994)


Pääosissa: Winona Ryder, Ethan Hawke, Ben Stiller, Janeane Garofalo, Steve Zahn
Ohjaaja: Ben Stiller
Käsikirjoittaja: Helen Childress




” I am not under any orders to make the world a better place.”



Lelaina (Ryder), Troy (Hawke), Vickie (Garofalo) ja Sammy (Zahn) ovat juuri valmistuneet collegesta. Odotukset tulevaisuudelta ovat hetken aikaa taivaissa kunnes karu todellisuus palauttaa maan pinnalle. Troylla on hankaluuksia pitää työpaikkaansa ja lopulta Lelaina suostuu ottamaan miehen kämppäänsä punkkaamaan. Vickie sentään ylenenee myyjän työssään josta hän on aidosti iloinen. Lelaina haaveilee tv-työstä ja kuvaa dokumenttia omasta ja ystäviensä elämästä. Sattumalta Lelaina kolhii vahingossa In Your Face tv-yhtiön työntekijän Michaelin (Stiller) autoa ja he päätyvät myöhemmin kahville. Troy tuntuu olevan mustasukkainen Lelainan ja Michaelin välille kehittyvästä romanssista mutta käyttäytyy silti suurimman osan ajasta luonteensa mukaisesti, idioottimaisella tavalla.
    Lelaina valmistui collegesta parhaana oppilaana mutta saa huomata, ettei siitä ole loppujen lopuksi mitään apua elämässä eikä varsinkaan ihmissuhteissa. Onko hänelle se oikea tavanomainen Michael vai valtavirtaa vastaan kamppaileva Troy?
 Elokuva on ysäri angstia täynnä. Se on ennen kaikkea kasvutarina, nuoret aikuiset kamppailevat tunteidensa kanssa. Vaikka hahmot tuntuivat samaistuttavilta ja muutenkin symppiksiltä, ei leffasta jäänyt oikein mitään käteen. Mitä tässä yritettiin sanoa, jäi mulle arvoitukseksi, ihanan ysäri tämä oli, siitä tulee puolikas.





~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #145 : 11.08.2009 10:54:48 »
[size=8] The Constant Gardener



****[/size]

(2005)
(Suom. Uskollinen Puutarhuri)


Pääosissa: Rachel Weisz, Ralph Fiennes, Danny Huston, Hubert Koundé, Bill Nighy, Archie Panjabi
Ohjaaja: Fernando Meirelles
Käsikirjoittajat: John le Carré (romaani) & Jeffrey Caine


” Yeah, but these are three people that WE can help.”

Rachel palkittiin parhaan naissivuosan Oscarilla.



“Leave this Justin. Go home.“


Constant Gardener kertoo brittidiplomaatti Justinista (Fiennes) joka kohtaa kipakan Tessan (Weisz) konferenssissa. Epätodennäköiseltä vaikuttava yhtälö toimii, pari rakastuu ja menee naimisiin. Justinin on lähdettävä työnsä puolesta Keniaan ja Tessa tietysti lähtee mukaan. Impulsiivinen mutta hyväntahtoinen nainen löytää itselleen heti tekemistä, apua tarvitsevat eivät lopu kesken.
Yhdessä afrikkalaisen lääkärin Arnoldin (Koundé) kanssa hän käy tapaamassa köyhiä ihmisiä jotka tarvitsevat apua lääkityksen kanssa. Tessa alkaa vakuuttua erään lääkefirman riistosta, he testaavat viattomilla afrikkalaisilla uutta lääkettä HIV lääkityksen varjolla. Ihmiset toimivat tietämättään ilmaisina koeläiminä.
   Pian Tessa löydetään murhattuna. Justin ei voi jäädä toimettomaksi, hän aloittaa oman vaarallisen matkansa jonka aikana hänen henkikultaansa uhataan moneen otteeseen. Vaimon toimista paljastuu koko ajan jotain uutta, Tessa piti asiat omana tietonaan suojellakseen aviomiestään. Tessan ollessa niin sisäänpäin kääntynyt alkoi Justin jo epäillä tämän pettävän häntä yhdessä Arnoldin kanssa. Kuka Tessan lopulta surmasi on kysymys johon Justinin pitää saada vastaus saavuttaakseen mielenrauhan.
    Elokuva vetää hiljaiseksi, tämän kaltaista riistoa tapahtuu maailmassa koko ajan, siitä ei vain aina olla tietoisia. Jos joku uskaltaa vastustaa, vaiennetaanko hänet? Tessan kaltaiset vahvat persoonat jotka joutuvat uhrautumaan ovat ihailtavia.
Juoni tiivistyy kiitettävän hyvin, tunnelma alkoi rakoilla vasta loppuvaiheessa. Henkeäsalpaavat juonenkäänteet järkyttävät aidosti. Fiennesin esittämän Justinin aviomiehen tuska on niin aitoa, että sen melkein pystyi aistimaan ruudun läpi. Vahvoilla roolisuorituksilla varustettu elokuva ei varmasti voi jättää ketään kylmäksi. Tapahtumia ei selitellä liikaa, eikä Afrikan köyhyydellä ja muilla ongelmilla yritetä saarnata katsojille.

” I can't go home. Tessa was my home.”



~It feels good. Is that reason enough for you.~

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #146 : 11.08.2009 13:10:17 »
Naimalupa (License to Wed) 2007


*+

Ohjaus: Ken Kwapis
Pääosissa: Robin Williams, Mandy Moore, John Krasinski, Eric Christian Olsen, Christine Taylor, Josh Flitter

Sadie (Moore) ja Ben (Krasinski) ovat rakastuneet ja lopulta Ben kosii Sadieta. Naimisiin aiotaan mennä Sadien lapsuuden kirkossa. Heidän täytyy kuitenkin vihkiajan saadakseen läpäistä Sadien perhepastorin Frankin (Williams) avioliittokurssi. Pastori, jonka metodit kurssilla ovat jokseenkin epäillyttäviä, tekee kaikkensa nuorenparin valmentamiseksi, mutta katastrofi ei ole kuitenkaan liian kaukana. Aika kevytkenkäinen komedia. Oikeasti ainut jokseenkin hauska hahmo edes on nuori kuoropoika (Flitter), jonka kuivakka huumori oli meikäläisen makuun. Harmittavasti hänen roolinsa on kuitenkin tosi pieni. Kwapis on ohjannut kuolettavan tylsästä tarinasta melko elottoman ja ei-hauskan komedian, jonka pääosissa Moore on kyllä herttainen, mutta ei mitään muuta ja Kransinski on jokseenkin ponneton. Williams ei pelasta yhtään tätä elokuvaa, sillä hänen roolihahmonsa on aivan järjettömän omituinen. Vaikuttaakin siltä, että Williams esittää roolinsa huuli poskessa, ei siis ollenkaan vakavasti. Plussapisteitä siitä, että tämä oli lyhyt ja kuoropoika oli hauska. Tätä elokuvaa ei saa katsoa liian vakavissaan.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #147 : 12.08.2009 09:57:11 »
[size=8] Rear Window



***[/size]

(1954)
(Suom. Takaikkuna)


Pääosissa: James Stewart, Grace Kelly, Thelma Ritter, Wendell Corey, Raymond Burr
Ohjaaja: Alfred Hitchcock
Käsikirjoittajat: Cornell Woolrich (novelli “It Had To Be Murder” & John Michael Hayes


”You mean that you can explain everything strange that has been going on over there, and is still going on?”

L. B “Jeff” Jeffries (Stewart) on tylsistynyt kotona jo viikkoja, koska hänen jalkansa on kipsissä. Päivät ja joskus jopa yöt kuluvat naapureita tarkkaillen, tutuksi ovat tulleet niin miesten suosiossa oleva tanssija ja neiti joka viettää iltansa aina yksin. Jeffin luona piipahtaa hoitaja Stella (Ritter) joka varoittelee miestä tirkistelystä. Tyttöystävä Lisa (Kelly) vierailee myös ahkerasti ja Jeff kertoo naiselle huomioistaan joita hän on tehnyt naapureistaan. Lopulta Jeff vakuuttuu, että naapurissa, vastapäisessä talossa on tapahtunut murha. Sairaana sängyssä maannut rouva on mystisesti kadonnut ja hänen aviomiehensä on käyttäytynyt epäilyttävästi säntäillessään öisin laukkunsa kanssa kadulle edestakaisin. Kuka muuten tarvitsee edes noin suuria veitsiä…
   Ainekset ovat herkulliset, kukapa ei tarkkailisi ympäristöään paremman puutteessa? Koska tarkkailussa Jeffin ote lipsuu muutaman kerran, vaikuttaa moni asia hyvin epäilyttävältä. Kyseessä voi olla väärinkäsitys vai onko sittenkaan? Tunnelma syntyy yksinkertaisista ja pienistä yksityiskohdista, kuten kuvakulmista. Jo harmaantuneessa Stewartissa on edelleen hurmaavaa karismaa ja pidin myös Stellaa esittäneestä kipakasta Thelma Ritteristä.
Hitchcockin elokuvissa on mielestäni useasti sama ongelma, loppua kohden juoni vain tuppaa hieman lässähtämään. Aluksi ei tule ollenkaan vastauksia kysymyksiin, lopussa niitä alkaa oikein tulvia, liikaa tietoa kerralla? Siitä huolimatta Takaikkuna on Hitchcockin parhaimmistoa.




~It feels good. Is that reason enough for you.~

Negativ

  • Forkan elokuvafriikistön pääfriikki
  • i
  • *
  • Viestejä: 25273
  • Karma: +49/-31
  • I wanna do bad things with you.
    • Profiili
    • Last.fm
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #148 : 12.08.2009 14:50:28 »
[size=8] Ils (Uhka)



***[/size]

(2006)


Pääosissa: Olivia Bonamy, Michaël Cohen, Adriana Mocca, Maria Roman
Ohjaajat: David Moreau & Xavier Palud
Käsikirjoittajat: David Moreau & Xavier Palud


” You'll never feel safe in your home again."


Leffan alussa on pieni, hieman irrallisen oloinen alustus jossa äiti teinitytär kyydissään kolaroi auton. Metsän siimeksen turvin joku tai jonkin hyökkää kaksikon kimppuun.
Sen jälkeen päästään käsiksi päähenkilöihin, ranskalaiseen nuoreen pariskuntaan joka asuu Romaniassa, melko tilavassa talossa aivan metsän keskellä.
Clémentine (Bonamy) on töissä koulussa ja hänen miehensä Lucas (Cohen) taas työskentelee kirjailijana kotona. Kotiin saapuessaan Clémentine ja Lucas viettävät normaalia koti-iltaa syöden ja katsoen televisiota, Lucasin mennessä nukkumaan Clémentine jää vielä työpapereiden ääreen. Hyökkäys pariskuntaa kohtaan alkaa pilapuhelumaisella, rätisevällä puhelinsoitolla. Pian talossa kuuluu rapinaa ja muita omituisia ääniä.
    Uhkan toimiva elementti on se, että tunkeutujia ei näytetä, ainoastaan heidän aiheuttamat äänet kuullaan. Kaikki päättely jää aluksi katselijan mielikuvituksen varaan. Näkymätön uhka on pelottava ajatus, jälleen on käytetty klassista ”joku tunkeutuu omaan kotiisi” ajatusta joka useimmissa tapauksissa on vieläpä tehokas keino.
Kesto on tälläkin elokuvalla lyhyt, mutta sopiva (77 min), juonta ei ole venytetty liiaksi jolloin katsoja ei ehdi kyllästyä. Pelko perustuu ääniin, nopeatempoiseen rytmiin, heiluvaan käsivarakameraan ja klaustrofobiaan. Verta ja silpomista ei tässäkään tapauksessa nähdä, mikä on ihan piristävää. Mielenkiintoista oli myös se, että jännitys säilyi aivan loppuun asti, ahdistelijoista ei annettu oikeastaan ollenkaan vihjeitä. Ehkäpä sen vuoksi loppu tuntuikin todella karulta. Ja tämä elokuva muuten perustuu aikuisten oikeesti tositapahtumiin. En tiedä miten huonosti asiat ovat olleet eurokauhulla kun tämä julistettiin sen genren pelastajaksi, ei mielestäni täydellinen teos mutta askel oikeaan suuntaan.




Olis  pitäny kattoo tää yöllä niin oisin ehkä päässy paremmin tunnelmaan, ei tää oikeen pelottanu.
« Viimeksi muokattu: 12.08.2009 21:47:44 kirjoittanut Negativ »



~It feels good. Is that reason enough for you.~

capri

  • Puolikas tuplagee-hirmu
  • i
  • *
  • Viestejä: 18333
  • Karma: +6/-3
  • Life is like a box of chocolates.
    • Profiili
Vs: Elokuva-arvosteluja
« Vastaus #149 : 12.08.2009 16:22:00 »
Poika (About a Boy) 2002


****

Ohjaus: Chris Weitz, Paul Weitz
Pääosissa: Hugh Grant, Nicholas Hoult, Toni Collette ja Rachel Weisz

Poika on aika ihastuttavan arkinen elokuva. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Nick Hornbyn romaaniin. Ohjaajaveljekset ovat yhdessä aiemmin ohjanneet myös sellaiset kelpo komediat kuin American Pie ja In Good Company (jälkimmäinen näistä tosin vasta Poika-elokuvan jälkeen), mutta Poika-elokuva on näistä kaikkein mielenkiintoisin. Elokuva on ihanan kelpo komedia, koska se ei kangistu muutamiin hauskoihin hupivitseihin, vaan komedian osuudet ja draaman osuudet yhdistyvät hyvin arkisella ja tavallisella tavalla yhteen, ja katsoja pystyy samaistumaan hahmoihin hyvin. Elokuvan kerronta on hauska, koska tarinan päähenkilöt Will Freeman (Grant), melkein nelikymppinen riippumaton sinkkumies, ja erikoinen, sisäänpäin kääntynyt 12-vuotias koulupoika Marcus (Hoult) vuorottelevat kertojina - Grantin ääni on erinomaisen toimiva hänen pinnalliselle roolihahmolleen. Heidän tarinansa limittyvät loistavasti yhteen ja ihmissuhdepaletti on valmis. Elokuvan huumori ei ole liian läpinäkyvää, vaan se muodostuu pienistä asioista, sillä henkilöhahmot on erittäin onnistuneesti rakennettuja. Näyttelijöistä parhaimmistoa on sivuosassa Marcuksen äitiä, Fionaa, esittävä Toni Collette. Myös Grant on uskottava, ja hänen paikoittain häiritsevän ilmeilynsä pystyy unohtamaan elokuvan aikana. Hoult pärjää myös nuoresta iästään huolimatta ihan ok. Elokuvan musiikki on myös toimiva (minkä huomaa juuri siitä, että musiikkiin kiinnittää huomiota). Elokuvan loppu on ehkä jo aavistuksen liian sanomallinen ja korostuksellinen, mutta muuten elokuva on lämminhenkinen ja mukavaa katsottavaa.

"No man is an island" - merellinen metafora elokuvan kantavana sanomana tulee todistetuksi hienolla tavalla.
Älä murehdi menneitä; niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä.