Hal ja iso rakkaus (Shallow Hal) 2001
***
Ohjaus: Bobby Farrelly, Peter Farrelly
Pääosissa: Gwyneth Paltrow, Jack Black, Jason Alexander, Joe Viterelli, Susan Ward, Anthony Robbins
Ihan kelpo komedia Farrrellyn veljeksiltä. Elokuvan juoni on aika kliseinen, mutta ei se mitään, koska näyttelijät olivat hyviä ja tunnelma elokuvassa kuitenkin oli melkein koko ajan hauska ja viihdyttävä. En ihan tiedä, antoiko elokuva sen kummemmin mitään uutta ajateltavaa, mutta olihan se ihan kelpo pläjäys. Elokuvassa Hal (Black) on lapsuuden traumaattisten kokemusten takia vähän kieroon kasvanut, eikä oikein ymmärrä, että rakkaus on tärkeämpää kuin ulkonäkö ja että kauneus on katsojan silmissä (mitkä luultavasti olivat elokuvan "syvimpiä" sanomia). Pinnallinen Hal ei omasta ei-niin-viehättävästä-lookistaan huolimatta tykkää kuin supermallin näköisistä naisista. Sitten käy niin, että hän jää jumiin hissiin Tony Robbinsin (Robbins) kanssa, ja parin ovelun taikatempun jälkeen Hal näkee suoraan ihmisten sisäisen kauneuden. Tämä tietenkin aiheuttaa elokuvan aikana monta hauskaa hetkeä, kun Hal tutustuu upeaan Rosemaryyn (Paltrow), jonka muut ihmiset kuitenkin näkevät ihan eri tavalla kuin Hal. Elokuvan lopusta pidin siinä mielessä, että se antoi edes vähän uskoa siitä, että ihminen voi oikeasti rakastaa vain ihmistä, eikä tämän ulkonäköä. Muuten ärsytti se, että ihmisen sisäinen kauneuskin oli täysin nykyisten ulkonäkökriteerien näköinen: laiha blondi, jolla on pitkät sääret. Ei mulla tästä leffasta sen kummemmin oo pahaa sanottavaa. Kelpo komedia. Elokuvan suomennos kyllä ärsyttävästi korosti sitä, että iso ei ole kaunista.